Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mummo/äitini sotkeentuu perheen asioihin
25.07.2014 |
Voi että mua raivostuttaa oma äitini. En tiedä miten saisin kirjoitettua tarpeeksi selkeän viestin, pitää vain avautua jonnekin.
Mieheni vanhemmilla on loma-asunto Välimerellä. Ovat siellä useamman kuukauden vuodessa kuumimman ajan poislukien. Mekin saamme käyttää asuntoa vapaasti ja pääsemme näin etelänmatkalle pelkkien lentojen hinnalla. Meillä on 4 ja 6v lapset. Appivanhemmat on mukavia, minulla ei ole mitään heitä vastaan, tulemme hyvin toimeen, ei oikeasti valittamista.
Oma äitini on taas ihan toista maata, ei ole mieheni saanut sitä helpointa anoppia. Kerroin äidilleni, että olemme lähdössä taas tuonne loma-asunnolle muutamaksi viikoksi kesälomallamme. Äitini vetäisi herneen nenään, että miksi te menette taas sinne, lapset sairastuvat siellä aina (eivät ole koskaan olleet sairaana ulkomailla), saatamme lapset nestehukan partaalle siellä kuumassa jne. jne. Hän keksii aina jotain sanottavaa, ilmiselvästi häntä hiertää, että appivanhemmillani on jotain, mitä hänellä ei ole ja kaikenlisäksi hän ei voi hyödyntää tuota asuntoa (appivanhempani eivät ole tarjonneet hänelle mahdollisuutta siihen äitini vihjailuista huolimatta). Emme noteeranneet äitini jauhamista, vaan odotimme lomaa innolla.
Äskettäin sitten kuulin, kun anoppi lipsautti, että äitini oli soittanut hänellekin kuulustelusoiton: Onko asunnossa edes ilmastointi (tietää, että on koska olen kertonut hänelle ja olemme käyneet siellä jo useasti), hoidetaanko siellä edes allasaluetta kunnolla, miksi he (appipari) houkuttelevat meitä aina viemään lapsemme sinne kauheaan maahan ja kauheaan kuumuuteen, haluavatko he että lapsemme sairastuvat jne jne jne. Anoppi ei varmasti kaikkea edes kerro, koska haluaa "suojella" meitä eikä halua pahoittaa mieltäni. Tietää, että minua harmittaa äitini käytös ja pahoittelin sitä jälleen hänellekin.
Äidilläni ei olisi mitään asiaa soittaa anopilleni, tentata häntä ja olla hyökkäävä. Itse olen sitä koko elämäni kestänyt ja koitan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta raivostuttaa, että äitini yrittää tätä samaa epämiellyttävää kontrollointia ja syyllistämisä levittää myös muihin läheisiini. Häntä harmittaa, että tulen hyvin toimeen appiparin kanssa, olisi varmasti onnellisempi, jos inhoaisin anoppiani.
Kun olin raskaana ja lähdimme kummipoikani synttäreille parin tunnin ajomatkan päähän, kun synnytykseen oli 1kk aikaa, äitini soitti silloinkin anopilleni haukkui hänet lyttyyn, että on anopin vika, koska houkuttelee meitä AINA lähtemään noin pitkälle eikä mieti miten raskaana jaksan matkoja ja entäs jos jotain tapahtuu jne. Eihän anopillani ollut edes mitään tekemistä asian kanssa eli että päätimme lähteä sinne synttäreille, hän vain sattui olemaan mummo myös tälle lapselle (oli mieheni siskon lapsi).
Näitä tuntuu nyt käyvän lisää ja lisää. Itse yritän olla kertomatta äidilleni elämämme tärkeistä tapahtumista, mutta välillä jotain viatonta lipsautan ja sitten saan taas joko kurat suoraan naamaan tai sitten tätä toista kautta eli kuulen äitini hiukan soitelleen... Olen sanonut asiasta nätisti ja rumasti eli että jätä soittelut sikseen, asiamme eivät hänelle kuulu eikä hänellä ole oikeutta levittää pahaa mieltä ympäristöönsä. Ei mene kaaliin. Sitten taas saattaa purskahtaa itkuun, kun hän on niin onnellinen, kun kutsuimme hänet kylään, vaikka KAIKKI sanovat, että ei se tytär hänestä välitä kun niin harvoin käy tai soittaa. No, miksiköhän tilanne on tuo että koitan vältellä...
Tuli varmaan sekava avaus. Piti vain avautua, ottaa niin pattiin. Muita samanlaisia sekaantuvia martyyriäitejä omaavia?
Kommentit (35)
Ignoraat äitisi täysin, ei tuollaisten kanssa kannata olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tutun kuuloista. Meillä meni välit poikki moneksi vuodeksi yhdestä tosi mitättömästä syystä samalla tavalla kun mummo puuttui liikaa ja hyvä niin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:08"]Pari kertaa ollaan valehdeltu, että ollaan vuokramökillä jouluna, jotta pääsen siitä jankkaamisesta, tällöinkin tekee tarkistussoiton anopille, ettei vaan kuitenkin mennä anoppilaan.
[/quote]Äitinsä tytär... Teillä taitaa olla tapana valehdella ja manipuloida muita. Oletko miettinyt sitä että olet itse samanlainen kuin äitisi kun ikää tulee?
[/quote]
Olen miettinyt, paljonkin. Välillä vain ollaan koettu helpommaksi se, että sanon ettei olla kotona, koska en kertakaikkiaan jaksa kuunnella sitä tenttaamista ja martyrointia. Valehtelu ei ole hyvä vaihtoehto, mutta siihen olen joskus sortunut suojellakseni itseäni. Kovasti yritän olla erilainen. Ainakaan en nauti toisten ongelmista ja tenttaa toisten ihmisten ratkaisuja ja soittele ihmisille toisten ihmisten asioista.
ap
Äitini on ihan samanlainen, tosiaan ihan mikä tahansa laukaisee nuo vihapuheet. Esim. lasten lukemat kirjat.
Kyse on vaan siitä, että äitini on kateellinen muille aikuisille, joita lasteni elämässä on. Anoppini ja ihana vanhempi naapurini saavat kuulla kunniansa, tosin meidän tapauksessa vain minun kautta, eli äitini ei kehtaa haukkua heitä päin naamaa, vaan haukkuu heidät minulle.
Samoin kun sinulla ap. äitini on todella lapsellinen ja epäjohdonmukainen; ei ole kyse siitä mitä joku tekee vaan kuka sen tekee. Jos on kyse hänen omista touhuistaan, on äitini todella suurpiirteinen.
Been there, done that.. Sun täytyy lopettaa vastuunkanto äitisi toimista ja hänen varominen (nythän äidin käytös vaikuttaa koko perheenne elämään). Alatte elämään omaa elämäänne, puhutte mistä puhutte kenelle haluatte ja äitinne toimii tahollaan kuten parhaaksi katsoo. Appivanhemmillasi on elämänkokemusta sen verran, että ovat nähneet monenlaista tallaajaa, älä huoli heistä. Kuulostavat järkeviltä ihmisiltä.
Eli alat tietoisesti riisua tuota äiti-viittaa harteiltasi. Sinä et ole hänestä vastuussa, et hänestä etkä hänen käytöksestään. Hän on sellainen kuin on, pidät häneet yhteyttä sen verran, kuin katsot tarpeelliseksi. Nythän hän jatkaa tuota käytöstään, koska näkee sen vaikuttavan sinuun (eli kokee olevansa oikeassa). Et näytä äidillesi reaktioitasi enää, kohta niitä ei enää pahemmin tulekaan. Ajan kanssa helpottaa.
Itse pidin energiasyöpön äitini kanssa viiden vuoden ajanjakson, jolloin kanssakäymisemme oli todella vähissä. Saihan siitä kuulla.. ("En ymmärrä, mitä olen tehnyt, asioista pitäisi puhua jne...") Mutta nyt jo helpottaa ja kanssakäymistä on voinut taas lisätä, kun mummo oppi rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samantyyppinen anoppi. Ei kyllä soittele. Mutta keskustelunaiheet pitää miettiä tarkkaan ja miettiä, mihin keskustelu mahdollisesti päättyy jos sanon näin. Hyvinkin neutraali aihe voi laukaista yllättävän haukkumisen tai hirveän kauhistelun.
Minun äiti on ihan samanlainen. Kyllä se oli oikeasti rasittavaa, kun jutellessa piti olla koko ajan skarppina ja yrittää miettiä keskustelun kulku pitkälle eteenpäin ettei keskustelu ajaudu vaarallisille vesille. Ja auta armias, jos lapsi sattui möläyttämään mummille, mitä tekivät toisen mummin kanssa. Samoin toisten ihmisten kanssa puhuessa piti aina olla varovainen, sillä koskaan ei tiennyt, mitä kautta meidän asiat äidin korviin kantautuivat. Joskus joku oli nähnyt meidät jossain ravintolassa ja äiti soitti minut haukkuakseen, että taas sitä on pitänyt lähteä ryyppäämään, mitä ne tututkin nyt teistä ajattelevat, hävetä sai taas. Kiva. Minun piti ruveta äidille sanomaan takaisin ilkeästi ja vähentää yhteydenpito minimiin, kun vuosien hyvällä yrittäminen ei tuottanut tulosta. Pahimmillaan olin niin ahdistunut, että mietin, että kohta tuo kuolee ja saan elää rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 11:16"]Been there, done that.. Sun täytyy lopettaa vastuunkanto äitisi toimista ja hänen varominen (nythän äidin käytös vaikuttaa koko perheenne elämään). Alatte elämään omaa elämäänne, puhutte mistä puhutte kenelle haluatte ja äitinne toimii tahollaan kuten parhaaksi katsoo. Appivanhemmillasi on elämänkokemusta sen verran, että ovat nähneet monenlaista tallaajaa, älä huoli heistä. Kuulostavat järkeviltä ihmisiltä.
Eli alat tietoisesti riisua tuota äiti-viittaa harteiltasi. Sinä et ole hänestä vastuussa, et hänestä etkä hänen käytöksestään. Hän on sellainen kuin on, pidät häneet yhteyttä sen verran, kuin katsot tarpeelliseksi. Nythän hän jatkaa tuota käytöstään, koska näkee sen vaikuttavan sinuun (eli kokee olevansa oikeassa). Et näytä äidillesi reaktioitasi enää, kohta niitä ei enää pahemmin tulekaan. Ajan kanssa helpottaa.
Itse pidin energiasyöpön äitini kanssa viiden vuoden ajanjakson, jolloin kanssakäymisemme oli todella vähissä. Saihan siitä kuulla.. ("En ymmärrä, mitä olen tehnyt, asioista pitäisi puhua jne...") Mutta nyt jo helpottaa ja kanssakäymistä on voinut taas lisätä, kun mummo oppi rajansa.
[/quote]
Tämä kuulostaa järkevältå, aikuiselta lähestymistavalta.
Ap, tiedän ettei se ole helppoa, mutta yritä antaa äitisi puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Elä omaa elämääsi.
Paheneehan tuo ajan kanssa. Ensinnäkin äitisi vanhenemisen myötä, tällaiset piirteet yleensä kärjistyvät iän myötä. Toisekseen lasten kasvun myötä, kun heille tulee enemmän perheen ulkopuolista elämää, teini-ikä jne.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 11:29"]
Minun äiti on ihan samanlainen. Kyllä se oli oikeasti rasittavaa, kun jutellessa piti olla koko ajan skarppina ja yrittää miettiä keskustelun kulku pitkälle eteenpäin ettei keskustelu ajaudu vaarallisille vesille. Ja auta armias, jos lapsi sattui möläyttämään mummille, mitä tekivät toisen mummin kanssa. Samoin toisten ihmisten kanssa puhuessa piti aina olla varovainen, sillä koskaan ei tiennyt, mitä kautta meidän asiat äidin korviin kantautuivat. Joskus joku oli nähnyt meidät jossain ravintolassa ja äiti soitti minut haukkuakseen, että taas sitä on pitänyt lähteä ryyppäämään, mitä ne tututkin nyt teistä ajattelevat, hävetä sai taas. Kiva. Minun piti ruveta äidille sanomaan takaisin ilkeästi ja vähentää yhteydenpito minimiin, kun vuosien hyvällä yrittäminen ei tuottanut tulosta. Pahimmillaan olin niin ahdistunut, että mietin, että kohta tuo kuolee ja saan elää rauhassa.
[/quote]
Tuo kuulostaa niin tutulta. Että pitää osata miettiä keskustelun kulku monta askelta eteenpäin ym. Ja lapset saattavat möläyttää mitä ovat tehneet toisten isovanhempien kanssa, se on aina jotain väärää ja huonoa lasten kannalta - ajattelee äitini.
Ja välillä myönnän ajattelevani, että ehkä se äidin kuolema helpottaisi asiaa. Saman tien koen syyllisyyttä moisesta ajatuksesta, saati ajatuksen kirjoittamisesta tähän. Huomaan vain joskus miettiväni kuinka erilaista saattaisi olla, jos isäni olisi edelleen elossa äitini sijasta... Hän oli ihan toista maata ja ihmettelin aina, miten jaksaa äitiäni, (kuoli ennen lasteni syntymää).
Pitänee vain oppia olemaan karumpi. Vaikeaahan se on, koska välillä on niin liikuttavan kiitollinen itkua tihrustaen, että "saa" tulla meille kylään. Ehkä sekin on sitä näytelmää, jotta jatkossakin kutsuisin... En tiedä. Väsynyt olen tähän kuvioon, joten vielä isompi etäisyys tekisi varmasti terää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen anoppi. On tosiaan raskasta kun täytyy jatkuvasti miettiä millaisen reaktion mikäkin asia saa hänessä aikaan.
Lisäksi hän yrittää saada ihmisiä riitoihin keskenään ja on todella monet kerrat onnistunut siinä. Hän on myös mestari vihjailemaan kaianenlaista ikävää ja ilkeää tyyliin että esim vertailee meidän lapsiamme tyttärensä lapsiin vihjaillen että meidän lapsissamme on jotain vikaa. Miehen sisko kertonut että tekee samaa heilläkin.
Lisäksi aivan kaikki juhlapyhät ovat sellaisia, että hän yrittää järjestellä asiat niin että hän yksin määrittelee päivän ohjelman (minä ja miehen siskonmies eivät siis koskaan pääsisi äitienpäivänä tai jouluna tms omien vanhempiensa luo vaan aina olisi oltava anopin luona).
Ja ollaan yhä anopin kanssa tekemisissä, vaikka lapsetkin ovat alkaneet pelätä häntä. Jonkinlaisia rajoja ollaan yritetty kylläkin hänen suuntaansa vetää.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:09"]
Ap vielä.
En tietenkään ole antanut asuntomme avaimia. Ja anopin numeron hän on haalinut ihan itse, osaa soittaa numerotiedusteluun...
[/quote]
Mitä jos anoppisi vaihtaisi numeronsa salaiseksi, appi samoin. Näin äitisi ei pääsisi soittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 10:09"]
Ap vielä.
En tietenkään ole antanut asuntomme avaimia. Ja anopin numeron hän on haalinut ihan itse, osaa soittaa numerotiedusteluun...
[/quote]
Mitä jos anoppisi vaihtaisi numeronsa salaiseksi, appi samoin. Näin äitisi ei pääsisi soittelemaan.
[/quote]
Olisi kai se ratkaisu tuokin. Mutta anopilla on vuosia ollut sama numero, jonka kaikki hänen tuttavaverkostonsa tietävät. Olisi aikamoinen homma ilmoitella joka paikkaa (virallisiin ja tuttaville) muuttunut numero. Tuntuisi hirmu väärältä joutua vaihtamaan numero vain siksi, että minä olen tuonut hänen elämäänsä hankalan äitimuorini. Miksi yksi ihminen saakin hankaloittaa toisten elämää olemalla oma hankala itsensä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Miksi yksi ihminen saakin hankaloittaa toisten elämää olemalla oma hankala itsensä...
ap
[/quote]
Viesti numero 27:n kirjoittaja jo ilmaisikin asian paremmin kuin itse osaisin sanoa. Äidilläsi on valtaa teidän perheenne elämään juuri niin kauan, kuin suostut sitä antamaan. Tehkää mitä haluatte, puhukaa mitä haluatte kenen kanssa haluatte. Annat äidin kärhämöinnin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se, että joutuu etukäteen ennakoimaan keskustelun kulkua ja määrittelemään sopivat ja "kielletyt" puheenaiheet on vallan antamista toiselle, puhumattakaan siitä, että joudutte jopa valehtelemaan. Tsemppiä sinulle, tilanteesi on varmasti hankala!
Alue: Aihe vapaa
20 = ap