Missä tämän päivän vanhempien terve järki
Päästävät uimataidottomat lapsensa veteen ja eivätkä vahdi heitä, onko se puhelin ja some niin tärkeitä?
Kommentit (20)
No ei sitä ennenkään jokainen katsonut lastensa perään ja osalle kävi huonosti. Nykyään uutisoidaan ja puututaan helpommin.
Jaa teidän mielestä sit on ihan ok olla valvomatta
Arvasin, että aloitus liittyy juuri tähän:/
Tulin kertomaan, että olen pelastanut liian monta lasta vanhempien huolimattomuuden ja ajattelemattomuuden vuoksi, mutta minusta ei oikein ole uimapelastajaksi:/ Osaan uida ja kellua, mutta sukeltamaan olen onneton, sillä hörppään helposti vettä henkeeni.
Tervettä järkeä ei saa käyttää koska siitä voi tulla lasu. Pitää noudattaa kasvatussuosituksia.
Iha sama, ei tee haittaa minulle ainakaan.
Nykyään sitä järkeä nimenomaan on. Lapsista pidetään parempaa huolta kuin koskaan ennen.
Vähemmän ennen vahdittiin. Lapset oli melko vapaita menemään miten vain. Itse muistan alle kouluikäisenä menneeni yksin rannalle uimakouluun. Siis 5-6 -vuotiaana. Matkaa oli lähes 2 km, tien reunaa, polku yhden pellon poikki ja lopulta kapea hiekkatie uimarantaan.
Toisella paikkakunnalla erään perheen lapset kävivät keskenään soramontulla uimassa. Siellä oli aika nopeasti syvenevää. Vanhinkin oli alakouluikäinen, nuorimmat alle kouluikäisiä. Välillä kaikkien jalat ei ylittäneet maahan. Kukaan ei hukkunut, onneksi. Ei ollut aikuisia lähelläkään.
Suomea ja kännykkää ei tuolloin ollut. Eipä olisi voinut edes soittaa apua pienemmässäkään hädässä.
Nykyään kyllä katsotaan paremmin lasten perään ja erityisesti veden/uimarannan läheisyydessä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän ennen vahdittiin. Lapset oli melko vapaita menemään miten vain. Itse muistan alle kouluikäisenä menneeni yksin rannalle uimakouluun. Siis 5-6 -vuotiaana. Matkaa oli lähes 2 km, tien reunaa, polku yhden pellon poikki ja lopulta kapea hiekkatie uimarantaan.
Toisella paikkakunnalla erään perheen lapset kävivät keskenään soramontulla uimassa. Siellä oli aika nopeasti syvenevää. Vanhinkin oli alakouluikäinen, nuorimmat alle kouluikäisiä. Välillä kaikkien jalat ei ylittäneet maahan. Kukaan ei hukkunut, onneksi. Ei ollut aikuisia lähelläkään.
Suomea ja kännykkää ei tuolloin ollut. Eipä olisi voinut edes soittaa apua pienemmässäkään hädässä.
Nykyään kouluun meno on se raja katsomisen suhteen. Keväällä syntynyt 7v joka ei ole vielä koulussa jos kävelee yksin tien laitaa niin se on lasun paikka (koska alle kouluikäistä ei saa vastuuttaa sillä tavoin). Syksyllä syntynyt 6v joka on jo koulussa taas jos kävelee sen saman tien laitaa niin se on aivan ok ja normaalia.
Mä oon syntynyt -93 ja kävin jo alakouluikäisenä kavereiden kanssa keskenään uimassa parin kilometrin päässä. Kyllä se vahtiminen tuntuu nykyään olevan paremmalla tolalla.
Aivan edesvastuutonta! Omassa lapsuudessa 70-luvulla ei koskaan lapsia päästetty keskenään uimaan (ennen hyvää uimataitoa eli alle 10-12v) eikä pieniä lapsia jätetty mummolassa ja mökillä (järven rannalla) hetkeksikään vahtimatta + rantaan meno yksin oli ehdottomasti kielletty (peloteltu myös näkillä ym). (Äidin lapsuudessa lapset olivat olleet 50-60-luvulla keskenään, oli ollut vaaratilanteita mutta kukaan ei ollut hukkunut) Puhelin vie täysin nykyään aikuisen huomion (minunkin) eikä sitä voi ollenkaan selata, jos aikoo vedessä leikkiviä lapsia vahtia. Onneksi ja toivottavasti nämä läheltäpiti-tilanteet edes herättävät ne vanhemmat, joiden lapsi oli hukkua. Ja uutiset auttavat toisia havahtumaan ongelmaan. Saisi kyllä tuollaiset vanhemmat haukkua maanrakoon ja nimen kanssa.
Ennen ei ollut iltapäiväkerhoja. Avain kaulaan ja kotiin koulun jälkeen ihan itse 1.luokasta lähtien. Koko ilta yksin. Ei ollut edes lankapuhelinta. Pöydällä oli lappu, jossa kerrottiin mitä syödä (toki ruoat oli pöydällä näkyvissä). Ei ollut koko iltana ketään aikuista. Itse kävin nukkumaankin. Uimaan ei päässyt enää tuossa vaiheessa (nuorempana kyllä), koska järvi ei ollut lähellä. Mutta kaikkea muuta kyllä tuli tehtyä… Ei mitään rikollista pahaa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan edesvastuutonta! Omassa lapsuudessa 70-luvulla ei koskaan lapsia päästetty keskenään uimaan (ennen hyvää uimataitoa eli alle 10-12v) eikä pieniä lapsia jätetty mummolassa ja mökillä (järven rannalla) hetkeksikään vahtimatta + rantaan meno yksin oli ehdottomasti kielletty (peloteltu myös näkillä ym). (Äidin lapsuudessa lapset olivat olleet 50-60-luvulla keskenään, oli ollut vaaratilanteita mutta kukaan ei ollut hukkunut) Puhelin vie täysin nykyään aikuisen huomion (minunkin) eikä sitä voi ollenkaan selata, jos aikoo vedessä leikkiviä lapsia vahtia. Onneksi ja toivottavasti nämä läheltäpiti-tilanteet edes herättävät ne vanhemmat, joiden lapsi oli hukkua. Ja uutiset auttavat toisia havahtumaan ongelmaan. Saisi kyllä tuollaiset vanhemmat haukkua maanrakoon ja nimen kanssa.
Kyllä päästettiin, monesti käytiin.
70-luvulla menimme pyörillä koko luokka open kanssa uimarannalle. Sielä oli laituri ”keskellä” järveä, ihan kunnon uimamatkan päässä rannassa. Uimahallia ei ollut, eli koulun kanssa uintikerta oli ensimmäinen. Ope vaan sanoi, että sinne pitää uida. Olen monesti miettinyt, että miten ihmeessä! Eihän nykyäänkään hallien aikana tuon ikäiset osaa välttämättä noin kauas uida.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ennenhån ei lapsille sattunut ollenkaan onnettomuuksia
Ja kaikki lapset osasivat uida.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kyllä katsotaan paremmin lasten perään ja erityisesti veden/uimarannan läheisyydessä kuin ennen.
VAi niin mukamas,kuinkas monta lasta on jo hukkunut?
Vanhemmat vain räplää kännykkää rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kyllä katsotaan paremmin lasten perään ja erityisesti veden/uimarannan läheisyydessä kuin ennen.
VAi niin mukamas,kuinkas monta lasta on jo hukkunut?
Vanhemmat vain räplää kännykkää rannalla.
Mutta ennen vanhemmat ei olleet edes rannalla.
Jos vanhemmat oli rannalla, niin eivät osanneet uida.
Vietin kesät mummolassa ja käytiin serkkujen kanssa keskenämme uimassa joella. Minä olin 9v. ja serkut 7v. ja 5v. Pyöräilimme myös vanhemman serkun kanssa pitkiäkin matkoja, esim. lähimpään kaupunkiin noin 11 km päässä karkkiostoksille. Tien laitaa vaan ja isot rekat suhasivat vierestä. Silloin ei kukaan vielä käyttänyt pyöräilykypäriä.
Juu, ennenhån ei lapsille sattunut ollenkaan onnettomuuksia