Kannattaako tällaisen miehen puolesta edes"taistella"?

Vierailija

23.07.2014 | 10:32

Mies on kohtelias, antelias, ei ole pihi, mutta on järkevällä tavalla säästäväinen, kuten minäkin. Vieraanvaraisuus on meille molemmille tärkeää.

Tulee omillaan toimeen, kuten minäkin.

Meillä on samankaltaiset haaveet, yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita.

Lasten kasvatus menee yksi yhteen ja kumpikin meistä pitää toisen lapsista, samoin lapset pitävät ilmiselvästi toisistaan, varsinkin kun meillä ei ole ollut mitään illuusioita siitä, että uusperhe -ah mikä autuus heti.

exät on molemmilla kohtalaisen järkevää ja mukavaa sorttia ja kummankin ex on valmis mm. valmis ottamaan välillä molempien muksut esim. retkelle.

Sukulaiset ovat mukavia tai ainakin asiallisia.

Mies on komeakin.

On pohdittu vakavampaa yhteenmuuttoa ja naimisiinmenoa ja etsitty isompaa asuntoa/taloa. Lapset ovat olleet innoissaan. Nyt ollään käytännössä oltu aina minun asunnossani. Miehellä on samassa kerroksessa oma asunto, mutta erillään ei ole paljoa oltu.

Miehen kavereille selvisi viime viikonloppuna, että olen tunnustava kristitty. Tämä lähti siitä, että miehen kaverien naisystävät/vaimot kävivät läpi sitä, että kuinka monensilla treffeillä olivat harrastaneet seksiä. Kysyivät sitten minultakin. vastasin, että periaatteessa nämä ovat mielestäni yksityisasioita, mutta ehkä voin kertoa, ettei vielä päädytty sänkyyn. Kysyivät sitten miksi ja kerroin, että minä en halua uskoni vuoksi. rupesivat sitten pilkkaamaan ihan lapseni kuullen uskovaisia tyhmiksi yms. Sanoivat myös, ettei se soutamalla kulu, niin kuin ei tietenkään kulukaan. Saivat sitten myös nämä miehen kaverit naureskelemaan asiaa.

Miehestä tämä oli noloa. Minun olisi pitänyt näytellä, että olemme sängyssä olleet, jotta kaverit eivät olisi saaneet minun uskovaisuuttani selville. Nyt kuulemma pitävät häntä mm. tuhkamunana, joka eikykene edes sänkyyn. (Niin miehellähän on lapsi edellisestä suhteesta, joten miten tuollasitavoisi luulla.)

Kysyin sitten, että pitääkö miehen mielestä minun tulevaisuudessakin salailla uskovaisuuttani. Hänen mielestä pitää. Lapsni kanssa en saisi rukoilla iltarukousta, pitäisi näytellä tosiaan, että seksiä harrastetaan ja jos joku kysyy viikonlopun puuhistani, niin en saa mainita, että olen käynyt kirkossa. Myöskään harrastustani: kirkkokuoroa en saa mainita.

Tähän mennessä nuo asiat ovatolleet miehen mielestä _Hyviä_ asioita. On arvostanut sitä, että minä en ryyppää enkä rällästä (vaikka tämä ei minulla uskovaisuuteen liitykään), en ole hyppinyt sängystä sänkyyn ja lapsilla on turvallista, kun on turvallisnen tuttavapiiri. (joskin tämäkin minusta liittyy enemmän persoonaani, kuin siihen uskovaisuuteen.)

Sanoin, että koskaan en paasannut, enkä tule tulevaisuudessakaan paasaamaan, mutta kyllä minä saan omat arvoni pitää, ja jos niitä sallita minun näyttävän, tai kysyttäessä kertovan, niiin on parasta erota.

Mies ei ymmärtänyt tätä ollenkaan. Kuulemma kyllä minä voin hänen takiaan hieman valehdella esim. siitä seksistä, jos häntä rakastan.

Vastaa

Tapahtumat

Kannattaako tällaisen miehen puolesta edes"taistella"?

Kommentit (54)