Aikuisena yliopisto-opiskelijaksi, onko järkeä?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 16:32"]

Muutamalle varmalle alalle kyllä, muuten vain harrastukseksi.

[/quote]

Mitähän nämä alat ovat?

Muutamalle varmalle alalle kyllä, muuten vain harrastukseksi.

On järkeä j hyvin suhtaudutaan. Orientaatio on aikuisella opiskelijalla usein hieman 'kypsempi', kuin suoraan lukion penkiltä yliopistoon tulleilla.

T: Fuksi 36-v

up

Itse kadun nyt, että hakeuduin yliopistoon yli kolmekymppisenä. Nyt parin vuoden aikana auennut, kuinka vaikeaa työllistyminen alaltani on ja kuinka kovaa kilpailua käydään niistä vähistäkin paikoista mitä on tarjolla. Osaamista pitäisi myös kartuttaa oman alansa ja tutkintonsa ulkopuolelta runsaasti, jota ei enää näin vanhana oikein jaksaisi tehdä. Akateemikon tai tutkijan uralle on todellakin jo aivan liian vanha, sillä vähintään tohtorin tutkinto on suoritettava ja meriittien, kuten julkaisujen, kerryttäminen olisi tullut aloittaa jo.

Eli ainakin kannattaa harkita, mille alalle hakee yliopistoon ja valmistuuko siitä ns. ammattiin, ja millaiset työllistymismahdollisuudet tutkinnon suorittamisen jälkeen on. Tietenkin, jos haluaa vain opiskella omaksi huvikseen, niin yliopistoon voi hakeutua minkä ikäisenä tahansa. Tai ehkä voi harkita avoimen kursseja ja suoritella sieltä opintokokonaisuuksia, jos tarkoituksena on lähinnä itsensä sivistäminen.

Olen 42v ja opiskelen yliopistossa terveystieteitä. Kandidaatin opinnot ovat takana ja maisterin opinnot edessä.

Nyt kun olen 40+, on minua kaduttanut etten aloittanut tätä tietä jo paljon aikaisemmin. Yliopistosta löytyy niin paljon mielenkiintoista että tekisi mieli lukea monipuolisesti kaikenlaista.

 En tiedä työllistymisestäni tämän jälkeen. Mutta nautin opiskelusta ja nyt kun lapset ovat isoja, on opiskelu minulle mukavaa ajanvietettä kun ei ole muutakaan tekemistä ;)

Inhosin yli kaksikymppisiä, jotka tuli amikseen yliopisto toiveena haukkumaan muita nuorempia.

Joka tunti sama juttu haukkuu kaikkia nuoria laiskoiks ja osaamattomiksi ja pilaa ilmapiirin...

Sitten kolme vuotta kului ja suurimmalta osalta jäi koulu kesken, kun ei laiskat ja osaamattomat halunneet ryhmätöihin vanhempien kanssa. Aina tuntui että he olisivat ylempiarvoisia mukamas...

Jokaisen tunnin jälkeen aina naurettiin koulupäivien jälkeen heidän elämän ohjeilleen ja kuinka he olivat tulleet opiskelemaan ja heitä ei saisi häiritä...

Jälkeen päin miettii, he olivat osaamattomia enkä palkkaisi heitä ikinä firmaan kun ei mikään heitä kiinnostunut ja nuoret oltiin muka liian epäkypsiä kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse kadun nyt, että hakeuduin yliopistoon yli kolmekymppisenä. Nyt parin vuoden aikana auennut, kuinka vaikeaa työllistyminen alaltani on ja kuinka kovaa kilpailua käydään niistä vähistäkin paikoista mitä on tarjolla. Osaamista pitäisi myös kartuttaa oman alansa ja tutkintonsa ulkopuolelta runsaasti, jota ei enää näin vanhana oikein jaksaisi tehdä. Akateemikon tai tutkijan uralle on todellakin jo aivan liian vanha, sillä vähintään tohtorin tutkinto on suoritettava ja meriittien, kuten julkaisujen, kerryttäminen olisi tullut aloittaa jo.

Eli ainakin kannattaa harkita, mille alalle hakee yliopistoon ja valmistuuko siitä ns. ammattiin, ja millaiset työllistymismahdollisuudet tutkinnon suorittamisen jälkeen on. Tietenkin, jos haluaa vain opiskella omaksi huvikseen, niin yliopistoon voi hakeutua minkä ikäisenä tahansa. Tai ehkä voi harkita avoimen kursseja ja suoritella sieltä opintokokonaisuuksia, jos tarkoituksena on lähinnä itsensä sivistäminen.

"Akateemikko on Suomessa arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää erityisen ansioituneille tieteen- ja taiteenharjoittajille."

Itse opiskelin myös tutkinnon vanhempana (hyvin työllistävälle alalle), mutta en työllistynyt alalle iästäni johtuen.

Yliopistothan ovat täynnä 30-60v itsensä toteuttajia. Sekaan vaan!

Minulle oli ainakin suuri etu opiskella aikuisena, kun oli jo parempi ymmärrys oikeasta työelämästä. Oli helpompaa keskittyä olennaisimpiin asioihin opiskelussa, opinnot etenivät rivakasti, kun ajattelin, että tutkinnon suorittaminen on nyt minun päätyö, vaikka en siitä palkkaa saisikaan. Eli duunari asenteella pärjää yliopistossa kin. Tehdään työt pois päiväjärjestyksestä, vaikka ei aina niin just kiinnostaisikaan kaikki jutut.

Nuoremmilla opiskelijoilla tuntui olevan usein vähän "motivaatio hukassa" tehtävät myöhästyivät, eikä opinnot edenneet, kun piti tehdä kaikkea muuta kiinnostavampaa. Kolmevitonen ei ole todellakaan vanha opiskelemaan vaikka mihin ammattiin. Työllistymiseen joillakin aloilla ns. ikärasismi voi sitten kyllä vaikuttaa, mutta se on aika paljon itsestä kiinni.

Jos valmistuu generalistitutkintoon yli 40v. ja ei ole alan kannalta oleellista työkokemusta, niin työllistyminen voi olla vaikeaa. Toki riippuu siitä, onko suhdeverkostoa ja miten onnistuu itsensä työnantajille kaupittelemaan.

up