Aikuisena yliopisto-opiskelijaksi, onko järkeä?

terveystieteitä, ja tavoitteena olisi maisterin paperit saada taskuun vuoden päästä.



Olen kahden kouluikäisen yh ja ammatiltani terveydenhoitaja. Rankkaahan tämä välillä on ollut, mutta kuitenkin erittäin palkitsevaa.

Tosin töitä se vaatii, että pääsee opiskelurytmiin kiinni, mutta eipä se muillakaan välttämättä sen helpompaa ole.



Lisäksi iän mukana tulee tietty määrä kypsyyttä ja osaa keskittyä oikeisiin asioihin ja saa aikaan hyviä tuloksia.



Lykkyä pyttyyn!!!

Meidän alalla on paljon vanhempia opiskelijoita, ja he ovat työllistyneetkin tosi hyvin, koska ottavat opiskelun ehkä enemmän tosissaan kuin me nuorena aloittaneet. Ovat siis tehokkaampia heti alusta asti.



Muista vaan, että olet sitten sillä alalla ihan yhtä aloittelija kuin ne 19-vuotiaat, joita kohtaat luennoilla ja seminaareissa. Tiedän pari ihmistä, jotka ovat joka seminaarissa vetoamassa omaan senioriteettiinsa, vaikka olisivat tieteellisesti ihan tumpeloita. Eli pidä mieli avoimena, vaikka kokisitkin tietäväsi elämän realiteeteista enemmän kuin opiskelutoverisi. ;)

yliopistolla on paljon aikuisopiskelijoita.



Ja opiskelu on jopa helpompaa aikuisiällä kun elämänkokemus antaa laajempaa näkokulmaa ja yleistiedot auttavat opinnoissa.

Laajensin omaa tutkintoani aikuisiällä ja kokemus oli pelkästään positiivinen. Opiskelu oli helpompaa ja esim arvosanat olivat pelkästään erinomaisia - ilmeisesti työnjälki oli kypsempää.



Se mikä ärsytti hieman, oli nuorten opiskelijoiden itsekkyys ja minä minä asenne - kaiken olisi pitänyt tulla valmiina ja monien oli vaikeaa tajuta, ettei kaikki ole heistä kiinni ja ettei kaikki pyri heidän ympärillään. Samaa ovat sanoneet yliopistolla opettavat tuttuni - eli opiskelija-aineksessa on tapahtunut muutos, ovat vähemmän omatoimisia ja odottavat saavansa liikaa valmiina.

Ei se ole sattumaa että ne on opiskelemassa suoraan lukiosta ja sinä vasta kolmekymppisenä!!

Meidän alalla on paljon vanhempia opiskelijoita, ja he ovat työllistyneetkin tosi hyvin, koska ottavat opiskelun ehkä enemmän tosissaan kuin me nuorena aloittaneet. Ovat siis tehokkaampia heti alusta asti.

Muista vaan, että olet sitten sillä alalla ihan yhtä aloittelija kuin ne 19-vuotiaat, joita kohtaat luennoilla ja seminaareissa. Tiedän pari ihmistä, jotka ovat joka seminaarissa vetoamassa omaan senioriteettiinsa, vaikka olisivat tieteellisesti ihan tumpeloita. Eli pidä mieli avoimena, vaikka kokisitkin tietäväsi elämän realiteeteista enemmän kuin opiskelutoverisi. ;)

siis täällä yliopistossa ovat 19v. Voin sanoa ihan suoraan, että opiskelu minulle nyt, kahden lapsen äidille on lasten leikkiä verrattuna siihen kun opiskelin ekaa kertaa parikymppisenä yliopistossa.



Nuorilla 80% ajasta menee kaikkeen muuhun. Ne pariutuu ja niillä on rakkaus ja rahahuolia ja ne ikävöi kotiin ja, ja, ja...



Mä vaan luen ja suorittelen. Helppoa.

Ei se ole sattumaa että ne on opiskelemassa suoraan lukiosta ja sinä vasta kolmekymppisenä!!

Sinäkin olet viisaampi sitten, kun olet 50 v.

Ei se sattumaa ole vaan sitä, että eräät meistä ovat käyttäneet elämänsä parhaat vuodet ja varsinkin kesät aivan johonkin muuhun kuin pääsykokeisiin pänttäämiseen.Se olisi sitä Elämää, isoilla kirjaimilla...

Muista se, että vielä 40-vuotiaalla on enemmän työuraa edessä kuin takana, todennäköisesti. Sitä paitsi vähän vanhempana voi olla paljon mielekkäämpää tehdä taas erilaista työtä.

Itse valmistuin 44-vuotiaana, enkä ollut edes läheskään vanhin.

Jää vaikka ensiksi vuorotteluvapaalle vuodeksi ja sitten aikuisopintovapaalle niin saat pidempään suurempaa rahaa. Huom järjestys tuo.

että perjantai-illan huvi oli matikanläksyt. Nuorempana perjantaina oli kaikki muu mielessä :)

Itse olin ekalla kierroksella samanlainen, mutta nyt mietittynä elämä oli yhtä vapaa-aikaa. Aina oli aikaa istua kahvilla, nukkua ja hengata kavereiden kanssa. Silti sitä oli niin tehokas, kun otti minimimäärän kursseja. Nyt joutuu samalla hoitamaan kaksi alle kouluikäistä lasta ja kodin, ottaa 2,5-kertaisen määrän kursseja nuoriin nähden ja siltikin tuntee, ettei tämä raskaampaa ole kuin töissä. Mutta en tosiaan paheksu. Itse onnistuin tuhlaamaan 5,5 vuotta ensimmäiseen tutkintoon, joten se on se vaihe elämässä, josta pitää nauttia.



Minulle taas muualta tutut luennoitsijat ovat sanoneet, että aikuisopiskelijat on mahtavia, koska kommentoivat luennoilla ja heillä on reaalimaailman perspektiiviä. Se antaa luennoitsijallekin enemmän, kun jollain on jotain sanottavaa ja jotain kokemuspohjaa asioista, vaikka ns. tieteellinen näkökulma puuttuisikin.



Oman paineensa nuoriin nähden tuo tietysti se, että aikaa on tutkintoon kovin vähän käyttää, työllistyminen huolestuttaa ja lainat painaa päälle. Miettii aina, että jos ei saakaan töitä ja sitten talous on laskettu sen varaan, että tämän kitkutuksen jälkeen tulopuoli vakiintuu...

Mun kokemus on myös se, että aikuisena opiskelu tuntuu paljon helpommalta!

Aivan käsittätöntä, kuinka henkisesti passiivisia ovat. Eivät ota mistään selvää, eivät lue opinto-oppaita ja seuraavaksi ovat vihaisia, kun "ei ole kerrottu". Tuntuu, että kaikki pitäisi tehdä nenän eteen ja mitään ei saa vaatia. On se muuttunut ekasta opiskelukierroksesta vuosina 1995-1999. Silloin ei kukaan sanonut, mitä pitää tehdä vaan osa opintojen antamaa kypsyyttä oli pysyä itse kärryillä. Virheitä tuli, mutta ei niistä ketään syytetty vaan itseään sai katsoa peilistä. Oli ihan selvä, että jokainen on vastuussa itse opinnoistaan.

Mitä tuohon senioriteetin antamaan reaalimaailman tietoisuuteen tulee, niin riippuu tieteestä, onko se paikallaan. Jossain matikassa on vaikea reaalimaailman tiedoilla jäkättää tiedettä vastaan, mutta esimerkiksi ihmistieteissä ei ole absoluuttista totuutta vaan kaikki perustuu reaalimaailman havaintoihin. Jos on tehty vaikka laadullinen tutkimus, niin eihän viiden ihmisen syvähaastatteluiden pohjalta voi vetää mitään yleispätevää. Sen seniorin havainnot on tasan yhtä pitäviä kuin se "tieteellinen totuus". Se on juuri niiden aineiden rikkaus ja samalla niissä aineissa juuri ikä antaa pohjaa paljon enemmän.

Se mikä ärsytti hieman, oli nuorten opiskelijoiden itsekkyys ja minä minä asenne - kaiken olisi pitänyt tulla valmiina ja monien oli vaikeaa tajuta, ettei kaikki ole heistä kiinni ja ettei kaikki pyri heidän ympärillään. Samaa ovat sanoneet yliopistolla opettavat tuttuni - eli opiskelija-aineksessa on tapahtunut muutos, ovat vähemmän omatoimisia ja odottavat saavansa liikaa valmiina.

Olin hoitotyössä mutta vuorotyö alkoi ottaa kolmekymppisenä koville enkä kokenut muutenkaan olevani ihminen jolle sopii työ jossa pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Pakkososiaalisuus stressasi ja väsytti minua koko ajan, vuorotyön ohella.



Niinpä lähdin yliopistooon opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia. Hyvin helppoa se opiskelu oli aikuisena, kun ei tarvinnut välittää bileistä, sosiaalisista suhteista jne ylimääräisestä vaan vain nopeasti hoitaa opinnot alta pois. Kolmessa vuodessa luin maisteriksi, eikä tuottanut mitään ongelmia sekään että olin lukenut esim. lyhyen matiikan lukiossa yli 10 vuotta sitten, kun opinnoissa oletettin pohjaksi tuoreet pitkän matematiikan tiedot. Nuorena tuskin olisin selvinnyt edes tuosta - olisi ollut liikaa rimakauhua edes yrittää mihinkään matemaattiselle alalle, mutta nykyisin tiedän että pystyn ihan mihin tahansa mihin muutkin normaali-ihmiset, jos vain haluan.

Aivan käsittätöntä, kuinka henkisesti passiivisia ovat. Eivät ota mistään selvää, eivät lue opinto-oppaita ja seuraavaksi ovat vihaisia, kun "ei ole kerrottu". Tuntuu, että kaikki pitäisi tehdä nenän eteen ja mitään ei saa vaatia.

Kärsin kyllä vähän samantyyppisistä ongelmista. Itse koen taas, että menee turhaa aikaa juuri noiden hallinnollisten asioiden selvittelyyn. En tiedä ollenkaan, mistä joku asia aina selviää ja se on todella turhauttavaa. En koe, että haluaisin kaiken "valmiina" vaan haluaisin, että kaikki olisi sen verran järkevöitetty, että aikaa ei tuppaannu turhaan. Minusta kenenkään etu ei ole se, että opiskelija joutuu rämpimään ja ihmettelemään käytännöllisiä asioita.

terveisin opiskelija 30+

ei omalla alallani ne "maalaisjärkimielipiteet" taas kanna kovin pitkälle vaan kuten edellä sanottu, vanhemmankin opiskelijan pitää vain nöyrästi jaksaa lukea ne oman alansa asiat ja ottaa kantaa siltä pohjalta.

Jossain sosiologiassa ja kasvatustieteessä on paljonkin maalaisjärkiasioita ja yhdistämällä omat kokemuksensa tieteeseen saa hurjasti ajatuksia. Sitten taas joillain aloilla täytyy kaikki aloittaa nollasta ja hyvin vähän voi valmiilla tiedolla pelata.

Eniten mua on harmittanut opiskelukavereissa se laiskuus ja asenneongelma. Joskus sitä miettii, että voiko oikeasti ko. ammatin harjoittajat olla noin tyhmiä ja asennevammaisia. Tietysti ikäkin tekee, mutta silti on vaikea ymmärtää 22-vuotiasta, joka pienessä seminaariryhmässä räplää kännykkää luennoitsijan silmien edessä kaksi tuntia putkeen.

ei omalla alallani ne "maalaisjärkimielipiteet" taas kanna kovin pitkälle vaan kuten edellä sanottu, vanhemmankin opiskelijan pitää vain nöyrästi jaksaa lukea ne oman alansa asiat ja ottaa kantaa siltä pohjalta.

Että suuri osa opiskelusta on maailmanparantamista kaverien kanssa. Joo, matikkaa ja muuta sellaista oppii vain lukemalla ja harjoituksissa. Mutta näissä sosiologioissa se menee niin, että on paras olla porukka jonka kanssa pohtia opintoja, jos haluaa jotain oikeasti oppia.



Toinen asia: vaikka nyt susta ne kakskymppiset tuntuu laiskoilta ja lapsellisilta, niin viiden vuoden kuluttua he ovatkin jo 25+.

Suoritin heti lukion jälkeen FM-tutkinnon, ja viime syksynä päätin lähteä kauppikseen. Tutkinto liittyy aika kiinteästi siihen, mitä olen tehnyt työkseni useita vuosia. Tarkoitus on saada homma hoidettua 2,5-3 vuodessa.



Olen edennyt nopeasti ja saanut hyviä arvosanoja, asiat on helppo yhdistää työkokemukseen; on todella helppo löytää tarttumapintaa lähes kaikkeen. Olen kokenut opinnot melko helpoiksi, mutta työtä pitää tehdä: lähes joka kurssiin oli ensimmäisenä vuonna tentin lisäksi myös jokin harjoitustyö, ryhmätyö tms. Nyt toisena vuonna niitä ei enää ole niin paljon.



Jos tuntuu siltä, että jaksaa puurtaa tutkinnon eteen ja on motivoitunut, suosittelen lämpimästi. Joukossa on toki jonkin verran pissiksiä, mutta isoin osa porukasta on varsin fiksuja.

Melkein valmis FM.

Kannatti opiskella. Saa parempaa palkkaa ja pääsi melkein heti esimieheksi.

Tosin teki aiemmin samoja hommia, mutta asiantuntijana.

Muutatko toiselle paikkakunnalle?