"Ei saatu lapsena herkkuja" on usein tarina ylipainon takana

Voi hyvin pitää paikkansa. Lapsena oli aina silloin tällöin herkkuja, ei kuitenkaan koskaan liikaa vaan kohtuudella. Nyt aikuisena normaalipainoinen.

Syön JOKA päivä karkkeja ja sain niitä myös lapsena.

PS

Olen normaalipainoinen.

Mä en saanut edes paljoa ruokaa. Olin valtavan alipainoinen. Ja jos jotain sai se oli yleensä homeessa. T. Ammattivalittaja

Meillä oli järjettömän tiukka linja kaikkeen, mikä sisälsi sokeria. Karkit ja limsat, myös hedelmät. Ei ikinä, ei vähääkään, ei koskaan. Homma räjähti käsiin, kun pääsin kesätöihin ekan kerran. Laitoin koko palkan karkkiin ja suklaaseen. Tietäähän sen, miten siinä kävi.

Isoveli ja pikkusisko kävivät läpi saman prosessin, kumpikin tosin aina olleet normaalipainoisia. Olivat silloin ja ovat edelleen. Minä sen sijaan olen edelleen ylipainoinen.

Onhan se tuokin yksi tekosyy, ennenkin kuultu tosin.

Isä laittoi karkkia kielellä suuhun, sitten kielellä kaivoi pois. Meinasin tukehtua. Karkit kielarileikkien oikeutuksena.

Joo, on yksinsyötyä ylipainoa.

No aika moni esim. suurten ikäluokkien ikäinen on elänyt lapsena noin, ja silti pysyvät helpommin kohtuudessa ja ovat vähemmän lihavia kuin nuoremmat ikäluokat.

Juu ehkä, mutta vielä useampi ylipainoinen on saanut jo lapsena liikaa herkkuja.

Minäkin ole näitä rollssissa ekan hampurilaisen salaa 14 vuotiaana syöneitä. Kovasti rajoitettiin edes retkelle ei evästä saanut ottaa, koska elämässä on muutakin kuin syömistä. Kaikki karkasi lapasesta kun muutin mieheni kanssa yhteen. Syötiin kahdestaan jopa 2kg makeisia päivässä. Nykyään kaikki on hallinnassa, mutta tuli käytyä sairaalloisen lihavuudenkin puolella ja syömishäiriöitä on sairastettuna useita. Kärsin muutenkin pitkään totaalisesta ehdottomuudesta asioiden suhteen ja koin syyllisyyttä aivan kaikesta.

Minun lapsuudessani ylipainoisilla koulukavereillani ja naapuruston lapsilla oli kotona aina pullaa ja muita herkkuja. Heidän äitinsä leipoivat usein.

Tosin oli myös yksi hoikka lapsi, jonka kotona oli hirveästi herkkuja, mutta niiden syömistä säännösteltiinkin tarkkaan heillä.

Tämä oli 80-luvulla.

Joo ihan samaa sanoivat naapuritalon pirinarkkari ja röökaava keuhkoahtaumapotilas:

Toinen ei saanut amfetamiinia lapsena ja toiselta oli kielletty ketjussa tupakointi.

Olen ollut vauvasta asti ylipainoinen. Äiti juotti minulle kuulemma jotain rintamaidonkorviketta eikä jaksanut laimentaa sitä ohjeen mukaan, oli liian väsynyt. Herkkuja emme kyllä koskaan saaneet, mutta vauvana kertynyt ylimääräinen ei koskaan lähtenyt pois. 

Meilläkin karkit ja sipsit olivat vain osa isompia juhlapäiviä. Vasta melkein nelikymppisenäkin olen alkanut ymmärtää, ettei esim. koko sipsipussia ole pakko syödä loppuun, silloin kuin sellainen on tarjolla.

Aika paljon rajoitettiin ruuan määrää perheessäni silloin kun olin lapsi. Leivälle vain ohuelti margariinia ja vain yksi siivu joko juustoa tai leikkeleitä, ei molempia ikinä. Ruokaa vain yksi pieni annos, lisää ei koskaan saanut. Hedelmiä sai vain yhden päivässä ja herkkuja todella harvoin. Esim. elokuviin yksi karkkirasia jaettuna kolmelle. Olin silloin normipainon alarajoilla ja välillä alipainoinen ja nälkä oli jatkuva. Urheilin kuitenkin paljon ja sen mukaan kulutus. Kotoa pois muutettuani ostin reilusti ruokaa ja kiloja alkoi hiipiä. Edelleen yli nelikymppisenä esim. juusto maistuu toisinaan hieman liian hyvin ja se näkyy vyötäröllä. Annoskoot ovat liian suuria. Olen pohtinut että jos lapsuudenkodissa ei olisi ollut noin tiukka säännöstely, niin olisiko nyt aikuisena ollut helpompaa pysyä kohtuuden rajoissa. En osaa sanoa. Jotain kai sieltä on jäänyt mielen päälle ja vaikuttanut omaan ruokasuhteeseen. Onneksi kuitenkin paino on ollut siedettävä, normipainon ylärajalla tai vain vähän yli.

Itse ainakin sain liikaa herkkuja ja siksi nyt ylipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin karkit ja sipsit olivat vain osa isompia juhlapäiviä. Vasta melkein nelikymppisenäkin olen alkanut ymmärtää, ettei esim. koko sipsipussia ole pakko syödä loppuun, silloin kuin sellainen on tarjolla.

Et sitten ymmärtänyt aikaisemmin... Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta, että noin pitkissä piuhoissa saattaisi varsinainen haaste asua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin karkit ja sipsit olivat vain osa isompia juhlapäiviä. Vasta melkein nelikymppisenäkin olen alkanut ymmärtää, ettei esim. koko sipsipussia ole pakko syödä loppuun, silloin kuin sellainen on tarjolla.

Et sitten ymmärtänyt aikaisemmin... Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta, että noin pitkissä piuhoissa saattaisi varsinainen haaste asua?

Hehe, kommenttisi on liian ennalta-arvattava ollakseen hauska. Mutta keskinkertaisella älykkyydellä saadaan keskinkertaista huumoria.