Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vikana, kun lapsi ei tuo lohtua yksinäisyyteen?
21.07.2014 |
Mulla on leikki-ikäinen lapsi ja olen yh. Olen parin päivän ajan lueskellut täältä, kuinka äidit halailevat lapsiaan kun heillä itsellä on kurja olo saaden lohtua heistä. Tai kuinka lapsen hymy korvaa kaiken...
Onko mussa jotain pahasti vikana, kun mä en koe, että lapsi auttaa yhtään mun pahaan oloon? Mulla on tosi paha olla tällä hetkellä ja ainut mikä auttaisi, ois pitkä yksinolo ja kunnollinen retriitti. Lapsi vaan kiristää hermoja entisestään.
Kommentit (5)
Se riippuu niin tilanteesta. Sä joudut selvitymään arjesta ilman toista aikuista, ja - näin tulkitsen - et saa juurikaan vapaata lapsesta. Mä ainakin tarvitsen sitä paljon puhuttua "omaa aikaa", että pää tuulettuu. Kyllä saan voimaa lapsestakin, mutta myös siitä, että saan olla yksin.
Kuuntelin yhtä radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin mm. ihmislajin luonnollisesta kasvatusmallista, yhteisöllisestä kasvatuksesta. Tutkijoiden mukaan ihmisaikuista ei ole tarkoitettu kasvattamaan lapsia yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Sen takia äitien yksinäisyys on niin paha ongelma yhteiskunnallisesti.
Luulen, että sen retriitin jälkeen sä ehkä saisit taas voimaa lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sussa mikään oo vikana, kuulostat normaalilta.
Onnellisuuden pitää tulla sisältäpäin. Mikään ulkoinen tekijä ei tuo onnellisuutta. Lapsi voi olla ilo jos on muutenkin onnellinen.
Kiitos näistä. Kuulostaa vaan niin vieraalta nää kirjoitukset täällä, että miten lasta halaamalla saa taas oman mielen kondikseen. En oikein tavoita sitä tunnetta ja hetken mietin, että oonko joku tunnekylmä narsisti...
Toi on muuten totta toi, että äitien ei Pitäis olla yksin lastensa kanssa.
ap
Ei lapsen tehtävä ole paikata äidin yksinäisyyttä, liian raskas taakka lapselle.