Lue keskustelun säännöt.
Kaverini erosi miehestään ja siitä asti olen kuunnellut hänen vuodatustaan
20.07.2014 |
paskasta miehestä ja että kuinka kaikki miehet on paskoja. Jos kerroin oman mieheni tehneen jotain, niin heti mieheni pettää muka minua?!? Dissasi miestäni, haukkui tätä minulle ja välillä tuntuikin, että yritti saada minut vainoharhaiseksi ja eroamaan miehestäni.
En jaksanut enää kuunnella tuota jatkuvaa vuodatusta. Baarissa joi itsensä kamalaan känniin ja jos en kuunnellut hänen katkeraa tilitystään ex-miehestään, niin sitten nojaili jonkun miehen olkapäähän ja kertoi ummet ja lammet elämästään. Ihan kaiken.
Otin siis etäisyyttää nyt kaveriini. Joku raja tuohon tilitykseen oli laitettava. En vaan jaksanut enää olla se kuunteleva osapuoli. Olisihan se mukava jutella ihan jostain muusta, kuin hänen ex-miehestään aina kun nähdään.
Meidän oli tarkoitus lähteä viikoksi reissuun yhdessä syksymmällä, mutta en oikeasti halua lähteä. Koko viikon saisin kuunnella paskan jauhamista ja itsesääliä, että "hän ei ikinä tulemaan löytään ketään miestä enää" "Kuka mies hänen enää huolisi" "Olen loppuelämäni yksin." Olisi varmaan huippu loma!
Vähän kurja juttu, kun jouduin nyt toimimaan näin ja menetin (ainakin hetkeksi) muuten ihanan ihmisen. Jos tunnistat itsesi, niin olen pahoillani nyt tästä toiminnastani. Mutta olen tällä kertaa itsekäs ja ajattelen itseäni. Tuin sinua kuukauden päivät ja nyt saat jatkaa ilman minua. Nähdään taas, kun olen päässyt erostasi kunnolla yli ja elämäsi hymyilee jälleen tai edes pieniä hymyn pilkahduksia alkaisi tulla taas kasvoillesi :)
Kommentit (8)
Just erotuskissa pyörivälle ei ehkä ihan heti kannata mainostaa mitä hyvää oma siippa on tehnyt.
Mutta joo, tiedän itsekin mitä on tukea vuosikaudet, jo vuosia sitten eronnutta kaveria. On aika raskasta välillä kun toinen edelleen pyörii itsesäälissä "kun minä en koskaan löydä ketään"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, täällä kaverini erosta on kulunut jo kolme ja puoli vuotta ja sama meno jatkuu...uutta miestä ei ole löytynyt ja siksi tilanne päällä edelleen. Kaikki uudet säädöt kaatuneet heti alkumetreillä mikä vaan pahentaa tilannetta. Ei puhuta mun asioista juuri koskaan vaan puidaan hänen elämänsä kurjuutta. Itse olen naimisissa ja yritetään ekaa lasta. En ole uskaltanut kertoa yrityksestä kaverilleni koska pelkään että katkeroituu vain lisää siitä, miten hyvin asiat on tähänasti (muka) mun elämässä mennyt. Hirvittää jo, miten suhtautuu jos tästä oikeasti joskus raskaudun :( Silti tämä tyyppi on ollu ystäväni lapsuudesta lähtien enkä haluaisi menettää ystävyyttä. Välillä yhteydenpito kuitenkin todella raskasta, kun sama levy pyörii vuodesta toiseen. Toivon eniten maailmassa, että ystäväni jo löytäisi uuden miehen tai pääsisi jotenkin jaloilleen ja oppisi nauttimaan elämästä yksin... vinkkejä tilanteeseen?
Siis jaksoit jopa kuukauden tukea ystävääsi?! Hitsi minkä uroteon teit!
Hauska typo.. eli olet päässyt erostasi yli, ei siis olen päässyt ;)
-ap-
Ap:lle vinkiksi: pitkän suhteen päättyessä eroon asian käsitteleminen vie pari vuotta, joten aika pitkä breikki tulee teidän ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta on kuukausia, oisko jo 7-8kk. Kirjoitin kuukauden päivät. Varmaan hassusti ilmaisin asian :)
-ap-
Mulla kävi niin, että erosin itse ja kukaan ei ollut kiinnostunut kuulemaan vointiani tai kuuntelemaan kun puran sydäntäni. Nyt nämä kaverit ovat yksi toisensa jälkeen eronneet itse. Kummasti nyt kiinnostaa, miten minä selvisin erosta ja oletetaan, että neuvoisin miten päästä yli. Heh, kaksi vuotta myöhässä.. Ei todellakaan huvita puhua exästäni tai erostani enää.
Itse olen onnellinen oman mieheni kanssa ja selvästi kaveriani se ärsyttää. En minä halua kuunnella kaikkea sitä p*skaa, mitä suustansa päästää, olisi erosta sitten kuinka kauan tahansa. Voi sitä kaverien kanssa oikeasti puhua muustakin, kuin hänen ex-miehestään!
-ap-