Oletteko siskojenne ja veljienne kanssa sopuisissa väleissä vai oletteko irtisanoutuneet kokonaan kanssakäymisestä heidän kanssaan?

Yritin pitää pikkuveljestäni koko nuoruusikäni. Hän oli hyvin kriittinen ja halveksiva minua kohtaan ja kun äitimme kuoli, sain lopullisesti  tarpeekseni, hän sain sanoa viimeiset halveksivat sanansa minulle , osoittaa sisarkateusvihansa ja sitten riitti. Laitoin välit poikki, toivotin parempaa loppuelämää ja pidin huolen siitä, etten ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Testamentissani tulee lukemaan, ettei hän tule saamaan perintöä minulta vahingossakaan, kuten ei jälkikasvunsakaan (jota vastaan minulla ei sinänsä ole mitään). Lisäksi haluan, ettei hänellä ole lupaa tulla edes hautajaisiin. Ja hullua on, että minä todella ne kaikki kymmenet vuodet halusin pitää hänestä. Mutta rajansa jaksamisellakin.

Välit oli pitkään poikki, vasta kun sain lapsen välit palautuivat. Jostain vähäpätöisestä riidasta lähti nuorina välit hiipumaan, nyt ollaan jonkin sortin sisaruksia, tuskin koskaan läheisiä

Meitä on kolme, teininä alkoi hurjat riitelyt, olimme kaikki ihan erilaisia ihmisiä, yksi piti itsensä kiireisenä ja aikataulutti kaiken, toinen oli masentunut ja makasi sängyssä tai pelasi, kolmas juoksi kavereiden kanssa dokaamassa jo 12-vuotiaana. Riitelimme kaikesta joka pv, yksi lähti huostaan, toinen muutti kotoa 16-vuotiaana, sitten hiljeni, eikä välejä ole vieläkään, hyvä niin. Vanhemmat erosivat kun 2 oli muuttanut pois, heihinkään minulla ei ole välejä.

Hyvät välit on, ei ole mitään mistä riitaa saataisiin aikaan, perinötkin jaettu hyvässä yhteisymmärryksessä.

Vierailija kirjoitti:

Yritin pitää pikkuveljestäni koko nuoruusikäni. Hän oli hyvin kriittinen ja halveksiva minua kohtaan ja kun äitimme kuoli, sain lopullisesti  tarpeekseni, hän sain sanoa viimeiset halveksivat sanansa minulle , osoittaa sisarkateusvihansa ja sitten riitti. Laitoin välit poikki, toivotin parempaa loppuelämää ja pidin huolen siitä, etten ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Testamentissani tulee lukemaan, ettei hän tule saamaan perintöä minulta vahingossakaan, kuten ei jälkikasvunsakaan (jota vastaan minulla ei sinänsä ole mitään). Lisäksi haluan, ettei hänellä ole lupaa tulla edes hautajaisiin. Ja hullua on, että minä todella ne kaikki kymmenet vuodet halusin pitää hänestä. Mutta rajansa jaksamisellakin.

Minullakin on pikkuveli, jonka kanssa oli jo lapsena todella hankalaa. Ja edelleen aikuisena. Olen auttanut häntä paljon, taloudellisestikin, mutta hänen kiitollisuutensa haihtuu hetkessä ja hän käyttäytyy usein todella ylimielisesti ja röyhkeästi minua kohtaan. Viimeksi nyt tänä kesänä. Olen vakavasti alkanut harkita, että panisin välit lopullisesti poikki. Oikeastaan olen jaksanut yrittää olla väleissä hänen kanssaan vain hänen lastensa takia - olen tykännyt heistä kovasti. Mutta nyt kun he alkavat olla aikuisia, olen huomannut, että veljeni on onnistunut siirtämään itsekkäät ajattelu- ja käyttäytymismallinsa heihinkin. Olen todella pettynyt ja surullinen.

Veljeni kaa molemmat ollaa autismin kirjolla, vähä eri tyylisii mutta ottaa päähän ne omat piirteet mitä näkee toisessa. Välit jäähtyi kun muutettiin pois kotoo, ihan vaan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kaa molemmat ollaa autismin kirjolla, vähä eri tyylisii mutta ottaa päähän ne omat piirteet mitä näkee toisessa. Välit jäähtyi kun muutettiin pois kotoo, ihan vaan itsestään.

Tämä!!! Anteeksi ei liity AP:n kysymykseen, mutta samasistun tuohon niin. Sain diagnoosin aikoinaan 17-vuotiaana ( asperger ), ja menin tukiryhmään. Ja Oikeasti alkoi v...tuttamaan samat piirteet muissa mitä itselläni oli! Elän ihan täyspainoista elämää ja olen onnellinen, mutten halua olla lähelläkään muita autismin kirjon ihmisiä, koska muistuttavat omista huonoista piirteistäni.

Ja itse kysymykseen, ok välit, näemme jouluisin, muttemme todellakaan ole siskoni kanssa läheisiä. Tuntuu teennäiseltä, mutta sopii molemmille.

Mulla noin 15 vuotta vanhemmat sisarukset, ja nykyään omasta päätöksestäni vain satunnaisin viestein yhteydessä heihin. Olin toimintahäiriöisen lapsuudenperheen syntipukki ja tämä rooli jatkui myös aikuisena, joten päätin ottaa kunnolla etäisyyttä. Muutama vuosi sitten näimme erään asian tiimoilta, ja taas sain huomata ettei mikään muutu...

Siskon kanssa ollaan tekemisissä, veljen kanssa ei olla kumpikaan koska se on psykoottinen juoppo.

Juu ei olla, 1 asuu Ranskassa, 1 Jenkeissä, itse Oulussa. Muuttivat heti kun täyttivät 18, sen jälkeen ei ole näkynyt / kuulunut, en itsekään halua kysellä perään.

Hyvät välit nykyjään kaikkiin 3 sisarukseen. Toisen veljen kanssa oli välit poikki useampi vuosi mutta välit parani sittemmin.

En ole tekemisissä. Veljeni on väkivaltainen.

Mulla on paljon sisaruksia mutta kenenkään kanssa ei olla läheisiä, ollaan niin erilaisia eikä niitä pahemmin kiinnosta olla tekemisissä, paitsi ehkä silloin kun on jotain vailla. Mut ihan sama mulle, en mäkään halua elämääni sellaisia jotka ei siinä halua olla.