Itkettekö lasten nähden?
Kommentit (15)
Itken silloin kun itkettää. On tärkeää, että lapsi oppii itkemisen olevan hyväksyttävää.
Itken ja kerron myös lapsille miksi itkettää, että olen iloinen/surullinen/ liikuttunut tai mitä nyt milloinkin. Lapsuudenkodissani ei saanut itkeä, äitini hokema oli "ennemmin tippa housuissa kuin linssissä". Tuota sain kuulla aina kun yritin nieleskellä kyyneleitä, lohdutusta oli turha odottaa. Ikinä en ole omia lapsiani kieltänyt ilmaisemasta tunteitaan.
Lasten itkut ovat täysin sallittuja, itseltä suruitku kuolintapausten yhteydessä, muutoin en itke lasten nähden (ja onneksi en suuremmin muutoinkaan koe siihen tarvetta) Kuten joku aiemmin totesi, aikuisen vastuulla on turvallisen ympäristön luominen ja siksi minä olen se lohduttava, ei lapset. Yhdet naurukyyneleet lapset näkivät puolitoista viikkoa sitten, kun mua nauratti niin vietävästi - ja niin hölmö juttu, että sekin aspekti nauratti lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 21:50"]
Lasten itkut ovat täysin sallittuja, itseltä suruitku kuolintapausten yhteydessä, muutoin en itke lasten nähden (ja onneksi en suuremmin muutoinkaan koe siihen tarvetta) Kuten joku aiemmin totesi, aikuisen vastuulla on turvallisen ympäristön luominen ja siksi minä olen se lohduttava, ei lapset. Yhdet naurukyyneleet lapset näkivät puolitoista viikkoa sitten, kun mua nauratti niin vietävästi - ja niin hölmö juttu, että sekin aspekti nauratti lisäksi.
[/quote]
Ei siitä ole mitään haittaa lapsen turvallisuudelle jos äitikin joskus itkee ja vaikka lapsi lohduttaisi, kyllä turvallisessa ympäristössä ja jos lapsen perus turvallisuuden tunne on taattu tälläinen ei sitä kyllä muuta.
Onasia erikseen jos asetelma on yleensäkkin näin että lapsi joutuu kantamaan vastuuta aikuisesra ja hänen suruistaan.
Lapsenon hybä nähdä itku ja että senkin jälkeen elämä jatkuu ja kaikki on hyvin.
Lapseni on nähnyt minun 2kertaa itkevän kunnolla.Silloin kun äitini sairastui ja kun kissa piti lopettaa.On kyllä nähnyt minut pari kertaa liikuttuneen esim.kun koulun kevätjuhlissa laulettiin "Jo joutui armas aika" taisi pari kyyneltä tulla silmäkulmaan.Silloin kuului vierestä:"Äiti sä oot nolo."
Itken, jos itkettää. Yleensä lapsi tulee silloin kainaloon ja halitaan ja molemmille tulee parempi mieli. Itken harvoin lapsen nähden, mutta joskun jos on ollut esim. läheltäpiti tilanne ja sen säikähdyksen jälkeen vaan tulee itku, kun tajuaa mitä olisi voinut käydä.
Mieheni kielsi minua itkemästä lapsemme nähden kun lapsi oli alle parivuotias. Tämä on totta ja ahdistaa minua vieläkin.
Tietyissä tilanteissa, esim. läheisen kuolema. Selittää vaan että äiti nyt on vähän surullinen...sit taas jos tulee ns. Vatutusitku niin käyn vessassa ne pari kyyneltä tirauttamassa
En, vanhempana vastuullani on luoda turvallinen koti. Siihen ei kuulu hysteerinen vollottaminen eikä huutaminen.
Itken , lapsi tulee pussaa mua ja itkut loppui kuin seinään .
Kyllä itken, minun mielestä se kuuluu terveeseen kasvatukseen, että lapsi näkee myös aikuiselta erilaisia tunteita.
Itken. Lapsen kuuluu nähdä että kaikenlaiset tunteet on sallittu. Omassa lapsuudessa itkeä piti salassa, mutta itse päätin että omat lapset haluan kasvattaa eritavalla. Lähes joka päivä tulee muutama kyynel onnesta, elämä on nyt niin ihanaa. Oma lapsi, rakastava mies. Kaikki mitä toivoin ja enemmän kun osasin kuvitella.
Itken, mutta en kyllä vollota, ihan sellaista kyynelehtimistä jos itku jostain syystä vakavaa ja muuttuu hiukan hysteeriseksi menen vessaan. Yleensä myös kerron miksi itken jotenkin että kun vaan niin harmittaa tai olen nyt herkällä tuulella.