Tarvitsisin voimaannuttavia asioita nyt itselleni.
Elän parisuhteessa ja avioliitossa josa mies on lähes täysin haluton ja passiivinen seksin suhteen, näin on ollut nyt varmaankin lähemmäs 10v ajan, olen nyt 38v ja mies muutaman vuoden vanhempi.
Välillä tulee ajanjaksoja, päiviä, jolloin tunnen asian vuoksi itseni maailman surkeimmaksi olennoksi, maailman ainoaksi naiseksi jolla olisi seksuaalisia haluja, panetusta ja mielikuvitusta ja joka vain kuvittelee niitä, toteutuksen jäädessä pois. Olenko niin vastenmielinen ja ruma, en tod usko. Siltä vain tuntuu säännöllisesti, koska eihän minua kukaan, edes oma mies, halua.
Koko tämä kesäkin mennyt näin ja arvatkaa kirveleekö lukea kaiken maailman seksiä tihkuvia juttuja mitä kesä ja aurinko saa ihmisillä aikaan, itselläni kuivempaa kuin hautausmaalla vaikka alapää olisi miten menossa mukana, ja mieli.
Edellinen kerta oli toukokuussa, sitä ennen tammi tai helmikuussa, seur ei tosiaankaan mitään tietoa, ehkä tässä kuussa koska tokihan mieskin huomaa alakuloni ja "petraa" sitten niin että "haluaa" kerran tai kaksi kunnes taas kuukausien tauko.
Voisin varmaan itsekin olla aktiivisempi tekemään aloitetta, mutta ymmärtääkö kukaan millainen kierre tästä on tullut? Minä haluaisin säännöllisesti, mies ei oikein koskaan, minä tehnyt aloitteita, tullut torjutuksi, odotan miehen haluavan, että miehellä olisi sitä panetusta, sitä ei ole eikä tule. Kai jokainen tajuaa sen tärkeyden, että saa kokea itsensä halutuksi? En osaa kuvitella tilannetta, että mies "kävisi kiinni" seksi mielessään, puhuisi rivoja, pyytäisi seksiä tms, aivan absurdi ajatuskin koska niin ei koskaan tapahdu, ei koskaan.
En oikeasti tiedä mitä tehdä, pettäjäksi en osaa itseäni kuvitella ja missä sellainen tilaisuus tulisikaan kun en missään "radalla" ikinä käy enkä harrastakaan mitään missä miehiä tapaisi, avioeroakaan en oikein vaihtoehtona näe, on nuo murrosikäiset lapsetkin ja asuntolaina. En todellakaan tiedä, onko minun tehtäväni sitten kuivua pystyyn ja vain haaveilla, kuulostaa säälittävältä mutta ehkä se sitten on niin, en tiedä. En tiedä näköjään mitään.
Haluaisin vain tuntea itseni halutuksi, tuntea että minua halutaan, olisin haluttava, saada seksiä edes suht säännöllisesti, luonnollinen asia ja koen että siitä on tullut maailman luonnottomin asia ja jotenkin ruma, muut nussii hässii panee ja rakastelee ja mies haluaa vaimoaan, minä kuolen tähän paitsi että en edes kuole, kärvistelen vain.
Kiitos jos luit, piti purkaa koska tälläkin hetkellä tunnen kaiverrusta vatsanpohjassani ja itku polttaa luomien alla, mutta on vain oltava, kohta ruokakauppaan ja normivkonlopun viettoon.
Kommentit (47)
En minä tiedä, ilm olettaa. Tai että se satunnainen seksi aina 3-4kk välein riittää.
Seksi sinällään on ihan nautinnollista ja saan aina orgasminkin, tosin yhdyntäorgasmit jääneet aikalailla paitsioon viimevuosina koska miehellä tapana antaa aina suuseksiä ja laukean jo sitten siinä. Mutta en tod voi valittaa esimerkiksi sitä, että mies olisi vain oman nautintonsa hakija tms itsekästä silloin kun seksiä on, päinvastoin.
ap
Kuinka usein olet tehnyt aloitteen? Teetkö vähintään joka viikko? Oletko sanonut olevasi niin tyytymätön, että mietit eroa?
Sano miehelle asap että jos et saa seksiä vähintään viikoittain, otat eron.
Se tässä kai yksi ongelma onkin, en tee enää aloitteita. Miksi tekisin kun mies ei selvästikään halua seksiä/minua?!! miksi tekisin kun vuosikausien ajan tottunut siihen, että hän on on haluton!? minun haluistani tai sen puutteesta ei ole kysymys vaan miehen. Minun itsetuntoni, myös seksuaalinen, suorastaan vaatii sitä että miehen on tuotava halunsa esille, haluttava minua ja tehtävä niitä aloitteita koska sen puute nimenomaan se ongelman ydin.
Toiminko väärin, voiko nyt sitten "syyttää" minua? ehkä, mutta mielestäni ei kuitenkaan. Jos tätä asiaa ajattelee inhimilliseltä kannalta ja minun näkökulmastani niin en todellakaan toimi väärin, olen vain aivan maahan kylty asian ja koko seksin ja seksuaalisuuden suhteen. En koe itseäni haluttavaksi, en kauniiksi, en edes viehättäväksi, en naiseksikaan kohta. Helvetti mikä noidankehä. Samaan aikaan koen kuitenkin että tämä on vaan niin helvetillistä haaskuuta, himokas, mielikuvitusrikas, kokeilunhaluinen, märkä nainen menee ihan hukkaan. "Ihanan pervo"kin kuten mies joskus sanoi. Joopa, paljon iloa ja hyötyä siitäkin piirteestä punkassa, nykyisin.
ap
Mitä jos tilanne olisi toisinpäin? Mitä soisit miehellesi? Antaisitko hänelle luvan maksullisiin, satunnaisiin yhdenyön juttuihin vai vakirakastajaan? Mieti mikä näistä olisi se vaihtoehto, jonka mies voisi luvallasi valita. Sitten vain keskustelemaan.
Toinen vaihtoehto on selibaatti ja kolmas ero.
Ehkä terapia, lääkitys tai muu voisi auttaa, mutta aika usein se kannettu vesi ei pysy kaivossa näissä asioissa. Ikävä kyllä.
Eli olettaako mies, että kestät elämää ilman seksiä? Millaista seksi on ollut, kun sitä on ollut?