Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsisin voimaannuttavia asioita nyt itselleni.
19.07.2014 |
Elän parisuhteessa ja avioliitossa josa mies on lähes täysin haluton ja passiivinen seksin suhteen, näin on ollut nyt varmaankin lähemmäs 10v ajan, olen nyt 38v ja mies muutaman vuoden vanhempi.
Välillä tulee ajanjaksoja, päiviä, jolloin tunnen asian vuoksi itseni maailman surkeimmaksi olennoksi, maailman ainoaksi naiseksi jolla olisi seksuaalisia haluja, panetusta ja mielikuvitusta ja joka vain kuvittelee niitä, toteutuksen jäädessä pois. Olenko niin vastenmielinen ja ruma, en tod usko. Siltä vain tuntuu säännöllisesti, koska eihän minua kukaan, edes oma mies, halua.
Koko tämä kesäkin mennyt näin ja arvatkaa kirveleekö lukea kaiken maailman seksiä tihkuvia juttuja mitä kesä ja aurinko saa ihmisillä aikaan, itselläni kuivempaa kuin hautausmaalla vaikka alapää olisi miten menossa mukana, ja mieli.
Edellinen kerta oli toukokuussa, sitä ennen tammi tai helmikuussa, seur ei tosiaankaan mitään tietoa, ehkä tässä kuussa koska tokihan mieskin huomaa alakuloni ja "petraa" sitten niin että "haluaa" kerran tai kaksi kunnes taas kuukausien tauko.
Voisin varmaan itsekin olla aktiivisempi tekemään aloitetta, mutta ymmärtääkö kukaan millainen kierre tästä on tullut? Minä haluaisin säännöllisesti, mies ei oikein koskaan, minä tehnyt aloitteita, tullut torjutuksi, odotan miehen haluavan, että miehellä olisi sitä panetusta, sitä ei ole eikä tule. Kai jokainen tajuaa sen tärkeyden, että saa kokea itsensä halutuksi? En osaa kuvitella tilannetta, että mies "kävisi kiinni" seksi mielessään, puhuisi rivoja, pyytäisi seksiä tms, aivan absurdi ajatuskin koska niin ei koskaan tapahdu, ei koskaan.
En oikeasti tiedä mitä tehdä, pettäjäksi en osaa itseäni kuvitella ja missä sellainen tilaisuus tulisikaan kun en missään "radalla" ikinä käy enkä harrastakaan mitään missä miehiä tapaisi, avioeroakaan en oikein vaihtoehtona näe, on nuo murrosikäiset lapsetkin ja asuntolaina. En todellakaan tiedä, onko minun tehtäväni sitten kuivua pystyyn ja vain haaveilla, kuulostaa säälittävältä mutta ehkä se sitten on niin, en tiedä. En tiedä näköjään mitään.
Haluaisin vain tuntea itseni halutuksi, tuntea että minua halutaan, olisin haluttava, saada seksiä edes suht säännöllisesti, luonnollinen asia ja koen että siitä on tullut maailman luonnottomin asia ja jotenkin ruma, muut nussii hässii panee ja rakastelee ja mies haluaa vaimoaan, minä kuolen tähän paitsi että en edes kuole, kärvistelen vain.
Kiitos jos luit, piti purkaa koska tälläkin hetkellä tunnen kaiverrusta vatsanpohjassani ja itku polttaa luomien alla, mutta on vain oltava, kohta ruokakauppaan ja normivkonlopun viettoon.
Kommentit (47)
Onkohan niin että miehen haluttomuus syö enemmän sellaisen vaimon itsetuntoa, jolla ei juuri ole ollut muita miehiä kuin se haluttomaksi muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Lopeta itsesäälissä rypeminen ja oikeasti ala voimaantua. Usko, että monelle miehelle kyllä kelpaisit. Katkaise noidankehä. Miehestä riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 16:45"]
En minä tiedä, ilm olettaa. Tai että se satunnainen seksi aina 3-4kk välein riittää.
Seksi sinällään on ihan nautinnollista ja saan aina orgasminkin, tosin yhdyntäorgasmit jääneet aikalailla paitsioon viimevuosina koska miehellä tapana antaa aina suuseksiä ja laukean jo sitten siinä. Mutta en tod voi valittaa esimerkiksi sitä, että mies olisi vain oman nautintonsa hakija tms itsekästä silloin kun seksiä on, päinvastoin.
ap
[/quote]
Tätä viestiä myöten ap: n teksti on kuin omalta näppilseltäni. Meillä on juuri samanlainen suhde. Näin on ollut siitä asti kun tuli ensimmäisen kerran raskaaksi, ja siitä on nyt 13 vuotta. Seksiä on 4 -6 kertaa vuodessa, ja joka kerta minun aloitteestani. Asiasta on puhuttu miljoona kertaa. Mikään ei muutu paitsi että mies kuten ap: n mies ryhdistäytyy ja tekee aloitteen minun pyynnöstäni kerran, sen jälkeen asia taas häneltä unohtuu. On tosi tuskallista kun esim töissä ( palveluammatti) katselen asialkaitakin sillä silmällä, että millaists olisi tuon kanssa panna. Ei niitä ajatuksia voi tukahduttaa.
Mulla on tietysti vibraattorit ja dildot jotka onkin säännöllisessä käytössä. Nin ja ulkonäkö on kohdallaan, olen 170 cm 63 kg hyvävartaloinen ja hoidan itseäni hyvin. Luulisi kelpaavan, mutta ei. Nyt on tullut uusi lisäongelma, kahdella edellisellä kerralla mies ei ole saanut kunnolla seisomaan. Ei kuulemma mikään harvinainen tapaus 40+ miehillä, mutta kyllä se masentaa kun itse vonkaa ihan himoissaan ja mies ei saa edes kunnon seisokkia aikaiseksi. Pelkään että näiden parin kerran seurauksena ne vähätkin seksikerrat loppuu kokonaan.
En siis ap:lle osas mitään neuvoja antaa, tiedän niin hyvin millaista on kun kaikki keinot on käytetty eikä mikään toimi. Olen kaksi kertaa käynyt vieraissa kymmenen vuoden aikana, mutta siitä tuli niin paha mieli ja paha olo jälkeenpäin etten pidä sitä ratkaisuna ongelmaani. En myöskään halua erota koska suhteessamme on niin paljon hyvää. Olemme erinomainen tiimi ihan kaikissa muissa asioissa paitsi seksissä.
Jatkan siis sooloseksin ja mielikuvituksen avulla. Ellen sitten ihastu toden teolla toiseen mieheen, siinä tapauksessa varmaan menisin vieraisiin. Tai sitten mies löytää naisen, jota pystyy haluamaan. Surullista. Meillä oli ensimmäiseen raskauteeni asti todella loistava ja aktiivinen seksielämä, sitä kesti kolme vuotta. Pariterapia on kokeilematta, sitä olen ehdottanut mutta mies ei suostu koska hänestä tilanne on ihan ok näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oonko ainoa, jolle tulee mieleen miehen mahdollinen masennus tai homoseksuaalisuus?
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 19:07"]Oonko ainoa, jolle tulee mieleen miehen mahdollinen masennus tai homoseksuaalisuus?
[/quote] et. Mun piti juuri kysyä, onko miehellä kenties joku mt-ongelma. Meidän tapauksessa nimittäin on. Mutta se ei selitä kaikkea eikä kauheasti lohduta. On tullut vuosia naimisiinmenon jälkeen, joten en tosiaan tietäen nainut halutonta. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas.
Fiilis on matala, tätä tämä nyt näköjään on ties montako päivää taas. Näin tämä menee, välillä se vaan iskee ja lujaa päälle ja sille ei sitten mitään kai mahda. Olo on kuin elämä olisi jossakin ihan muualla, haaveilen vaikkapa sellaisesta että hyppäis jonkun moottoripyörän selkään ja nielis vain tietä päätyen jonnekin korpeen järven rannalla miehen kanssa joka panisi. Helvetti että kuulostaa säälittävältä ja vaikka miltä mutta ihan sama.
Esimerkki tänään kun tuolla kaupassa oltiin niin kaupan kassanainen jäi oikein juttelemaan miehelleni ja vilkutti vielä perään, odotin siellä jo sivummalla ja totesin miehelle että tais iskeä silmänsä sinuun, meillä on siis kaikenlaista läppää keskenämme ja aikamoista huumoriakin, niin mies totesi kuivasti, että "enpä usko sellaiseen, ei minua kukaan nainen sillä tavalla halua". ÖÖÖÖÖ, mikä minä sitten olen?? ja mies kyllä tasan tarkkaan tietää että olen säännöllisessä puutteessa suhteessamme ja minä todellakin haluan ja olen aina halukas silloin harvoin kun hän aloitteen tekee, mutta ilmeisesti minä en sitten ole nainen. Tai en ainakaan nainen jonka haluamisella on niin väliä ja jota voisi haluta takaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tää mun liittoni loppuun juostu on", niinkö se on..
Miten osaisin olla yksin, lähes lapsesta asti ollut tuon miehen kanssa,ja olisinko sitten loppuelämäni yksin, ilman miestä? tosin tavallaanhan olen nytkin..
ap
2 täällä taas. Jos saan vielä yhden vinkin antaa, niin lopeta loukkaantuminen miehesi sanomisista seksiin liittyvien asioiden suhteen. Hän ei tee sitä tarkoitushakuisesti tai ilkeyttään, hänelle seksi ei vaan ole niin tärkeää, että ymmärtäisi sinun loukkaantuvan. Kun et enää pahoita mieltäsi tai mieti jatkuvasti, miten saisit miehesi muuttumaan, voit kohdistaa huomion itseesi ja siihen, mitä elämältäsi haluaisit.
Minäkin vietin vuosia analysoiden mieheni mielenliikkeitä. Olin hirveän toiveikas sen suhteen, että asiat muuttuisivat, ihan turhaan.
Hmm. Mitäs jos miehesi ei sittenkään usko että haluaisit seksiä hänen kanssaan, kun kerran noin kommentoi sitä kaupassa tapahtunutta? Koska olette viimeksi kunnolla puhuneet asiasta?
Usko kun sanon, että asioista on jauhettu ja puhuttu ja riidelty ja väännetty ja itketty ja huudettu ja oltu puhumatta ja ties mitä, ei muutosta. Mulla tuntuu tämä torjutuksi ja ei-halutuksi tuntemisen tunne välillä ihan fyysisenä kipuna, esim usein iltaisin kun käydään nukkumaan eikä mies taaskaan tee elettäkään osoittaakseen haluamistaan, antaa pusun ja käy nukkumaan ja itse jään valvomaan itku kurkussa. Katselin toisen selkää ja puren kieltä verille, tuntuu sellaisia "vihlaisuja" rintakehässä, montakin.
En oikeasti usko että syy on jo 10v ajan ollut se ettei uskoisi että haluan häntä, ketäs muutakaan minä haluaisin ja miksi muutenkaan tässä edelleen roikun, toivoen että asia muuttuisi. Vituttaa ja ahdistaa sekin että ei minulla riitä rohkeutta tehdä mitään lopullista päätöstä tai ratkaisua kuten avioero. Ehkä sitten n.6v kuluttua kun lapset aikuisia, ehkä sitten. Tosin silloinkin menettäisin kotini ja muuttaisin vuokralle ja samalla takaraivossa jäytää pelko vanhenemisesta ja siitä olenko silloin edes elossa, äitinikin kuoli sairastettuaan jo reilusti alle 50v ikäisenä. Ja tosiaan, en minä tästä nuorru, kohta alkaa keski-iän kuivumiset, vaihdevuodet ym ja kuka nyt keski-ikäistä haluaisi jos ei oma mies, säälittävä olen.
ap
Oletteko puhuneet erosta asian tiimoilta?
Haluton mies ja haluton nainen ovat kuin eri planeetoilta.
Halutonta naista tulee paapoa, hellitellä, hieroa, auttaa kotitöissä ja kuskata kynttiläillallisille ja kylpylöihin. Haluttomalle miehelle tarjotaan keskustelua ja piikkiä persauksiin. :D