Vauvakuumetta

En kehtaa yhden aloituksne vuoksi rekisteröityä, joten lykkäsin tämän tänne vapaan puolelle. Voisi myös sanoa, että vilkaistuani vauvakuumepalstan aloituksia vaikuttivat kuumeilijat niin ufoilta, ettei kiinnostanut sinne aloitellamitään.

Eli tilanne on se, että meillä molemmilla kuumottaisi tehdä vauvaa. Tykkäämme hirmuisesti pienistä vauvoista ja ne saavat aina lämpimiä tunteita aikaan. Televisiostakin tulee koko ajan vauvaohjelmia, häiritsevää ihan. Lisäksi meillä on aina saanut vauvanteko hormonit hyrräämään ihan poikkeuksellisella tavalla, nautimme naimisesta todella paljon, jos vain tuntuu siltä, että on pienikin mahdollisuus raskautua.  sen takia lähinnä epäilyttää, onko tämä nyt niin kauhean hyvä ajatus...

Silti meillä hirvittää vauvanteko. Olen jäämässä työttömäksi ja puoliso on pätkätöissä, joten taloudellisesti on tiukkaa. Meillä on jo kaksi lasta ja talolaina, mutta kai sitä jotenkin pärjäisä.

Myös se mietittää, että sittenolisimme 20 v. taas sidoksissa uuteen ihmisalkuun. Olemme luontoihmisiä, joten itseäni mieityttää se, että emme pääsisi kahdetsana verkoille, vaeltaman jne, vaikka nämä 1. sarjan poika ja tyttö olisivatkin jo riitävän isoja olemaan hetken yksin tai mummolassa. Vauvan kuljettelu kun esim. verkoilla on aika hankalaa.

Onko mulla kokemusta tälläisestä? Miten arki ja luonnossa liikkuminen(kalastus, metsästys, marjastus tai mökkeily) sujui, kun oli saatu 3. lapsi? Tuntuiko ikävältä, että olisi sidottu lapseen aina siihen asti, että on 50 v. eli aika ikäloppu enää aktiivisene ulkoilmaelämään? Kaduttiko uden pikkuvauva hommaaminen juuri, kun lapsiarki alkoi helpottamaan 1. sarjan lasten mennessä kouluun ja eskariin?

- laphilainen