Asioita joita maalaiset/omakotiasujat eivät ymmärrä kaupunkilaiset elämästä
Kerrostalossa Helsingin keskustassa asuva:
- Kuivattaa kaiken pyykin pienellä telineellä olohuoneessa (ei, kuivuria ei ole ja se on ilmastorikos)
- Joutuu etsimään kiveä kukkaruukun pohjalle jopa usean sadan metrin säteellä
- Ei omista ämpäriä, sillä sen säilyttäminen veisi tilaa jota ei ole (joskus jo pölynimurin säilytyspaikka on ongelma)
- Menee bussilla Ikeaan jos sinne haluaa ja kantaa kaiken käsissään kotiin asti
- Ei saa mistään mustaherukanlehtiä suolakurkkuihin
- Ei tarvitse talvisaappaita
- Ei tarvitse heijastinta
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me rassukat täällä maalla joudumme asumaan tilavasti, minullakin, yksinäisellä on 85 neliötä, lasten perheillä kodit n. 200 m2 isolla tontilla. Ja velattoman katkeran elämä edessä heillä jo ennen kuin ehtivät 45 täyttää, on talot ja kesämökit. Rassukoilla. Siinä ei paljon heijastimet auta.
Haluaisin huomauttaa, että kerrostalossuntojakin on eri kokoisia jopa keskustassa. Meillä on yli 120 neliötä kahdelle ihmiselle, ei se ahtaalta tunnu. Mahtuu ämpärikin.
Toki Suomessa on ollut jo jonkin aikaa melko järjetön miniasuntojen buumi ja rakentamisessa mennään pelkkä rakennusfirmojen taloudellinen etu edellä. Saa nähdä kuinka kauan tätä älyttömyyttä kestää.
120 neliötä keskustassa???
Taidat asua Porvoossa?En vaan Suomea paljon tiheämmin asutussa Euroopan maassa. Sama koskee silti Suomeakin, jopa Helsingin ydinkeskustassa on myös isoja asuntoja.
Saksassa? Vai jossain missä on vielä luontoa jäljellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole kaupunkilaisuutta vaan Neuvostoliitosta lainattu betonikolhoosi. Suomessa on unohtunut Pohjois-Amerikka missä jopa suurkaupunkien keskustan ympärillä on valtava omakotitalojen matto. Ei urbaanius tarkoita Euroopan vihreiden kaiken yksilön vapauden tappavaa kolhoosia.
Tämä on seurausta tästä Berliinin mallista. Tosi surullista. Helsinki yks iso slummi nykyään.
Pitäisi unohtaa välillä koko sosialistinen ylikansoitettu Eurooppa. On jäänyt huomaamatta esim. Teksas. Se on Yhdysvaltojen toiseksi väkirikkain ja taloudeltaan toisella sijalla oleva osavaltio. Asuminen on silti edullista johtuen välistä rakennus ja kaavoitusmääräyksistä. Niin ja Teksasissa ei myös tunnetusti kukoista sosialistien ajatukset. Siinä yksi syy miksi aluetta ei punavihreiden piirissä tahdota nähdä.
Kaupunkilaiset pelkäävät yksinoloa, koko ajan pitää olla jotain puuhaa kaupungilla, ”yhteisessä olohuoneessa”. Kuitenkaan kaupunkilaiset eivät uskalla sitoutua vaan entistä isompi osa kaupunkilaisista on yhden hengen talouksia kanakopeissa, joihin ei mahdu edes ämpäriä.
Tämä olisi voinut olla kiva ketju, jos ei heti olisi tullut väittelyä ja yleistyksiä, vaan ennemmin jotain mielenkiintoisia ja mukavia huomioita. Vastaan silti kaupunkilaisena, asioita joita omakotitaloasujat eivät ehkä ole ajatelleet kaupunkielämästä:
Yksin ollessa joskus tuntuu turvalliselta, että samassa kerrostalossa on kuitenkin ihmisiä. Vaikka heitä ei useimmiten tunnekaan, se luo jotain kollektiivisuuden tunnetta.
Toinen juttu jonka huomaan aina, kun maalaiset ystävät tulevat kylään: he pitävät meteliä rapussa ja puhuvat kovaan ääneen yötä myöten. Maalla ja omakotitalossa saa elää ja tulla ja mennä kuten haluaa, metelistä välittämättä, selvähän se :) Täällä sitä on jotenkin oppinut varomaan ja hissuttelemaan, koska ei huvita ärsyttää ketään, joka voi olla jo nukkumassa hyvissä ajoin. Kaupungissa monella varmaan on itsestäänselvyys hiukan hiljentää omaa menoa klo 22 jälkeen, kukaan ei pidä meluavista naapureista.
En vaan Suomea paljon tiheämmin asutussa Euroopan maassa. Sama koskee silti Suomeakin, jopa Helsingin ydinkeskustassa on myös isoja asuntoja.