Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys teille joiden puolisot sairastavat pitkäaikaissairautta.
18.07.2014 |
Miten itse jaksatte puolison sairauden kanssa? Rehellisesti?
Mieheni sairastaa nivelreumaa. Sairastanut jo pitempään. Tietysti on erittäin ikävää, että hänelle sellainen sairaus puhkesi, ja ymmärrän asian hänen kannaltaan hyvin, kuinka nivelet on kipeät jne. Kuitenkin.... nyt kun hän on sairastanut jo vuosia, niin joskus tuntuu itsestäkin suorastaan ahdistavalta katsoa, kun mies on niin vaivaisen näköinen, kävelee hankalasti, on milloin mistäkin kipeä, pienetkin reissut/autossa istumiset tietää kipuilua lisää jne. Mutta missään en tietenkään voi puhua näistä omista ahdistustuntemuksistani, enkä varsinkaan miehelleni voi näistä puhua, tietenkään. Mutta tosi on, että kyllä itseäkin välillä niin kyllästyttää, ahdistaa ja väsyttää tämä kaikki :´(
Kommentit (24)
Mun miehellä suolistossa vikaa, ollut jo vuosia. Viikko saattaa mennä ihan ok, mutta sen jälkeen tulee huono jakso, joka kestää useamman viikon. Mikään ei pysy sisällä, mies ei nuku ollenkaan, eikä heikotukseltaan saa itseään sängystä ylös.
Hoidan kyllä miestäni parhaani mukaan, mutta kun usein saan kuulla, että kivut ja oksentelu johtuu jostakin mitä tein/jätin tekemättä/annoin ruuaksi. Parhaani yritän ja ruoat on erään yhdistyksen suosituksien mukaisia; en minä yritä miestäni vahingoittaa.
Ne hyvät viikot on elämäni kohokohtia. Onneksi ei ole lapsia, sairaus periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on kuolemaan johtava sydänsairaus. Toistaiseksi menee hyvin eikä arjessa ole rajoitteita, mutta kieltämättä tulevaisuus pelottaa.
22, Sun fiilikset kuulostaa todella tutulta! Voimia sinne.
18.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksan, rehellisesti? Välillä todella huonosti. On kausia kun mietin avioeroa lähes päivittäin, ja sitten on taas kausia että sitä hullun lailla uskoo 'paremman kauden' odottavan tuon kulman takana... En jaksa olla 95% vastuussa tästä perheestä (kolme lasta) niin arjen toimivuudesta kuin taloudellisestikin. Ja minulla on itselläni kaiken lisäksi add. Inhoan sitä martyyriuden tunnetta kun taaas siirrä jotain omaa juttuani jonnekin kauas pois mahdolliseen tulevaisuuteen. Joustan joustan joustan. Kaikki mikä vain toisi miehelleni postiivista pilkettä menee aina edelle.
Miehelläni vuosia kestänyt masennus, välillä paniikkikohtauksia, äskettäin todettu vakava kilpirauhasen vajaatoiminta, viimeaikoina pahentunut astma sekä viime kuukausina bonuksena räjähtänyt ihottuma. Näihin liittyvät unettomuudet tai sitten 12h vrk:ssa nukkumiset eikä siltikään virkeä. Hermoheikko ja kireä. Minulla aina puhelin käden ulottuvilla jos vaikka paniikkikohtaus taas on iskenyt. Työ on mieheni henkireikä, mutta se on luonteeltaan hyvin epäsäännöllistä, eikä hän oikein edes tienaa. Yritä siinä sitten itse tienata kolmen lapsen kanssa kun toiseen ei voi tukeutua yhtään.
Pelkään jatkuvasti tulevani katkeraksi. Onneksi voimme tästä jonkin verran puhua kumppanini kanssa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan löytämisen jälkeen mieheni on taas ollut enemmän läsnä -se antaa toivoa. Voimia meille kaikille uskomattoman vahvoille naisille! Olemme tärkeitä.