Lue keskustelun säännöt.
Voi kuinka pahalta exän käytös tuntuu..:-(
18.07.2014 |
Mieheni ihastui vähän puoli vauotta sitten toiseen ja muutti aivan yllättäen pois yhteisestä kodistamnme. Olen hoitanut työt kutakuinkin normaalisti, vaikka sisäisesti olen ollut ihan hajalla. Onneksi kuvioissa ei ole lapsia, joten olemme pitäneet pelkkää mykkäkoulua koko tämän ajan ja tuskin edes katsoneet silmiin edes työpaikalla.
Kirjoitin hänelle lyhyen viestin, jossa pyysin häntä ottamaan yhteyttä edes kerran, että voisimme edes yrittää keskustella asiasta puhelimessa ja saada asia myös minun osaltani päätökseen.
Mies ei soittanut, eikä vastannut viestiini. Nyt tuntuu vielä nöyryyttävämmältä kohdata hänet työpaikan käytävällä...
Kommentit (26)
Mikä ihme on "syy" ihastumiselle? Ihastuminen on ihastumista, aika harva pystyy sitä rationaalisesti selvittämään. Ennemminkin on niin että jotkut ihmiset pysyvät pitkässä suhteessa ihastumisesta huolimatta ja toiset eivät - ehkä oli hyväkin että selvisi että ap:n ex on ekaa tyyppiä ennen kuin tuli lapsia... Ja vaikka nainen olenkin, en oikein tajua miksi ap haluaa keskustella? Luuleeko hän että jos hän olisi tehnyt jotain toisin, mies olisi vielä hänen kanssaan - tai peräti että keskustelemalla miehen voisi vielä saada takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 18:56"]Kun itse päätin jättää nykyisen exäni toisen takia, ei todellakaan olis kiinnostanut keskustella asiasta enää puolen vuoden päästä. Ei kyllä jättämisen hetkelläkään, kun ei ollut muuta keskusteltavaa kuin se etten halunnut jatkaa suhdetta. Ja olen nainen.
[/quote]
Kuinka pitkiä suhteita teillä oli?? Itse kun lähdin 13 vuoden suhteesta ei olis tullut mieleenkään vaan hylätä toista hiljaisuuteen. Sitä eroa ja sen surua käsiteltiin puhelimessa varmaan vuosi. Kyllä se itku ja valitus paljon rasitti mutta purin huulta ja olin läsnä ja kerroin kymmenet kerran että kun en enää rakasta.
Ja kyllä se siitä sitten lopulta. Olemme nykyäãnkin ihan puheväleissä. Noin 4krt vuodessa soitamme ja kyselemme toistemme elämästã. Itse olen jo 5ttã vuotta uudessa suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 22:49"]
Palasin katsomaan ketjua ja ainakin tähän kysymykseen haluaisin vastata: En kuvittele saavani miestä takaisin, enkä edes haaveile siitä. Haluaisin vain puhua hänen kanssaan saadakseni asiat itselleni päätökseen. Eromme tuli minulle täytenä yllätyksenä ja kolmas osapuoli työskentelee jopa samassa firmassa ex-mieheni ja minun kanssa. (Ja kyllä, haen aktiivisesti uutta työpaikkaa).
Emme puhuneet erosta tai mistään muustakaan, kaikki tuli yhtenä shokkina ja mies kertoi asiasta sähköpostilla ja muutti mitään sanomatta pois työmatkani aikana. Asia ahdistaa ja vaivaa minua suunnattomasti, koska mitään riitoja tai ilkeyksiä välillämme ei koskaan ollut. Pystyimme mielestäni puhumaan lähes kaikista asioista melko avoimesti ja suoraan (tai no, niin ainakin silloin kuvittelin). Olin ehkä liian kiireinen ja paljon matkoilla? Mutta tarvitseeko monen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen häipyä sanomatta edes "moi"?
heh, täähän on kuin Ressu Redfordin biisistä:
"Ja sä vaan lähdit käveleen
sanomatta edes moi
mä kun luulin etten ilman sua
enää elää vois
en kai tuntenut sua vielä tippaakaan"
AP
[/quote]
Olette samassa työpaikassa, ota miestä hihnasta kiinni ja keskustele. Ei kommunikointinne kovin vahvalta tunnu edes suhteen aikana, jos et ole vaatinut miestä missään vaiheessa puhumaan asiasta vaikka näette töissä ja mahdollisuus kommunikointiin olisi ollut. Hyväksyit eron sähköpostilla ja häipymisen työmatkan aikana ilman asian nostamista esiin? Oletko ollut töissä nyt puoli vuotta ja vain odottanut, että mies ottaisi asian esiin etkä itse aktiivisesti vaatinut vastausta nähdessänne?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 18:38"]
Tässä on just tämä mitä en naisissa yleisesti ymmärrä. Mies lähti puoli vuotta sitten ja sinun pitäisi saada keskustella aisoista, sissus.
Mennyt on mennyttä, move on. Ihan itseään saa syyttää jos jää rypemään itsesääliin eikä jatka elämäänsä!
Mitä siltä exältä oikein odotetaan? Pitäisikö kertoa, että "joo, lähdin sen toisen matkaan kun sen kanssa oli mukavampaa kuin sinun kanssasi"? Siksihän sitä lähdetään kun ei olla enää onnellisia entisessä suhtessa!
[/quote]
Kylla tama taitaa olla ihan kaikissa ihmisissa oleva piirre jos jatetaan kuin nalli kalliolle, siita on vaikea jatkaa ja vie paljon kauemmin toipua kuin suhteesta jossa on erottu vaikka yhteisesta paatoksesta eika mitaan ole jaanyt hampaankoloon.
Taman tiedan siita, etta olen ITSE se kusipaa joka on jattanyt kaikki poikaystavansa (viisi) kun en ole vaan enaa jaksanut seurustella, eika ole kiinnostanut enaa. Tosin eroa on aina edeltanyt joku suuri suhteessa oleva ongelma, esim toisen osapuolen pettaminen tai paljastunut vakivaltaisuus, jota ei pysty enaa puhumalla selvittamaan tai ei muutu edes keskustelemalla. Niinpa olen vain pakannut kamppeet ja haipynyt enka koskaan enaa vastannut mihinkaan. En tieda miksi olen tehnyt nain, silla hetkella se tuntui oikealta. Jalkeenpain vahan havettaa.
Ja kaikki ovat ulisseet ja pommittaneet viesteilla viela vuosien jalkeenkin ja kaupassa vastaan tullessa he kavelevat hyllyihin pain minut nahdessaan. En usko sen johtuvan ylivertaisesta kauneudestani vaan siita jattamistavasta, joka on aiheuttanut paljon tuskaa ja mista on todella vaikea paasta yli.
Parempi vaan varmaan, että tyydyt tähän ja annat asian olla. Sentään mies lähti, ennemmin kuin olisi jäänyt luoksesi salasuhteessa samalla elämään. Pettäjä on, ja kylmä luonne, ei siinä enää sanoja tarvita. Vai haluatko todellakin kuulla sen, minkä jo tiedätkin? Käänny ympäri ja astele uuteen elämään.
Karma hoitaa tollaset miehet!