Voisiko "kaverisuhde" toimia lasten takia?
Eli tilanne on tämä: en rakasta miestäni. En ole koskaan rakastanutkaan. Mies kuitenkin rakastaa minua, paljon. Meillä on kolme kouluikäistä lasta ja mies on ns. Hyvä Mies, on hyvä ammatti ja hän on oman sukuni lemmikki.
Päädyin miehen kanssa yhteen yli 15 vuotta sitten, kun olin yksin vieraassa kaupungissa ja kärsin lisäksi keskivaikeasta masennuksesta. Parannuin masennuksesta jo vuosia sitten ja kun vihdoin uskalsin tutkia itseäni ja tunteitani rehellisesti, ymmärsin, etten ole koskaan rakastanut miestäni seksuaalisessa mielessä. Ajatuskin seksistä tuntuu väärältä ja kuvottavalta mieheni kanssa. Olemmekin eläneet täysin seksittömässä suhteessa jo KOLME vuotta, mutta mies ei halua missään nimessä erota. Olen puhunut miehelleni rehellisesti tunteistani useaan kerrotaan, mutta mies haluaa pysyä yhdessä, koska rakastaa kuulemma minua niin paljon.
Lapset todennäköisesti tulisivat kärsimään erostamme, eikä arki kolmen lapsen kanssa yh:na olisi helppoa. Lähihuoltajuus jäisi minulle miehen työn luonteen vuoksi, viikko-viikko ei onnistuisi.
mitä tekisitte? Jatkaisitte kaverilinjalla? Eroasitte? Mitä?
Kommentit (2)
En usko, että rasittaa. Katson kyllä miehiä "sillä silmällä", jos joku sattuu silmää miellyttämään. En kuitenkaan ole pettänyt, enkä mitenkään erityisesti katsele muita tai flirttaile, tms. Lapset, työ ja arki vie tehokkaasti mehut. Lopun energiani käytän ystävieni tapaamiseen.
haaveilen silti, että joskus vielä tapaisin ihmisen, johon voisin rakastua oikeasti ja tuntea seksuaalista vetovoimaa. En haluaisi kuitenkaan sekoittaa lasten elämää.
Sun pääsi on ap vieläkin sekaisin. Mies joka ällöttää sinua seksuaalisesti ei ole kaverisikaan. Sun seksuaalisuutta rasittaa joku ihan muu kuin rakkauden puute miestäsi kohtaaan.