Miten reagoit jännittävässä tilanteessa?

On ihmisiä jotka nauttivat kun saavat muut jännittämään, ajan mittaan siihen alkaa väsyä, ja alkaa tehdä pahaa sellaisen lähettyvillä.

No eivät he silti lakkaa.

Ajatelkaa, että jännitys voi olla myös positiivinen asia. Esimerkiksi seksuaalinen jännite. Adrenaliinistakin voi nauttia. Yhtenä vinkkinä sanon, että älkää keskittykö itseenne, vaan niihin muihin. Tunnistakaa se oma jännitys ja hyväksykää se. "Minua jännittää nyt, ja se on hyvä." Somaattiset oireetkin helpottavat. 

Jännitys on aina ollut ihmiselle elinehto. Fight or flight. Teillä toimii hermosto hyvin. Nyt ei vaan tarvitse juosta karkuun sapelihammastiikeriä, vaan pitää esimerkiksi puhe tai esitelmä. Tai powerpoint-esitys. (Hyi saatana mä vihaan powerpointtia, mutta en todellakaan jännityksen takia.)

16

Mun sympaattinen vai parasympaattinen hermosto toimii - > paskalle pitää päästä JA nopeasti.

Nykyään harva asia jännittää, joten sitten kun yhtäkkiä onkin joku jännittävä tilanne, niin siitä yllättyy täysin. Mulla selkein oire on kämmenien hikoaminen. Ei välttämättä muuta kuin se ja sydämen hakkaaminen. Toisaalta jännittäminen on myös aika kivaa. 

Minusta on aika ihanaa, jos huomaan miehen jännittävän ekoilla treffeillä. Siitä huomaa, että se ei ole välinpitämätön. Kerrankin yksi mies jännittyneenä kädet täristen kaatoi lasin mun syliini ravintolassa, ja oli sitten aivan punainen ja pyyteli anteeksi. Mun mielestä tavallaan aika ihanaa, ja jatkettiin sitten meille, missä se jännityskin laukesi. :) 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:20"]

Hyi saatana mä vihaan powerpointtia, mutta en todellakaan jännityksen takia.)

16

[/quote]

16, ootko kokeillut preziä?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:20"]

Hyi saatana mä vihaan powerpointtia, mutta en todellakaan jännityksen takia.)

16

[/quote]

16, ootko kokeillut preziä?

[/quote]

En. Mikä se on? Never heard

Punastun, hikoilen. Luulen, että mut traumatisoi aikoinaan ala-asteella laulukokeet. Ope laittoi jokaisen vuorollaan laulamaan nauhalle, ääni väristen, ja sitten kuunneltiin se nauha läpi luokassa, ja suurin osa nauroi niille laulunyritelmille. Joka vuosi, kumpanakin lukukautena, sama juttu ala-asteella (3.-6.lk) Opettaja (mies) virnuili mukana, kun joku lauloi huonosti tai ääni särkyi. Se oli yhtä kidutusta. Onneksi tällaista ei ole enää kouluissa. 

Mutta siitä jäi se esiintymispelko, ja ajatus siitä, että mulle nauretaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 12:20"]

Hyi saatana mä vihaan powerpointtia, mutta en todellakaan jännityksen takia.)

16

[/quote]

16, ootko kokeillut preziä?

[/quote]

En. Mikä se on? Never heard

[/quote]

prezi on toisentyyppinen esitysgrafiikkaohjelma. Ensinnäkin se on pilvipalvelussa, eli et tarvi ohjelmaa omalle tai esittävälle koneelle ja toisenakin siinä ei ole peräkkäisiä dioja, vaan vain yksi kuva, jossa sit zoomataan eri kohtiin.

pane hakukoneeseen prezi ja saat lisää tietos.

siinä on hyvät ja huonot puolensa. Olen itse käyttänyt sitä joun verran, ja mua viehättää toi että ei ole peräkkäisiä dioja, mutta olen vielä tottuneempi käyttämään powerpointtia ja keynotea, eikä tämäkään minusta tarjoa ihan niin paljon vapautta kuin haluaisin. Siksi kaipaan muidenkin kokemuksia.

Jäädyn totaalisesti.

Ajatukset katoaa ja kädet tärisee.

Kaikkea jo mainittua. Inhottavin oire on se, kun kurkku "nykii" enkä saa ääntä ulos.

↑

Olen levoton, puhun jännityksestä ja tunnen oloni epävarmaksi, vatsa menee löysälle ja pulssi kiihtyy. Yleensä esiintyessäni olen sitten superrauhallinenbja rento, nuo oireet tulevat etukäteen.

Olen jo aika tottunut jännittäviin tilanteisiin. (Työni vuoksi) Eli saatan stressata etukäteen ja olla uneton yms., mutta itse tilanteen ollessa päällä olen nykyisin aika rento. Pahinta on se odottaminen. 

Muistan kyllä, että aikoinaan ääni värisi, ja kädet tärisi ja naama oli punainen. Mutta siitä on Luojan kiitos jo varmaan kymmenen vuotta kun viimeksi. Olen oppinut luottamaan siihen, että selviän melkein tilanteesta kuin tilanteesta. 

Huimaa, hikoilen, oksettaa➡paniikkikohtaus

Teitä voisi auttaa se vanha niksi, että kuvittelet yleisön alushoususilleen. Se auttoi minua aikoinaan. Vaikeaa stressata sitä, mitä joku kalsarisillaan ajattelee. Koska siitähän tässä on kyse. Mitä ne musta ajattelee? Voi myös miettiä asian niin, että mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Kuvittele se tilanne, siis mikä olisi se pahin skenario, ja elä se mielessäsi läpi. Todellisuus harvoin yhtä paha. Eli tuskin esimerkiksi pissaat housuun.

Riipaisen kännit, jos mahdollista. 

Tärisen, palelee, menen lukkoon. Käyn kymmenen kertaa vessassa tunnin aikana ennen jännittävää tilaisuutta. 

Maha menee kuralle. Varsinkin jos joutuu odottamaan jotain jännittävää juttua. Olen sitten käynyt ripaskalla monta kertaa ja kun joudun sinne yleisön eteen, niin mietin vaan, että toivottavasti maha pysyy kurissa.