***SYYSKEIJUT PERJANTAINA***

Ihana uutinen =)



Yritän palailla myöhemmin pinoon...



-frodo 38+3-

Ja pikkumiehelle paljon voimia, että pääsee pian omaan kotiin!



OMA NAPA: Mulla yöt ovat alkaneet mennä paremmin, en nuku tosin enää päiväunia joten olen ihan lopen uupunut iltaisin. Eilisiltana pikkanen pelästytti minut todella; Teho-osasto taisi olla liian jännä ja vauva reagoi minun tunteisiini. Pikkanen muljusi niin, että tuntui vatsa repeävän. Tulevan isukin kanssa analysoitiin aikamme kääntyikö vaavi takaisin perätilaan. Nyt tuntuu siltä, että miten tahansa: takaisin raivotarjontaan on palannut. Pieni alkaa heti urputtaa jos ristin jalkani: " äiskä, mun pää ei mahdu tänne" . ;-)



ISI SAIRAALASSA GALLUP: Meillä isi tulee henkiseksi tueksi, pitämään kädestä ja tarvittaessa mukaan ammeeseen (uimahousut odottavat sairaalakassissa) jos saamme ammesalin. Anoppi oli synnytyksestä jutellessa eniten huolissaan pitkistä kynsistäni: etten vain satuta tulevaa isää puristamalla käsistä liian lujaa - viis siis minun synnytyskivuistani. Joten kaipa sitä on luovuttava pitkistä kynsistä tulevan isän synnytysmukavuuden takia... :-D



Köpöttelin ja puuskuttelin hetki sitten labraan sekä takaisin; matka tuntui loputtoman pitkältä. Maanantaina on vuorossa synnytystapa-arvio, jota jännätään molemmat. Lähinnä painoarvio kiinnostaa (tulevan isän syntymäpaino ennenaikaisena oli aikoinaan 5,7kg, pituus 55cm).



Supisteluja ja tsemppiä viikonloppuna synnyttäville! Ja HALIFANTILLE onnea tämän päiväiseen koitokseen! :-)



Orenj i& pieni rv 35+4

Onnittelut kaikille nyytin saaneille!!! Minä olen aina jotenkin kuvitellut että 36 viikkoiset olisivat jo valmiimpia, kun meilläkin saa kotisairaalassa siitä lähtien synnyttää. Täällähän ei ole mitään keskoskaappeja tms. Eli jos tämä meidän yhtäkkiä päättäisikin kuitenkin tulla viikon sisään niin edelleen olisi " uhkana" vauvan joutua helsinkiin... Siis en tarkoita että teidän vauvat eivät olisi valmiita, tietysti ovat ja ihania ja suloisia, mutta yllätyin vain. Älkää vain nyt ymmärtäkö väärin!!!



Miehen roolista synnytyksessä: minulle on aina ollut tärkeintä se että mies on siinä ja pitää minusta huolta ja puolustaa ynm ynm jos tarve tulee eli tärkeintä on että voin luottaa että hän ymmärtää minua ja osaa puhua puolestani jos itse en muka pysty. Olen nyttenkin valmentanut ja vannottanut että hänen täytyy puhua spinaalipuudutuksesta heti vastaanotossa jos tämä tulee yhtä rytinällä kun sisarensa ja samalla vauhdilla ja kivulla, eli itse en välttämättä pysty. Lisäksi odotan että saan halauksia tarvittaessa ja seuraa eli kun pystyn niin jutellaan ja höpsötellään. ELi tuki ja turva. Aika hyvin tuo on tuntunut vaistoavan mitä kaipaan ja jos tekee jotain mitä en halua niin lopettaa senkin kun sanon. Selän hieronta on muutan kanssa yksi tosi hyvä juttu jota mies voi tehdä, meillä riitti välillä että painoi vaan omat kätensä alaselkääni, se käsien lämpökin helpotti. ja talutti tippapulloa perässäni vessaan =)



jahas, tuttuni tuo juuri kassillisen vaatetta vanhimmalleni, joten palailen taas myöhemmin.



tuisku 35+

[color=Tomato]

[B]Mitähän tämä tarkottaa kun mulla on nuita menkkamaisia tuntemuksia alavatsalla, silleen jomottaa?[/B] Mutta supistuksia ei kuitenkaan ole.....niin ei tuo mahakipu taida viitata siihen että oikeesti olis jotain tapahtumassa?



[B]Omaa napaa:)[/B] Mulla on alkanu ärsytämään tuo vauvan asento mahassa. Se on kyllä oikein päin, siis pää alhaalla, mutta sillä tavalla sivuttain että minun koko maha on ihan vinossa. Raskausarpiaki on tullu vaan sille puolelle missä vauvan majailee. Liikeet on vähentyny täälläkin, tai muuttunu potkimisesta möyrimiseksi. Ja välillä tekee todella kipeää. Tuntuu että tulee tuosta kyljestä läpi. No täyty ajatella positiivisesti että sieltä on vahva ja voimakas tapaus tulossa.



Syksynmarjatar(ko?) oli käyny pyöräilemässä.....minä päätin eilen että nyt loppui minun pyöräilyreissut, lähdin käymään kaupungilla ja oli äärimmäisen tukala matka...vaikka vielä viimeviikolla pyöräily oli pelkästään kivaa.



Siivouspäivä.....jaksaiskohan?



Kerttu rv 36+ [color=Sienna][size=6]♥[/size]

Ihan aluksi " SUURET ONNITTELUT" kaikille oman pikkuisen nyyttinsä saaneille ja vauvan tuoksuisia hetkiä koko perheelle!

Onko jo kovin menella tuo puhelin alkanut soida ja tutut ja ystävät soittelee että " jokos siellä ollaan synnyttämässä" . Anoppi vaan mulle soitteli tuossa hetki sitten ja heitti vitsinä " tänä viikonloppuna olisi hyvä sitten synnyttää, kun päästäisiin vaarin kanssa vauvaa heti kattomaan sairaalaan kun on töistäkin vapaata" ! Sanoin vaan ettei kyllä ole merkkiäkään alkavasta synnytyksestä, mutta ei ollut kyllä esikoisestakaan. Onhan tässä tietysti la:aan vielä 2 vko aikaa että eiköhän se sieltä tule!

Viime yönä vihlo tuonne alas niiiiin kamalasti että ajattelin että joko se sieltä tulee oikeen rytinällä, mitä lie vihloi? Onko muilla samallaisia vihlomisia?



Jaahans pitää kait mennä laittamaan ruokaa kun esikoinen ja mummi tulee puistosta kohta!

Jaksuja kaikille!



Mami tasan 38

(toivottavasti nikit meni oikein =D )



OIKEIN PALJON ONNEA KAIKILLE VAUVANSA SAANEILLE!!!!





Olipas eilisessä pinossa lukemista, huh. Tuleekohan tämän päiväisestäkin yhtä pitkä? =) hyvä niin...



Nyt kun on mammalla omaa aikaa, lasten ollessa päikkiksessä, en oikein tiedä mitäs sitä tekisi. Pyykkiä tosin olen koko aamun pessyt ja yhden pienen maton. Mies lähti viemään viljakuormaa naapurikuntaan ja sillä ei ole puhelinta!!! No, onneksi viipyy vain pari tuntia ja sitten hakee uuden kuorman. Hirvittää vain jos jotain tapahtuu, niin

ambulanssinko sitten soitan?



Mua onkin nyt alkanut pelottaa ja hirvittää koko synnyttäminen! Ei niinkään se kipu, tiedän selviäväni siitä ja kun sitä ei kestä kuin vain se synnytyksen ajan ;D MUTTA miten ihmeessä ehdin sairaalalle?? Kakkosta tein 1h30min. Ja meiltä on sairaalaan tunnin ajomatka! Jos tämä onkin nopeampi. Voi apua. Ja sitten vielä se, että kun vähän väliä supistelee ja limoja valuu (yök) niin mistä tiedän lähteä? Joskus joku kätilö sanoikin, että kyllä sen äiti sitten itse tietää koska pitäisi lähteä, muttamutta....



No, se siitä valituksesta...kaipa tässä jotain pitäisi vielä jaksaa tehdä, kuten leipoa ainakin, kun se äitini tulee huomenna meille.





*tiitiäinen rv.36+3*

En näköjään saa mitään aikaseks tänään...



Orenji: Hih,olipa anopillas huolenaihe!



ISÄ SAIRAALASSA: Miun miehen tehtävä on ilmottaa aina,kun kone alkaa piirtää nousevaa supistuskäyrää,jolloin osaan ajoittaa ilokaasun oton oikeeseen hetkeen ja niin hullulta kun se kuulostaakin,niin siitä on hurjasti apua,koska väärään aikaan otettuna mokoma kaasu ei auta mitään!! Ja kun nuo synnytykset ovat olleet niin nopeita,ettei juuri muuta kivunlievitystä oo ees ehtiny aatella,niin se on iso apu,kun ees toi toimii. Ja tietysti oon saanut aina pillimehua ja juttuseuraa siinä välis,kun ei supistus oo ollut päällä. Ponnistusvaihees oonkin sitten puristanut miehen kädestä niin,että ihme kun on veri vielä siinä kiertäny. Hieronnoista ei mulla oo ollut yhtikäs mitään apua enää siin vaihees,kun on saliin päästy. Ehkä se henkinen tuki ja että " Me yhdessä" on kuitenkin se tärkein.



Jos koittas viedä ees matot ulos,naapurit luulis,että mää siivoon ;)

Ensinnäkin SUUREN SUURET ONNITTELUT kaikille nyyttinsä syliin jo saaneille, valitettavasti en muista kaikkien nimimerkkejä...



Ja sitten omaa napaa: Neuvolassa tuli taas käytyä, joten tässä kuulumisia:



Rv 37+4

Painoa tullu viikossa 100 g (yhteensä n. 12 kg)

Paineet 114/78 (juostiin melkoista vauhtia neuvolaan, kun oltiin sitä ennen tytön kanssa puistossa, joten saattanee vaikuttaa vähän, tosin viimeksi oli 111/78)

Pissa puhdas

Hb 110, joten ylöspäin ollaan menossa, ihan turhaa siis ei ole sen rautalitkun juominen (nimenomaan juominen: tupla-tripla-annos päivässä) ollut.

Sf-mitta edelleen 31 cm, mutta terkka ei taaskaan saanu mitattua sitä kunnolla, kun kylkiluut on edessä.

Lapsiveden määrä on kuulemma ihan normaali ja rt:ssa se Jalmari siellä edelleen köllöttelee.



Seuraava käynti ens perjantaina, jolloin saan sen viimeisen B12-vitamiinipiikin. Sit ollaankin jo syyskuussa ja Jalmarin olis tarkoitus sen kuun aikana ulkoistautua. Kuten oon jo varmaan miljoonaan kertaan tälläkin palstalla maininnu, mua ei haittais yhtään, vaikka päättäis syntyä vaikka heti. No, ei tänään sentään, kun isäntä on Joensuussa viemässä siskonsa muuttokuormaa, mut jos vaikka illalla... Kaikki on valmista vauvaa varten, joten nyt enää vaan odotellaan. Sairaalakassiinkin olen saanut laitettua jo hammasharjan, -tahnan ja imetysliivit. Mitään eväitä sinne on turha ostaa kovin paljon etukäteen, koska niistä tuskin on mitään jäljellä, kun lähtö tulee :D



Sen verran alhaalla Jalmarin pää on, että koko ajan on sellainen tunne kuin jotain kohta putoaisi haarovälistä pihalle. Ei oo kyllä yhtään ihana tunne, kun kaveri oikein poraa itseään alaspäin ja tuntuu, että mun sisuskalut on ihan solmussa. Eilen illalla Jallu möyri oikein kunnolla ja silloin tuli kyllä ikävä äitiä. Viime yön sain muuten nukuttua ihan hyvin, mitä nyt möyrintään välillä heräsin. Toissa yönä(köhän se oli) tuntui, että koko lantio oli ihan tulessa.



Miten paljon teillä vauvat hikkailee? Meillä esikoinen hikkas PALJON enemmän kuin Jalmari, mut tämäkin kyllä silloin tällöin hikkailee. Esikoisesta silloin ihmettelin, mitä ihmettä mun vatsassa tapahtuu, kunnes neuvolassa täti kertoi sen olevan hikan.



Esikoiselle pitäis käydä jossain vaiheessa ostamassa joku lahja, jonka sitten vauvalta saa, kun tulevat isin kanssa katsomaan vauvaa ekan kerran. Ideat vaan on hukassa. Pehmoleluja meillä on vaikka kuinka ja pljon ja mitään ylimääräistä krääsää en meille haluaisi. Täytynee mennä oikein perehtymään, mitä kaikkea sieltä leluosastolta oikein löytyykään. Täytyykin muistaa sanoa kaikille vauvaa katsomaan tuleville, että huomioivat ensin isosiskon ja sitten vasta vauvan, jos sillä vaikka saisi vältettyä suuremmat mustasukkaisuuskohtaukset.



Jaahas, jos menis syömään. Esikoisen oli tarkoitus kans syödä, mut niinhän tuo nukahti päikkäreille ennenkun ruoka valmistui, joten nukkukoot nyt, kun kerrankin nukkuu. Meillä kun nuo päikkärit on nykyään melko harvinaista herkkua, vaikka tyttö ihan selväti ne vielä kaipais pävittäin. Ruuan jälkeen vois kaivaa puikot esiin ja neuloa Jalmarille vaikka sukat. Tai sit ne päikkärit kutsuu muakin...



Jossu ja Jalmari 37+4

Aamu oltiin pojan kanssa perhekerhossa ja nyt se vihdoin nukahti sänkyynsä. Laitan kuulumiset ja suunnistan sitten ite kans nukkumaan.



Eli kuten jo eilen laitoin hyvä ressi meni ihan hukkaan, vauva rt:ssa. Kyllä oli helpottunu olo kun sai tietää että oikein päin majailee.



Muuten kaikki hyvin

RR: 117/81

Paino: 500gr/viikko

Turvotus: - (oikeasti kyllä + ainaki väliin)

Pissa: puhdas

SF: 33

Sykkeet: 131-136

Liikkeet:++

HB: ei otettu

Asento:RT!!!!



Seuraavaan käyntiin 2.5viikkoa ja todennäkösesti ei enää toista lääkäriä. Päätettiin yhessä että jos ei saada synnytyksiin perehtyneelle lääkärille (täällä tk:n puolella 1) niin ei sitten ollenkaan lääkäri käyntiä tavalliselle tk lääkärille.



Onnea kitturalle ja pikaista toipumista vaaville!



Takiainen69:osan otto! ja täälläkin hikoilu jatkuu ja aina läikät kainaloissa. Tosi noloa ja inhottavaa! Hiivaa mulla ei ole ollu runsaaseen vuoteen kun aloin silloin käyttämään intiimi saippuaa niin siihen loppu hiivat. Muuten mulla on yleensä ollu silloin tällöin ja esikon raskausaikana useammin, mutta tässä raskaudessa ei mitään! Eli suosittelen kokeilemaan.



Lahja: en meinaa ostaa pojalle ja miehella lahjaa. Poika niin pieni ettei ymmärrä ja mies taas saa lahjoa minua:



Miehen tehtävä sairaalassa: Tuki ja turva sekä passaaja! Huulet kuivas mulla ainaki tosi paljon ja mies kiikutti huulirasvaa. Muuten oli lähellä ja väliin silitteli, mikä minusta kulloinkin tuntui parhaalta. Paras tuki oli kun sydänäänet laski ja jouduttiin turvautuun imukuppiin, niin piti olkapäistä kiinni, että tiesin hänen olevan läsnä. muuten kun siinä tilanteessa ei oikein ite eikä mies voi mitään.



Nyt nukkumaan ja lopetan romaanin.



Oona, poika 1v5kk ja sintti 35+5 [color=deeppink][size=5]♥

Huhhei!! Taas yksi pikkuKeijunen lisää!! ONNEA KITTURA!!! JA pikaista kotiutumista pienelle!



En vielä tämänkään päivän pinosta bongaa F:n kuulumisia...taidetaan olla sairaalalla? Ja missäs Piias?



Oma olo on niin tavanomainen ettei siitä sen enempää, ei ole lähtö lähelläkään, ei nipistä eikä supista. Raskausarpia vaan on saatu taas lisää aikaseks, ei muuta.



JOANNAM:Saako udella pienenitkö miten paljon? Multa leikattiin G-kupista, tarkotuksena C, mutta Dksi jäi. Onko sulla miten reagoineet raskauteen? Mulle tuli jossain välissä puolisen kuppia turvotusta, josta ainakin osa on laskenu nyt pois. Miun leikkaus tehtiin yläpedikkelitekniikalla, kirurgi olis itä mieltä ettei maitotiehyitä toinna jäädä säästelemään kun aiemmatkaan imetykset ei ole oikein onnistuneet, maitoa ei ole rinnan kokoon nähden tullut paljoa ja kun sieltä se 500g/rinta otetaan niin entistä vähemmänhän sitä tulee.



Mies synnytyksessä: voi raukkaa, on kokenu koviakin :) ainakin meillä. Pääroolina on ollu supistuksen aikana kädestä pitäminen, kaarimaljalla hapen huiskuttaminen kasvoille ja hiljaa oleminen. Mies on viisaasti jättäny keskustelualoitteen tekemisen mulle. Ite en kestä supistuksen aikaan hirveesti ääniä, uppoudun jonnekin itseeni, joten sillon ollaan hiljaa. Ekalla kerralla komensin sitä kovasti kaarimaljan käyttöön, oli miun mielestä liian hidasta huiskutusta, toisella kerralla erehty työntämään päänsä liian lähelle mojovan supistuksen aikana ja tarrasin sitä vahingossa tukasta :/ arvatkaapa onko siitä kuultu?!? Ja kädestä on puristettu kovastikin. Ihanaa että se kaksi synnytystä jo kokeneena haluaa kuitenkin lähteä mukaan rutisteltavaksi. Oikeasti en halua mennä sinne yksin. Iahn jo se että mies nuokkuu siinä kiikkustuolissa ja on helposti lähelle kutsuttavissa riittää. En tiedä oikeasti miten onnistutaan lasten hoito järkkäämään synnytyksen ajaksi, joten voi hyvinkin olla yksin synnytys todellisuutta meillä, pelottaa jo etukäteen henkisen tuen ja turvan puute siinä tilanteessa, kun ei se kätilökään koko aikaa varmaan ennätä siinä olemaan...vai miten? Onko jollain kokemusta?



MInjuska 37+4

Ihan ensin, Kitturalle isosti onnea pikkuisesta! Toivottavasti saatte hänet pian kotiin!



Mies synnytyksessä: Näiden kahden murun isä oli synnytyksissä mukana henkisenä tukena, selän hierojana, veden tuojana ja otsan pyyhkijänä. Kakkosesta kun en saanut puudutusta, niin kätilö hieroi selän akupisteitä joka veikin kivun pois ihan jumalallisen hyvin ja kun hän ei ehtinyt koko aikaa siinä vieressä olemaan, niin mies jatkoi hieromista. Ja oli ihanaa, kun hän välillä pyyhki kostealla rätillä naamaani ja kaulaani, piti kädestä ja oli vaan läsnä, liikoja hössöttämättä.

Tämän pikkuisen isältä en uskalla ihan niin " paljoa" toivoa, on vähän herkkä kivulle ja veren näkemiselle. Eli jos vaan pystyy olla siinä alkuvaiheessa läsnä ja ehkä sitten heti vauvan synnyttyä, niin olisin tosi tyytyväinen. Voihan se olla, että mies yllättää ja on koko ajan läsnä, mutta en odota sitä, ettei tulisi niin isoa pettymystä jos ei pystykään.



takiainen69: Osaanottoni!

Kyselit hiivasta. Jostakin syystä tässä raskaudessa se ei ole ollut kiusanani kuin kerran, mutta aikaisemmissa tuntui, että kun yksi lääkekuuri loppui, niin johan se kohta alkoi uudelleen. Ja selkeästi huomasin, että se tuli aina petipuuhien jälkeen, vaikka kuinka kävi alapesulla sen jälkeen. Nyt makkarissa onkin ollut vähän hiljaisempaa, ihan just syynä pelko siitä hiivasta ja kun se ei tän mahan takia oo enää niin kamalan mukavaa muutenkaan. Mutta kun veljen häät on huomenna ohi, alkaa sellanen askartelu tuolla makkarissa, että...:D . Haluun jo päästä tästä masusta.



Hikasta: Täällä hikkaillaan vieläkin, itseasiassa just tälläkin hetkellä ja se on jo toinen kerta tänään. Nää kaikki kolme ovat hikkailleet masussa paljon ja ihan loppuun asti. Tää ei vaan oo kamalan kiva tässä vaiheessa, kun vauvalla taitaa mennä hermot tuohon hikkailuun ja aloittaa sitten kamalan möyrimisen mahassa. Poraa päätä tuonne alas ja tuntuu, että tulee kyljistä läpi...Auts!



Nukuin viime yön kamalan huonosti ja oonkin nyt tosi väsynyt. Heräsin neljältä vessaan ja olin vielä hereillä, kun miehen kello herätti seitsämältä. Ei meinannut löytyä sopivaa asentoa millään, vaikka kuinka asettelion tyynyjä jalkojen väliin ja pyörin kyljeltä kyljelle. Ei niinkään supistellut, selkää vaan jomotti silleen menkkamaisesti. Taitaa veljen häät jännittää... Tiedä häntä.



Nyt tekemään ruokaa, lapset tilasivat makkarakeittoa.



Hauskaa tätä päivää kaikille!



Niina ja pyöriäinen rv 37

Onnea Kittura <3 Ihana lukea näitä uutisia :)



Takiainen69: Osanottoni!!!

Kirsikka82: Mulla kans mies teki kahta työtä keväällä, perusti raksafirman kaverinsa kanssa ja päivätyö oli sairaalassa. Onneksi hän itse huomasi parissa kuukaudessa, ettei tule mitään kahen työn kanssa ja jätti sairaalahommat sikseen. Helpotti suunnattomasti.



OMA OLO: Nuhainen. Hikoan ihan triplasti, kun tämä hengittäminen on niin hankalaa. Tänään ei ole kyllä pissavaivoja ollut, join eilen ihan hurjasti, liekö auttanut. Vein nimittäin aamulla paastopissanäytteen labraan ja samalla ottivat CRP:n, pissa oli puhdas, CRP 23. Lääkäriin pitää mennä maanantaina, jos ei olo kohennu. Nukuin viime yön ihmeen hyvin, kerran piti vaan nousta. Lapsetkin makoilivat melkein kaheksaan asti, ihme.



TURVOTUS: Hieman vähentynyt! Oisko osuutta viileillä öillä. Nimittäin viime yönä klo 4.30 vessareissulla ihailin hoikkia nilkkojani ja varpaitani :) Tosin söin mansikoita purkillisen illalla, mutta oli miten oli, olipa ihana nähdä ns. normaalit jalkani..



MIES SYNNYTYKSESSÄ: Tärkeintä olla läsnä ja tuoda juomista ja tehdä, mitä pyydän :) Esikoista synnyttäessä meni puhaltamaan naamalleni ja se tuntui vallan kamalalle! Just eilen naurettiin, ettei sitten tässäkään puhkuta naamaa kohti, hyvin muisti sen kuopuksenkin synnytyksessä :) Jalkoja saa hieroa ehdottomasti, jos vaan sanon.



Ihanan hiljaista. Käytiin tään miun voinnin uhallakin perhekahvilassa, kun nyt kerta piti siellä labrassakin käydä kylällä. En ois kestänyt kotona. Nyt sitten kun tultiin, niin poika alkoi rakentaa legoilla ja tyttö katsoo Peppiä, kohta pitää lämmittää evästä meille. Onneksi alkaa viikonloppu. Tänään käydään ostamassa kiikut lapsille pihaan ja liukumäkikin ehkä, kun nyt niille vihdoin tilaa. Onpa jotain puuhaa syksyllä, hiekkalaatikkokin kohta valmis. Tosin sitä on tuurannut ihan vaan hiekkakasa tuossa talonpäädyssä.



Juuh, pälä pälä :) Muille vuoro!

-piias- rv 37+4

Ihanaa kyllä lukea näistä vauvauutisista. :) Voimia vain pikkuisille kasvuun, siitä se lähtee kyllä. :)



Surunvalittelut sinulle, jolla on edessä mummon hautajaiset. Pahoittelut kun en muista nyt nikkiä. Itselläkin voi sama tilanne olla edessä minä päivänä tahansa. Ei nuo omat isovanhemmat ole enää kauhean hyvässä kunnossa ja ovat varsin iäkkäitä.



( . ): Eilinen päivä oli Masuasukilla kummallisen hiljainen, ei lainkaan möyrinyt normaaliin tapaan. Kyllä hän masussa liikuskeli mutta tottakai se alkoi huolettamaan. Tänäänkään ei ole tullut mitään jättipotkuja mutta nytkin möyrii kyllä jonkin verran. Olisiko se nyt sitä ettei enää mahdu niin potkimaan masussa, mäyrii siis vain. Mutta pitää nyt kuunnella toista ja käydä sitten äippäpolilla tarpeen tullen tarkistuttamassa tilanne. Jotenkin mietin sitä, että jos vaikka napanuora olisi kaulanympäri tai jotakin...



Eilinen siivous ei ihme kyllä aiheuttanut omassa olossa juuri lainkaan muutosta. Illalla pari vaivaista supistusta, mutta siinäpä se. Eikä nyt ole esim. selkä kipeä eikä mitään muutakaan vaivaa. Yökin meni huomattavasti paremmin kuin edelliset, kävin vessassa vain kerran enkä heräillyt lonkkakipuihin. Tosin aamulla sängystä nouseminen tuotti suurta tuskaa.



Kohta pitäisi alkaa hinnoitella tavaroita lastenkirppikselle ja sitten illalla viedä niitä. Olikos ainakin PIIAS menossa myös viemään tavaroitaan? Onko muut PKKS-mammat aktiivisia kävijöitä lastenkirppiksellä? Itse olen joka kerta käynyt syksystä 2003 lähtien. Melkein jo perinne. :)



Miten muuten PIIAS:n vointi? Sinusta ei olekaan nyt kuulunut tänään, toivottavasti kaikki on hyvin. Entäs -F-? Ei ole hänestäkään nyt kuulunut. Täällä vain innokkaasti odotetaan kuulumisia. :)



Toivotaan, että viikonloppuna tosiaan taas jokunen Keiju saa oman nyyttinsä kainaloon, olikos se nyt Öttis kenellä ainakin lupaavalta kuulostaa. :) Tsemppiä kaikille nyt joka tapauksessa, jos hommat käyntiin lähtee. :)



Nyt siis hinnoittelemaan kirppiskamoja.



T: Anmari rv 35+6

PIIAS just ennen minua. :) Hyvä, että olo jo parempi. :)

Täällä oli puhetta isästä synnytyksessä. Mulle on tärkeintä, että mies on läsnä. Varsinkin silloin, jos kätilöllä on muitakin synnyttäjiä hoidettavana ja lähtee salista pois, niin olisi aika ankeaa jäädä ihan yksin. Mitään erityistä tehtävää miehelläni ei ole synnytyksissäni ollut, pääasia tosiaan se, että on läsnä. Ja tietysti, jos pyydän häntä tekemään jotain, niin hän sitten myös tekee. Kuopuksen synnytyksessä hieroi selkääni, kun sinne sattui, mutta sitten kun kivut oli kovimmillaan, niin en halunnut, että kukaan koskee minuun. Hyvin on kyllä mieheni osannut synnytyksissä olla. On lähellä silloin, kun tarvitsen ja siirtyy kauemmaksi, kun en halua lähelle ;-). Ja synnytyksen jälkeen on tietysti hienoa yhdessä ihmetellä sitä uutta perheenjäsentä ja puhua jotain juuri koetusta synnytyksestä.



Vauvan hikasta oli myös puhetta. Tämäkin vaavini on hikkaillut aika paljon, mutta varmaan nyt parin viime viikon aikana hikkailu on selvästi vähentynyt. Nyt voi sanoa, että harvoin enää tulee hikka.



Ai niin, syksynmarjatar kertoi, että yksi lapsistasi aloitti eskarin ja nyt 5-vuotias kiukuttelee ym. Meillähän myös vanhin tyttö aloitti eskarin ja voi että 5-vuotias sisko oli kateellinen. Ekana eskaripäivänä ei osannut tehdä mitään muuta kuin jankuttaa koko ajan, että milloin kerho alkaa, miks minä en pääse kerhoon (srk:n kerho alkaa varmaan syyskuun alussa). Meinasin jo ihan hermostua, kun koko ajan jankutti. Nyt onneksi 5- ja vajaa 4-vuotiaat tytöt leikkivät jo oikein hyvin keskenään eikä kerhosta paljoakaan olla enää sen jälkeen puhuttu. Tänään tosin eskarilainen on menossa ekaa kertaa uuden ystävänsä luo kylään, niin taas 5-vuotias alkoi hokea, että hänen pitää myös päästä kaverin luo kylään. No, onneksi on leikit sujuneet taas ihan kivasti täällä kotonakin ;-).



Mut nyt touhuilemaan.



neronja rv 38+5

Miun oli ihan tarkotus sinne kamppeita viedä, mutta nyt kun tää olo on tämmönen, ei huvita. Ekan kerran oisin sinne myytävää vienytkin ja kerran oon käyny siellä syksyllä 2001.. Täällä meillä on onneksi tosi suositut MLL:n lastenkirpparit keväisin ja syksyisin, sinne oon vieny pariin otteeseen. Ottavat vähemmän itsellensä, oliko se 20 tai 25 prosenttia myynnistä.



-piias-

Täällä toinen innokas lastenkirppiksen käyttäjä! Ite oon ravannu siellä jo syksystä 99, kun odotin esikoista sillon. Ja melkein joka kerta olen käyny.Aivan loisto systeemi! Pitäs itekin hurauttaa tänään vielä sinne raviradalle kamoja viemään ja huomenna kaverin kyydillä sit shoppailemaan. Josko sieltä nyt sit ostas sitä pientä vaaleanpunaista vaatetta (parempi nyt sit olla sen kätilön oikeessa, kahteen kertaan se sen kyllä kahto).



Minjuska

Tänään jotenkin kaikki asiat tuntuu ahistavan. Itse asiassa mua on parina päivänä väsyttänyt ihan koko ajan. Nyt on myös alkanut tuntuu siltä että itkettää ihan pienetkin asiat. Olen tehnyt koko viikon hommia niin että ajattelin tänään viettää rauhallisen kotipäivän ja vain löhötä, lukea ja katsella rauhassa jonkun leffan. No se jäi haaveeksi. Poika on kipeänä ja olen nyt tehnyt tunnin töitä että saisin hänet nukkumaan päiväunet. Nyt hilpasin hetkeksi omille teille. Katsotaan auttaisko se nukahtamiseen. Mulla on just sellanen tunne että olis pakko päästä itse nukkumaan. Jos nyt alkais synnytys käynnistyy niin mä en varmaan jaksais synnyttää. Jaahans nyt noustiin sängystä. Mitäköhän yrittäis seuraavaksi? Ilman päiväunia meillä on kiukkunen poika illalla.



rv 38+4

Nyt paremmalla ajalla ehtii kirjottaan, kun tyttö just nukahti, vaik naapurissa porataan ja kolistetaan.



Ihanaa kun keijuja syntyy, kivasti yllättää lukea kuulumisia, kun joukosta löytyy synnytysuutisia =)



Oma ( . ): Ihmettelen edelleen, ettei 12kiloa näy missään muualla, kuin vatsassa ja tisseissä.. näin oli tosin esikoiseltakin. Ihmiset kovasti ihmettelevät, mutta eipä tarvi sitten ressata synnytyksen jälkeen takapuolen leviämisestä. Vointi ihan ok kaikin puolin. Mullakin vauva poraa itseään yhä alemmas ja se tuntuu toisinaan ikävältä. Kipeitä suppareita tulee edelleen ajoittain, kivuttomampia tosi usein.



Ilmottauduin tytön kanssa äitilapsijumppaan, ens viikolla olis eka kerta. Saa nähdä, pystyykö tämä mamma sinne enää ennen synnytystä menemään, vaikka vetreässä kunnossa olenkin ;) Päätettiin jättää muskari välistä tällä lukukaudella. Kyllä eilinen teho-osaston vika jakso kosketti! Harmi kun jää tauolle taas, oli pakko käydä lukemassa juonipaljastukset netistä, kun ei jaksa odottaa et sais tietää, miten Abbyn ja Lukan käy.



Valkovuotoa on alkanut tulemaan enemmän ja vatsa on löysällä, lienevätkö ennakoivia synnytksen merkkejä..toivossa on hyvä elää!



Moni on puhunut unipussin ostamisesta. Mä ajattelin kans sellaisen hankkia, kokemusta siitä ei ole, mut jos jotenkin auttais nukahtamista esim.



Mies synnytyksessä: Viimeksi miehestä oli suuri apu ihan pelkästään läsnäololla. Hän yritti hauskuuttaa minua ja piti seuraa, hieroi ja piti hyvänä. Ponnistusvaiheessa hän tosin koki olonsa turhautuneeksi, kun olin niin tuskainen, eikä hän osannut olla avuksi. Mutta se, että hän oli lähellä, oli jo suuri apu. En voisi kuvitellakaan, että supparituskissani olisin yksin synnytyssalissa, kun kätilötkään eivät ennätä koko aikaa seurana olemaan. Mutta ei miehelläkään ihan helppo rooli synnytyksessä mielestäni ole.



Hikka ja liikkeet: Meillä hikkaillaan ehkä vähän harvemmin nykyään ja liikkeetkin ovat vähentyneet. Silloin ku vauva innostuu liikekannalle, sen kyllä huomaa ja tuntee! Erityisesti iltaisin vauva tuntuu olevan virkeämpi.



Takiainen: Osanottoni ja jaksua!



Lahja: Miehelle en ole isyyspakkausta väsännyt, enkä usko että tytölle ihmeitä hankin. On tullut viime aikoina ostettua pikkuiselle niin paljon kaikkea, ettei huoneeseen enää mahdu. Lupaan antaa tytölle kuitenkin niin paljon hellyyttä, kun vain on mahdollista =) Mummot ym. tuovat varmasti esikolle myös lahjoja sairaalaan, ettei hän kuitenkaan osattomaksi lahjojen suhteen jää ;)



Taidan lähteä tytön kainaloon ottamaan kauneusunet =) Odottelen kuulumisia erityisesti F:ltä ja Halifantilta.



-frodo 38+3-

KITTURALLE onnittelut pojasta ja voimia arkeen, toivottavasti pikkuinen voi jo hyvin rankasta alusta huolimatta!



Aamuyöstä alkoi täälläkin (pitkästä aikaan) supistella, enkä saannut nukutuksi kun tuntui niin epämiellyttävälle, ei nyt varsinaisesti vielä sattunut, mutta uni ei vaan ehtinyt tulla. Ehdin jo panikoida minne lapset kun esikoinenkin pääsee koulusta jo klo 12 ja pikkuveljellä oli sovittu vapaapäivä, vaikka pk:sta sanoivatkin, että voi tuoda jos synnytys alkaa vp:nä. Rauhoittuivat sitten ennen kuutta ja ehdin jopa tunnin nukkua siinä välissä ennen kellonsoittoa, väsytti siis kamalasti.



TAKIAISELLE pahoitteluni mummisi poismenon johdosta ja voimia hautajaisiin.



Meillä on myös surua perheessä, appiukkoni nukkui pois tänään aamulla aivoverenvuodon seurauksena. Miehelleni raskas isku ja samoin meidän lapsilta paljon pois kun ukkia ei enää ole.



MIEHEN ROOLI SYNNYTYKSESSÄ on olla lähellä ja " palvella" minua eli hieroa selkää, lämmitellä lämpökaurapusseja, tuoda mehua, pyyhkiä hikeä, pitää kädestä ja ennenkaikkea zempata jaksamaan. Supistuksen aikana minuun ei saa koskea muuten kuin ehkä painamalla kovaa selästä. Onneksi tämä on jo kolmas kerta eli kummallakin tiedossa mitä edessä suunnilleen on ja miten minä käyttäydyn kivun kourissa. En voisi enää kuvitellakaan että synnyttäisin ilman miestä, niin paljon hänen läsnäolonsa merkitsee ja tosiaan kun ei ne kätilöt välttämättä ehdi ihan kokoaikaa olla siinä vieressä.



FRODO mekin menemme ensi viikolla pojan kanssa äiti-lapsijumppaan ja saa nähdä kuinka oma olo siellä sujuu ison vatsan kanssa. On kyllä enemmän lapsille suunnattua eli ehkei mua laiteta kauheasti ryömimään, pomppimaan ja hyppimään ;)



Nyt lähden teen keittoon, flunssa siis edelleen vaivana. Onneksi tuli nyt eikä kuukauden kuluttua viimeisillään...



Mayella ja Onni 35+2