Lue keskustelun säännöt.
Hoisivatko isovanhempasi omat vanhempansa kotona loppuun asti?
14.07.2021 |
Itse tiedän ainakin, että pappani äiti asui heidän perheensä kanssa, mutta kun tuli liian ahdasta pikkumökkiin, hänet laitettiin asumaan vaivaistaloon, vaikkei ollut mikään sairas
Kommentit (43)
Eivät hoitaneet. Äidinisä muutti kauas perheestään, äidinäiti oli orpo, isän suku joutui hajalleen ympäri maata ja heillä jokaisella oli oma asutustila hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempani ovat kuolleet kauan ennen syntymääni.
Ainakin kolme sukupolvea on meidän suvussa hoidettu vanhemmat loppuun saakka, myös minä omat vanhempani.
Vähän luulen että isoisomummini kuoli saappaat jalassa 30 vuotta nuoremman miehensä viereen ja toinen eli itsenäisesti loppuun asti ja kuoli kotiinsa. Isoisä oli kuollut jo päälle nelikymppisenä. Seuraava erä kuoli vanhainkodissa. Enkä aio minäkään hoitaa vanhempiani. Eikä minun lapset hoida minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä sen tietäisin? Yli sadan vuoden takainen asia!
Miten vanha SINÄ siis oletkaan?
Sata vuotta sitten eläneet isovanhempasi?
Äitini syntyi 100v sitten. Hautakivestä olen lukenut hänen isänsä vanhempien kuolleen muutama vuosi ennen äidin syntymää. Muista tiedän kovin vähän enkä tiedä mihin isäni isovanhemmat on haudattu. Mahdollisesti nuo ison kiven tiedot kertoivat heidän olleen hyvissä varoissa ja muut esivanhempani olivat köyhempiä ja heidät on haudattukin yhteishautaan tms. Äidinäidin äiti oli mahdollisesti elossa vielä äitini synnyttyä.
Itse en ole vielä eläkkeelläkään. Töissä käytin tietokonetta jo 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä sen tietäisin? Yli sadan vuoden takainen asia!
Jos ei nyt just tämä asia sinua kiinnosta, niin suosittelen juttelemaan vanhempien sukulaisten kanssa heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Opit paljon siitä mistä sukusi historia koostuu, millaisista ihmisistä sinä koostut. Millaista elämä oli aikaisemmin ja miten paljon kaikki on muuttunut. A
Tiedätkö isoisoiukkisi ammatin tai minkä näköinen hän on tai missä hän oli taitava? Onko laulutaitosi kenties periytynyt isänäidinisältä? Tai mistä kaukaa tulee sinun luonnonkiharat hiukset? Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä sen tietäisin? Yli sadan vuoden takainen asia!
Entäs, jos juttelisitte?
No, mun isovanhempien vanhemmat olivat syntyneet 1800-luvun lopulla ja kuolivat 1950-60-luvulla.
Olen jutellut äitini ja isoäitini kanssa. Kotona asui vanhuuden päivät. Tyttärensä hoiti.
Kiva ehdotus, muttei enää onnistu, kun vanhempani eivät nähneet tätä vuosituhatta elossa. Yksi eno on vielä hengissä ja hänenkin kanssaan on hankalaa jutella! Vanhemmat sisarukseni voisivat muistaa jotain meidän isovanhemmistamme, mutta edellinen polvi oli silloin jo poissa, kun he syntyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänisän vanhemmat kuolivat kun hän oli armeijassa, ja kuolinsyy oli tubi, joten tuskin olivat pikkuveljien hoidettavinakaan, Samoin isänäidin isä kuoli tubiin tai luultavammin kaivostyön aiheuttamaan keuhkosairauteen kun mummu oli parikymppinen. Hänen äitinsä eli 90-vuotiaaksi ja asui loppuun asti yksin omillaan.
Åidinäidin isä katosi Amerikkaan, äiti taisi asua tyttärensä hoivissa loppuikänsä, mutta en ole varma. Äidinisän vanhempien viimeisistä vuosista ei ole ollut puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä sen tietäisin? Yli sadan vuoden takainen asia!
Jos ei nyt just tämä asia sinua kiinnosta, niin suosittelen juttelemaan vanhempien sukulaisten kanssa heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Opit paljon siitä mistä sukusi historia koostuu, millaisista ihmisistä sinä koostut. Millaista elämä oli aikaisemmin ja miten paljon kaikki on muuttunut. A
Tiedätkö isoisoiukkisi ammatin tai minkä näköinen hän on tai missä hän oli taitava? Onko laulutaitosi kenties periytynyt isänäidinisältä? Tai mistä kaukaa tulee sinun luonnonkiharat hiukset? Jne.
Kiitos vaan tästäkin suosituksesta! Vaan alkaa olla historiaan siirtynyt mahdollisuus. Tiedän kyllä suvustani enemmän kuin keskivertosuomalainen, mutta suuntaudun enemmän tulevaan. Mun lapset eivät perineet mun tukkaani eivätkä liioin lastenlapset. Olen kiinnostuneempi heistä kuin esivanhemmistani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän vanhemmat kyllä, äidin puolelta olivat jo kuolleet.
Omat isovanhempani hoidettiin kotona mahdollisimman pitkään, ja itsestäänselvää oli, että tein kaikkeni että vanhemmat saisivat asua kotona. En ymmärrä laitokseen painostamista ollenkaan. Laitos harvoin hyvä paikka, tosin poikkeuksia on.
Aikalailla joo. Äitini oli mummoni omaishoitaja, koko perhe hoiti mummoa. Itsekin kävin kaupassa ja tyhjentämässä portatiiviä vaikka olin 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain yhden heistä. Muut asuivat joko omillaan tai laitoksissa. Toki jälkikasvu muuten auttoi ja hoivasi etenkin yksinasuvia. Isoisovanhempani ovat menehtyneet 1960-2010-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla joo. Äitini oli mummoni omaishoitaja, koko perhe hoiti mummoa. Itsekin kävin kaupassa ja tyhjentämässä portatiiviä vaikka olin 10v.
Nyt ei ollut sun mummosta kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin puolen isovanhempien vanhemmat:
Papan vanhemmat
-Mies sairasteli ja kuoli kotonaan. Papan veli omisti tilan siinä vaiheessa. Pappani oli silloin Amerikassa talorahoja tienaamassa.
-Vaimo hoidettu syytinkinä. Kukin aikuinen lapsi (11) vuorollaan vei ruokatarpeet ym. ja huolehti. Syytinkitorppa (mumman mökki) sijaitsi kotitalonsa pihamaalla (ja siis papan veljen mailla). Tämä kylän kuulu voimakastahtoinen kansanparantaja eli pitkään.
Mummon vanhemmat
-Ei tietoa
Isän puolen isovanhempien vanhemmat:
Papan vanhemmat
-Kuolivat kotonaan keuhkotautiin vuoden välein (54v ja 47v). Isän puolen pappa oli lapsista vanhin, 21 vuotias. Otti tilan ja seitsemän nuorempaa sisarusta vastuulleen. Nuorin oli tuolloin 8 vuotias. Ja kun myöhemmin sai omaa perhettä, joutui sotaan. Selvisi hengissä, mutta kuoli 49 vuotiaana.
Mummon vanhemmat
- Ei tietoa.
Ei tarvinnut. Toiset isovanhemmat kuolivat syöpään ennen eläkeikää, toinen isoäiti lähti myös melko nuorena. Raskas elämä maatalon emäntänä ja 12 lasta synnyttäneenä jne. Toinen isoisä selvisi kotona itsekseen yli 95-vuotiaaksi ja kuoli sitten ns. saappaat jalassa.
Isovanhempani olivat syntyneet 1900-luvun alussa, en nähnyt koskaan heidän vanhempiaan. Ei mitään käsitystä kuka hoiti ja kenet.
Omat vanhempani eivät hoitaneet omia vanhempiaan, vaan hoidon järjesti enoni/setäni perheineen eli suvun maatilojen jatkajat.
Isän puolelta kyllä. Eli minun pappani ja mummoni asuivat samassa torpassa papan vanhempien kanssa, ja kyllä ne vanhimmat minun tietääkseni asuivat siinä loppuunsa asti. Mutta mummon vanhemmista en tiedä. Sukukirjan mukaan heitä oli niin iso lauma lapsia, että on ihan mahdollista että joku huolehti heistä. Mummon vanhempi sisko vietti kesiä siinä minun mummolassani kyllä, koska hän oli ns. vanhapiika. Muistan hänet vielä oikein hyvin.
Ja nyt puhutaan vanhoista ajoista, pappani sai torpan haltuunsa v. 1900, 20-vuotiaana.
Äidin puolelta tiedän, että äidin isän (siis minun vaarini) isä asusteli yksinään mutta kävi paljon siellä mummolassani, hän oli joku kiertelevä hevos- ja kauppamies. Sota ajoi hänet evakkoon Kanta-Suomeen ja asui Itä-Suomessa tyttärensä perheessä kuolemaansa asti. Tietysti en voi tietää viimeisiä aikojaan, hän kuoli 40-luvun lopulla.
Vaarin äiti taas oli jo kuollut aika nuorena.
Äitini äidin vanhemmista en tiedä oikein mitään.
Tollo. Kysymyksessä on isovanhempien vanhemmat.
Ei isovanhemmat.
Ja palstalla on kyllä monen ikäisiä ihmisiä, myös virkeitä eläkeläisiä aina yli 80 vuotiaisiin saakka.
Vai luuleeko joku, että palstalla liikkuvat vain parikymmpiset mt-tyttelit ja jonnet Helsingistä ja Turusta.
Miten tyhmiä nämä nykynuoret ovatkaan.
Vaikka ei tietäisikään asioita, voi niitä ainakin pohtia, että miten en asiat voivat olla tai voisivat olla.