Lue keskustelun säännöt.
Äitini ja hänen avomiehensä ottivat koiran, jota minä nyt hoidan
14.07.2021 |
Äitini otti avomiehensä kanssa koiranpennun viime vuoden syksynä. Pentua hoisivat hyvin, käyttivät ulkona ja ruokkivat ja opettivat istumaan, eli sellainen peruskoulutus hoidettiin ja perustarpeita kunnioitettiin.
Ja sitten väsähdettiin.
Koiraa alettiin vasta myöhemmin totuttaa kissaani (tai toisin päin), ja koska tutustuminen meni ihan hyvin, alkoivat koiran vierailut. Yhä pidempinä ja pidempinä.
Eivät siis tarvitse koiralle hoitopaikkaa lomien tai menojen vuoksi, vaikka alussa antoivat ymmärtää. Myöhemmin vasta tajusin, että itse asiassa haluavat lomaa koirasta.
Hoidan ”mielelläni” ja siis heittomerkeissä, koska en ole koiraihminen. Olen seurannut äidin miehen antamia ohjeita, enempää en ole perehtynyt. Ihan hyvin koira näyttää voivan, tykkää minusta valtavasti, mutta olen silti kuin kala kuivalla maalla. Minulla ei ole kokemusta.
Onko ihan tavallista ja ”OK” antaa koira hoitoon vain siksi, että saisi itse lepoa..?
Onko ikään kuin velvollisuuteni auttaa, tyttärenä?
Olenko ihan valittava kakara, kun tunnen, ettei tässä kaikki mene ihan niin kuin pitäisi?
Haluan kuitenkin sanoa, että koira on luonani turvassa. Pidän siitä hyvää huolta.
Kommentit (8)
No ei ole ok. Onkohan koiran hankintaa harkittu loppuun asti?
Inhoan rusinat pullasta menttaliteettia, oli kyse sitten lapsista, koirista tai ihan mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suostut? Nyt kannattaa opetella asettamaan rajat.
Jos haluat ja oket kiintynyt koiraan, voitte jatkaa noin. Muuten voisi väläyttää uuden kodin mahdollisuutta.
Onkohan äitisi hoitanut sinuakin vähän erikoisesti, kun mietit tuollaisia. Ei sinun tarvitse hoitaa koiraa ollaksesi hyvä ihminen. Jos tykkäät koirasta, ota se.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tietenkään tarvitse hoitaa sitä jos et halua.
Siis en nyt ilmaissut itseäni selkeästi.
Tykkään koirasta ja se tykkää minusta. Minua ei periaatteessa haittaa se, että koira vierailee, mutta minusta välillä tuntuu, etten ihan osaa.
Ja takaraivossani on vain kysymys, että pitäisikö tästä koirasta olohuoneessa kuitenkin keskustella, koska siihen en ole valmis, että koira jää minun luokseni asumaan lopullisesti. Vierailut kuitenkin tosiaan pitenevät ja pitenevät.
LISÄKSI olen hieman kiintynyt tähän ressukkaan, ja jos alan kieltäytyä hoitamisesta, antavatko äiti ja mies koiran kokonaan pois, jos kerran eivät jaksa.
Paljon kysymyksiä ja pohdittavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni hoiti isänsä koiraa vähän väliä koska isän piti päästä ryypiskelemään.
Tuo olisi monelle ideaaliratkaisu, jaettu koira. Koiralla olisi kaksi hyvää kotia ja kumpikikin talous pystyisi esim. käymään lomareissuilla ilman huolta koiran pärjäämisestä. Molemmat taloudet saisi rusinat pullasta kunhan vaan kulujen maksamisessa olisi selkeä jako. Ja kunhan koira on joku helppo seurakoira joka sopeutuu, eikä ns. yhden miehen koira.
Ei sinun tietenkään tarvitse hoitaa sitä jos et halua.