30+ ja syrjäytynyt. Voinko vielä päästä takaisin normaaliin elämään?

-ap- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"juttelin pitkään yhden ystävällisen perheenäidin ja kahden seurakunnan työntekijän kanssa. Siinä huomasi selvästi, että sosiaaliset taitoni on rapistunut."

Jos pystyt juttelemaan pitkään ventovieraiden kanssa, en usko, että sinulla on mitenkään rapistuneet sosiaaliset taidot. Vai miten koet, että ne ovat huonontuneet?

Sosiaalisten taitojen rapistumisen huomasi siitä, että kyse ei ollut mistään normaalista rupattelusta kahden tasavertaisen ihmisen välillä.

Se yksi perheenäiti kysyi multa kysymyksiä, joihin vastasin lyhyesti, ja kertoi välillä pitkään omasta elämästään ja omista ajatuksistaan. En osannut kommentoida oikein mitään mitä se sanoi mitenkään muuten kuin nyökyttelemällä ja sanomalla "vai niin" tai jotain muuta yhtä henkevää. Uskon että se jäi juttelemaan kanssani silkasta säälistä, ja se taisi myös ohjata seurakunnan työntekijät luokseni sitten kun se lähti pois. 

Työntekijöiden kanssa jutteleminen sujui tavallaan paremmin. Ne huolehti siitä että mulla on aikaa miettiä rauhassa mitä sanon, ja kun en selvästi keksinyt mitään, toinen jatkoi juttua siitä mihin toinen oli jäänyt. 

Ehkä myös ajattelit heidät ammattiroolin kautta, jolloin sinun roolisi oli asiakas. Tuon äidin kanssa jouduit olemaan sinä ja täten "alasti". ]

Ei sillä että toivoisin tätä tilannetta kenellekkään, mutta helpottaa tietää etten ole ainoa.

Mulla sama, paitsi ei koulutusta.

In Vietnam

Miehenä syrjäytyminen on lopullista, koska kaikki välttelevät ja halveksivat syrjäytynyttä miestä. Naiset taas pääsevät yleensä pois suosta helposti, koska naisia huomioidaan niin paljon. Paras tapa on valita mukava parisuhde, ja sen tuella ottaa kiinni koulutuksesta, työelämästä, harrastuksista ja yleisesti sosiaalisesta elämästä.

Kai lähes kaikki on mahdollista, jos vain sattuu hyvä tuuri, pistää kaiken likoon ja on edes jonkin verran lahjoja. Sitten pitäisi vielä määritellä mitä se normaali elämä on. Jollekin se on vaikka osa-aikatyö, vuokra-asunto ja muutama ihmissuhde. Tuollaiseen varmasti on mahdollisuuksia. Sitten jollekin se normaali on jotain paljon enemmän. Siihen ei ehkä enää tuolla taustalla ja iällä ole kuin pieni mahdollisuus.

Nyt kannattaa kuitenkin toimia. Vuodet loppuu kesken. Viisi vuotta lisää niin on jo paljon vaikeampaa ja kymmenen vuotta lisää niin enää ei ole mahdollisuuksia kuin pieniin hippuihin normaaliudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä syrjäytyminen on lopullista, koska kaikki välttelevät ja halveksivat syrjäytynyttä miestä. Naiset taas pääsevät yleensä pois suosta helposti, koska naisia huomioidaan niin paljon. Paras tapa on valita mukava parisuhde, ja sen tuella ottaa kiinni koulutuksesta, työelämästä, harrastuksista ja yleisesti sosiaalisesta elämästä.

Höpö höpö, mieskin voi muuttaa paikkakuntaa ja aloittaa uuden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä syrjäytyminen on lopullista, koska kaikki välttelevät ja halveksivat syrjäytynyttä miestä. Naiset taas pääsevät yleensä pois suosta helposti, koska naisia huomioidaan niin paljon. Paras tapa on valita mukava parisuhde, ja sen tuella ottaa kiinni koulutuksesta, työelämästä, harrastuksista ja yleisesti sosiaalisesta elämästä.

Miehet ovat vain parempia uhriutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä että toivoisin tätä tilannetta kenellekkään, mutta helpottaa tietää etten ole ainoa.

Mulla sama, paitsi ei koulutusta.

täällä kans yksi, paitsi oon alle 30 v mutta ei mitään koulutusta (peruskoulun jälkeen). Jos ei hanttihommien tekoa lasketa niin oon täysin syrjäytynyt, kavereita/läheisiä ei oo, mutta ei jaksa enää kiinnostaa kun on täysin elämässä epäonnistunut.