Pudotin painoa 30kg ja ystävä ei ole yhtään iloinen puolestani.

Miksi pitäisi onnitella siitä, että ihminen lakkaa ylensyömästä? Terveelliseen elämään pyrkivää pitää tietenkin tukea ja kannustaa.

Ihme kommentointia! Tunnistan todellakin ap:n tilanteen. Itsekin olen laihtunut vuoden aikana n. 25kg ja reaktioita on tullut laidasta laitaan.

Äitini on pahin. Hän on ikuinen laihduttaja ja syy omille paino-ongelmilleni. Hän ei kommentoinut laihtumistani alkuun ollenkaan. Ei tsempannut tai kehunut. Ainoa kommentointi oli se, kuinka on nyt hankalaa kun en syö sen tarjoamia hiilariruokia. Kun 25 oli pudonnut, hän kykeni jotenkin takakireästi sanomaan, että on hieno saavutus ja samantien perään että älä vain laihdu enempää. Mittani ovat 170/78, joten hyvinkin on varaa vielä jatkaa. Anoppi pisti tässä paremmaksi, häneltä ensimmäiset "ethän nyt vain kuidu liikaa" -kommentit tuli jossain 85kg kohdalla. Myös anoppi on ylipainoinen suursyömäri, jolle on hankalaa käsitellä sitä, että joku voi hillitä syömishimojaan.

Kumpikin heistä on liikuttavan onnellisia siitä, kun joustan välillä ruokavaliostani. Oikein riemumielin kannetaan ruokaa naaman eteen! Takaisin lihomista molemmat odottavat, sillä se tarkoittaisi sitä, etten minäkään onnistunut painonhallinnassa, aivan kuten hekään eivät ole onnistuneet.

Moni tuttu on kommentoinut laihtumistani vilpittömin kehuin. En ymmärrä miksi pitäisi loukkaantua siitä, että he kehuvat minun näyttävän nyt hyvältä tai jopa paremmalta, sillä sehän on totta! Todellakin toivon, että kova työni näkyy myös ulospäin. Riittävän vahvan ihmisen omanarvontunto ei horju siitä, jos joku toinen onnistuu kohentamaan terveyttään. Vilpittömät kehut on kivoja!

Minusta siinä ei vaan ole mitään kehuttavaa kun ihminen on tehnyt sen mitä hänen ei olisi pitänyt koskaan antaa tapahtua itselleen. Siihen painoon olisi pitänyt kiinnittää huomiota paljon paljon aiemmin. Se on vähän sama kun minä odottaisin kehuja siitä, että pidän itsestäni huolta.

Ystäväsi on oikeassa.

Tupakointi, ylipaino, juominen, lapsille huutaminen on asioita joita kenenkään ei pitäisi tehdä, moni tekee. Vallalla ajatus että kenenkään liikakiloja, elämäntapoja tai kasvatustyyliä ei pidä kommentoida, jokaisen oma asia. Tästä on seuraus, että ei kommentoida myöskään jos näistä onnistuu pääsemään eroon. Koodiin kuuluu olla kuin ei näkisi toisen lihavuutta tai laihtumista.

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Miten onnistuit, minkälaisella ruokavaliolla?

Ihan vaan jättämällä alkuun herkut pois ja syömällä säännöllisesti normaalia kotiruokaa. Sillä lähti jo 15kg. Sitten lisäsin liikuntaa, aloin käymään juoksulenkeillä ja lopulta menin myös salille. Millään varsinaisella dieetillä en ole ollut, en ole vältellyt mitään ruokia. Ja nykyään lasten kanssa pidän yhden herkkupäivän viikossa, muuten en herkkuja syö.

Ap

Ihan selkeästi kyseessä on kateellisuudesta kärsivä kaveri. Sama tapahtui itselleni kun laihdutin.

Yksi kavereistani ei ollut huomaavinaankaan 25 kilon laihdutustani, katseli vaan kyllästyneenä ympärilleen kun muut kaverit kehuivat. Hän oli aina ollut se joka sai aina huomiota koska hän oli ollut koko ikänsä hoikka ja pystyi syömään mitä vaan lihomatta. Yhtäkkiä minä veinkin osan huomiosta ja se kiukutti häntä. Kaikkein pahinta oli kun hän yritti saada minua sortumaan herkkuihin jatkuvasti vaikka olin hänelle kertonut etten enää koske esim. sipseihin enkä suklaaseen.

Paras kaverini oli taas ylipainoinen ja olimme aina ennen olleet lihavia yhdessä. Kun laihduin hän loukkaantui, ilmeisesti koska koki olevansa yksin ongelmansa kanssa. Yritin auttaa, mutta hän vain kiukutteli. Ajan kanssa hän onneksi leppyi kun tottui uuteen olemukseeni.

Ensimmäisen tapauksen kanssa en enää ole tekemisissä. Hän ei koskaan päässyt yli siitä ettei saanut enää 100 % huomiota kun olimme yhdessä jossain.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kommentointia! Tunnistan todellakin ap:n tilanteen. Itsekin olen laihtunut vuoden aikana n. 25kg ja reaktioita on tullut laidasta laitaan.

Äitini on pahin. Hän on ikuinen laihduttaja ja syy omille paino-ongelmilleni. Hän ei kommentoinut laihtumistani alkuun ollenkaan. Ei tsempannut tai kehunut. Ainoa kommentointi oli se, kuinka on nyt hankalaa kun en syö sen tarjoamia hiilariruokia. Kun 25 oli pudonnut, hän kykeni jotenkin takakireästi sanomaan, että on hieno saavutus ja samantien perään että älä vain laihdu enempää. Mittani ovat 170/78, joten hyvinkin on varaa vielä jatkaa. Anoppi pisti tässä paremmaksi, häneltä ensimmäiset "ethän nyt vain kuidu liikaa" -kommentit tuli jossain 85kg kohdalla. Myös anoppi on ylipainoinen suursyömäri, jolle on hankalaa käsitellä sitä, että joku voi hillitä syömishimojaan.

Kumpikin heistä on liikuttavan onnellisia siitä, kun joustan välillä ruokavaliostani. Oikein riemumielin kannetaan ruokaa naaman eteen! Takaisin lihomista molemmat odottavat, sillä se tarkoittaisi sitä, etten minäkään onnistunut painonhallinnassa, aivan kuten hekään eivät ole onnistuneet.

Moni tuttu on kommentoinut laihtumistani vilpittömin kehuin. En ymmärrä miksi pitäisi loukkaantua siitä, että he kehuvat minun näyttävän nyt hyvältä tai jopa paremmalta, sillä sehän on totta! Todellakin toivon, että kova työni näkyy myös ulospäin. Riittävän vahvan ihmisen omanarvontunto ei horju siitä, jos joku toinen onnistuu kohentamaan terveyttään. Vilpittömät kehut on kivoja!

Täysin samaa mieltä! Minunkin äitini on ehkä pahin kaikista. Hän on aina ollut hoikka itse, mutta sillon kun olin lihavampi niin joskus sanoi että pitäisi painoa pudottaa. Nyt kun pudotin niin koko matkan ajan on tullut sanomista että varo ettei mene liiallisuuksiin tai Onkohan sinulla syömishäiriö.. mikään ei kelpaa näköjään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen päinvastoin tyytyväinen kun ihmiset jättävät kommentoimatta mun laihtumista. Eniten vihaan sitä, kun joku ihastelee että nyt näytän niin hyvälle (joka paljastaa että ennen näytin heidän mielestään pahalle).

Mä en kestä tätä asennetta, että yritetään etsiä positiivisistakin kommenteista negatiivista puolta. Oletteko te kaikissa jutuissa samanlaisia? Joku kehuu kampausta ja ajattelette, että se tyyppi pitää normaalia kampaustanne rumana. Valmistutte koulusta ja kehutaan miten hieno saavutus se oli, ja te ajattelette, että se henkilö piti teitä ennen tyhmänä luuserina?

Itse laihduin rutkasti ja mainitsin naapurille että mulla on ollut tää painonpudotusurakkakin tässä ja hän sanoi että en ole huomannut että olisit laihtunut. Se kertoo siitä että eivät ihmiset toisia niin tarkkaile ja siitä että tämä naapuri oli ihan uskomaton töksäyttelijä muissakin asioissa. Sanoi aina mitä ajatteli ja antoi juntin kuvan itsestään. Kateuteen en usko,mutta kai sekin voi olla syynä jos on joku kilpailuasetelma.

Ystäväsi ei nyt saa huomiota riittävästi miehiltä, sinusta tuli uhka hänelle.

Onneksi olkoon Ap!

Kyllä ystäväsi vaikuttaa kateelliselta saavutuksestasi.

Nauti uudesta kevyemmästä olotilastasi! 😊

Ystäväni itse on aina ollut tukevahko, välillä enemmän, välillä vähemmän ja tällä hetkellä on taas selvästi lihonut. Hänkin käy kyllä kuntosalilla.

Mietin vaan että voisiko tästä johtua tuo muodokas mutta lihaksikas kauneusihanne hänellä..

Ap

Minä olen iloinen, että olet laihduttanut itsesi normaalikuntoon.  En tunne sinua, mutta onnittelen.  

Mä kyllä noteeraan kaverin hoikistumisen. Nyt en kyllä enää jaksaisi kun joka tapaaminen pyörii sen ympärillä kuka on kehunut ja kuka ei Ja paljonko on viime tapaamisesta tippunut ja montako senttiä kiinteytynyt. Ei se niin paljoa minua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta siinä ei vaan ole mitään kehuttavaa kun ihminen on tehnyt sen mitä hänen ei olisi pitänyt koskaan antaa tapahtua itselleen. Siihen painoon olisi pitänyt kiinnittää huomiota paljon paljon aiemmin. Se on vähän sama kun minä odottaisin kehuja siitä, että pidän itsestäni huolta.

Vaikutat aika kireältä tyypiltä. Pilkuntarkkailija.

Miksi kaikki on heti kateutta?

Jos hän ei koe, että laihdutusta pitäisi huomioida. Onhan se joillekin osa elämää eikä välttämättä onnittelun arvoinen. Itse ainakin koin onnittelut laihduttuani 25kg vaivaannuttaviksi. Miksi pitää automaattisesti onnitella, että ihminen pudottaa painoa? Se on vain elämää siinä missä töissä käyminen.

Sinun pitää kertoa ystävällesi, että kaipaat häneltä tsemppiä. Muista, että ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita eivätkä aina ymmärrä vinkkejä.