Lapsuuden muistosi kirjastosta?

Rumalla ruskealla paperilla päällystetty Välskärin kertomukset, jota ei pienen koulun kirjastosta ollut lainannut ennen minua kuin yksi, jolla oli sama lainausnumero kuin minulla. En minäkään sitä lukenut, mutta oli lasten puolelta viimeinen, joka minulla oli silloin vielä lainaamatta. Luin siis kaikki koulun kirjaston lasten kirjat.

Hiljaisuus kirjastossa on jäänyt mieleen. Mutta siitä on jo vuosikymmeniä.

Kerran viikossa oli pienessä kyläkoulussa kirjastopäivä.

2 kaapillista kirjoja.

Luin ahkerasti mm. 3 etsivää- sarjaa, Viisikoita, vanhoja Nuorten toivekirjaston poikien seikkailukirjoja, mm. kaikki Vernet, jotka löysin.

Käsikirjastokaapin kirjoja ei sasnut lainata, mutta luin niitä mm. järjestäjänvuorossa.

11-12- vuotisana aloin pyöräillä 10km kirkonkylän kirjastoon.

Kirjasto oli paloaseman yläkerrassa.

Minulla oli äiti joka rakasti kirjoja:). Niinpä joka viikko tehtiin matkaa, minä istuen vanhanaikaisella lasten istuimella pyörän tarakalla, viisi kilsaa. Opin siis jo neljän ikäisenä kirjojen tärkeyden.

Mielestäni on surullista että ihmiset eivät enää paljoa lue.

Kuusivuotiaana tai niillä main olin usein äidin mukana kirjastossa. Sain kuunnella levyjä sillä aikaa, kun hän luki jotain. Kuuntelin Hullujussin, Hectorin, Fredin ja muutaman muun älppäreitä. Tämä oli joskus vuonna -74 ja -75.

Kotikyläni kirjasto oli koulun yhteydessä, ja meiltä oli sinne matkaa lähes viisi kilometriä hiekkateitä pitkin. Kirjastosta sai kerrallaan vain kaksi kirjaa lainaksi. Emme käyneet siellä usein, luin enemmän omia kirjojamme, sellaisiakin jotka eivät nelivuotiaalle oikein sopineet.

Kirjasto oli yleensä miellyttävän hiljainen paikka. Kävin lähikirjastossani 5-8 luokilla usein, jopa päivittäin, ja vietin siellä kirjojen parissa tuntejakin aikaa. Lähikirjasto kun oli vain puolen kilometrin päässä. Lainasin myös sylikaupalla kirjoja kotiin. Yleensä lainasin lasten/nuorten kirjoja ja koirien hoitoon liittyviä oppaita. "Salaa" luin aikuisten puolella erilaisia tietokirjoja ja tyyliin jotain unien tulkinta oppaita ym. Kuvittelin joskus alakouluiässä että lapset eivät saisi periaatteessa edes olla siellä "aikuisten puolella", saati lukea siellä olevia kirjoja x) 

Joskus unohdin palauttaa kirjat ajoissa. Esimerkiksi kerran päädyin lunastamaan yhden kirjan itselleni, kun en enää edes löytänyt sitä kotoa. Joku perus lasten kirja, maksoin 8e. Joitain viikkoja myöhemmin löysin sen kirjan vaatekaappini perältä :D 

Ala-aste oli kaupungin pääkirjaston vieressä ja silloin tuli käytyä kirjastossa joka päivä koulun jälkeen. Luettiin kaverin kanssa nuorten osaston tarjonta silloin läpikotaisin. Luin myös yläasteikäisenä kaikki nuorten lehdet siellä, kun sinne tuli tosi kattava valikoima niitä, ei tarvinnut tilata mitään kotiin. Ja kesälomilla vietettiin aikaa netissä kirjaston koneilla, sinne sai varata aina tunnin ajan ennakkoon ja jos ei jonoa ollut, niin vaikka kaksikin. Chattailtiin kissfm:n chatissa.