Asiat jotka ovat vanhempana paremmin kuin parikymppisenä?

Ura, varallisuus, itsetunto ja itsetuntemus, mielenrauha, ammattitaito. Elinympäristön on jo ehtinyt muokata mieleisekseen, lapset aikuisia. Nähnyt maailmaa ja kerännyt sivistystä.

Rahatilanne

Asumismuoto

Opiskelut

Työura

Parisuhde ja perhe

Seksi

Ajotaidot

Kärsivällisyys

Noin alkuun :)

Seksi keski-ikäisenä on paljon parempaa kuin parikymppisenä kun tietää mitä tahtoo eikä ujostele.

Lähes kaikki.

Nuoruudesta kaipaan ainoastaan sitä rypytöntä ihoa, mutta muuta parempaa ei siellä kyllä ainakaan omalla kohdalla ollut.

Nyt on keski-ikäisenä kaikki hyvin ja vakaasti. On työpaikka, perhe perustettu, ihana aviomies, mökki, omakotitalo, terveys pelaa, itsetunto on hyvä, on hyvä olla itsensä kanssa.

Elämä keski-ikäisenä ei ollutkaan ohi vaan parhaimmillaan.

Se ettei jaksa enää niin paljoa välittää mitä muut ajattelevat, vaan toimii niinkuin itsestä tuntuu parhaalta.

Mä en kaipaa nuoruudesta mitään. Se oli monella tapaa tuskaista ja epävarmaa aikaa.

Aivot kehittyvät n. 25 -vuotiaaksi asti. Eli sitä nuorempana on naiivi ja helposti vietävissä.

Kaikki on paremmin.

Kaikki

Vierailija kirjoitti:

Aivot kehittyvät n. 25 -vuotiaaksi asti. Eli sitä nuorempana on naiivi ja helposti vietävissä.

On sitä sen jälkeenkin

Edesmennyttä äitiäni lainaten: Voi, kunpa olisi tämä järki ja parikymppisen ulkonäkö. 

Sen minkä ulkoisesti menettää, sisäisesti saa taas lisää. Perspektiivi elämään on laajentunut. Ajatusmaailma ei ole niin mustavalkoinen kuin nuorempana. Ei ole myöskään mitään tarvetta todistella kenellekään mitään eikä tarvetta päteä.  Uskaltaa elää omanlaista elämää eikä tarvitse mennä yhteiskunnan olettaman kaavan mukaan, jos ei halua. Nuoremmissa näen paljon itseäni sen ikäisenä. Hymyilyttää. En pidä heitä lapsellisina tai ymmärtämättöminä vaan juuri siinä kehitysvaiheessa olevina. Itsekin ne läpikäynyt. Välillä erinomaisesti, välillä pahasti kompastellen. Kaikesta oppii. 

Menkat loppu. Muuta hyvää ei ole.

Se ei ole niin, että vanhempana tai siis jopa vanhana (vähintään yli 65 v), ikään kuin vain vanhenisi. Sen sijaan saattaa tuntea, että henkisesti nuortuu vuosi vuodelta, vaikka kroppa vanheneekin ja tulee ehkä raihnaiseksi ja jopa sairaaksi. 

Ainakin minulla on vahva tunto siitä, että elämä ei ole vain tässä maan päällä, vaan tämä tulee jatkumaan ja kuoleman jälkeen on jotain uutta tulossa, jota emme voi ihmisinä edes ymmärtää. Ainakaan minä en tämmöisiä nuorena ajatellut, mutta asia on ikään kuin kypsynyt.

Työpaikka, perhe, partneri, mökki, talo, terveys yms ovat kaikki asioita, jotka voi menettää elämänsä aikana ja jos niin käy niin ei kannata lannistua vaan yrittää vain mennä eteenpäin ja jotenkin nousta jaloille uudestaan.

Tietoisuus jotenkin aukeaa kun ikää tulee lisää. On hyvä, jos tuntee sukutaustansa - tietää mihin ihmisten ketjuun täällä maan päällä kuuluu. Noita ihmisiähän ei voi itse valita eikä heistä pääse ikinä eroon, mutta kiva vähän tietää ketä ovat ja minkälaisen elämän viettäneet. Jotkut saavat noista tiedoista sisäistä turvaa, toiset eivät tykkää taustastaan ollenkaan ja inhoavatkin sitä monella tavalla. Kukaan ihminen ei ole syntynyt maapallolle 'ypöyksinäisenä' ilman linkkiä omaan menneisyyteensä, vaikka kuinka haluaisi asian näin olevan.    

Rahaa on enemmän, mutta sille ei ole mitään käyttöä. En kyllä oikeasti keksi mitään mikä olisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Menkat loppu. Muuta hyvää ei ole.

Tämä. Muuten parikymppisenä elämä oli paljon kivempaa ja ulkonäkö (ja sen myötä itsetuntokin) parempi. Rypytön iho, parempi kunto, pysyi hoikkana helpommin, oli enemmän energiaa tehdä asioita, juhliminen ja opiskeluajat jättivät paljon hauskempia muistoja kuin ankea työelämä. Näin viisikymppisenä ei juuri hyviä puolia keksi ja vaikka omakotitalo, puoliso ja vakityö löytyykin, elämä on lähinnä tasaisen tylsää puurtamista ja rapistuvaa ulkomuotoa sekä kuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkat loppu. Muuta hyvää ei ole.

Tämä. Muuten parikymppisenä elämä oli paljon kivempaa ja ulkonäkö (ja sen myötä itsetuntokin) parempi. Rypytön iho, parempi kunto, pysyi hoikkana helpommin, oli enemmän energiaa tehdä asioita, juhliminen ja opiskeluajat jättivät paljon hauskempia muistoja kuin ankea työelämä. Näin viisikymppisenä ei juuri hyviä puolia keksi ja vaikka omakotitalo, puoliso ja vakityö löytyykin, elämä on lähinnä tasaisen tylsää puurtamista ja rapistuvaa ulkomuotoa sekä kuntoa.

Oletko tosissasi? Entäpä jos olet todellisen kriisin tarpeessa niin että saat lopputuloksena uudet arvot ja uudenlaisen elämän. Toihan kuulostaa ihan siltä, että lääkäri jo määräisi pillerit, sillä tämmöisessä nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa eivät asiat voi olla noin surkeesti ja kaikki on hoidettavissa pillereillä onnellisiksi.