Miltä tuntuu olla tyytyväinen elämäänsä

Rauhalliselta. On hyvä elää kun ei tarvitse stressata eikä yrittää saavuttaa mitään.

Hyvältä. Näin voin sanoa nyt vajaa 40-vuotiaana. Ja osaan niin arvostaa tätä, kun olen elänyt vaikeitakin aikoja.

Mutta nyt kun elämä hymyilee, niin olen huomannut että jotkut tutut ovat hyvin kateellisia, ja osa jopa hylännytkin :(

Onko niin vaikea olla onnellinen toisen puolesta?

Muistaakseni ihan mukavalta ja rauhalliselta, kaipaan sitä.

En ole kokenut enää vuosiin.

Tasapainoiselta. Mitään ei tarvi suorittaa, voi olla vaan ja nauttia. Yleensä se ilo löytyy pienistä asioista, kauniista auringonlaskusta tai eilen lämpimästä meriveden aallokosta jossa teinin kanssa lilluttiin.

Erittäin hyvältä. Arjen haasteet ja hankaluudet on helppo kestää, kun sisällä asuu rauha. Epämukavat tilanteet on toki epämukavia, mutta niille ei anna liikaa ajatuksia, vaan ymmärtää niiden hetkellisyyden.

On helppo tuntea kiitollisuutta kaikesta, mitä elämä tarjoaa. Maisema bussin ikkunasta, aamukahvi, puhelu läheiselle, sorsat, nukkumaanmeno… Tärkeimmät asiat oikein pakahduttaa onnesta. Tuntee elävänsä hetkessä ja ottavansa kaiken irti elämästä.

Tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta samalla tiedostaa, että mitä vaan voi tapahtua. Asioita on helppo suorittaa, sosiaalisissa tilanteissa viihtyy hyvin. Olo on peloton, mutta tasapainoinen. Tuntee olevansa hyväksytty yhteiskunnan jäsen.

Tulee tehtyä asioita, joista nauttii. Osaa arvostaan itseään, sisäisesti ja ulkoisesti. Ei jää jumittamaan sänkyyn, ei selaa vauvapalstaa tai muuta roskaa. On ihanaa herätä aamulla ja lähteä ulos. Mieli on utelias ja inspiroitunut. Päivät täyttyvät ihanista hetkistä.

Tuollaista oli oma elämäni, kun olin siihen tyytyväinen. Nyt olen masentunut, ja se on päinvastainen tila. Uskon, että vain harvat ovat tyytyväisiä elämäänsä koko ajan. Useimmilla isot vastoinkäymiset vetävät mielen matalaksi ainakin joksikin aikaa.