Miksi on aina niin valtavan iso kynnys lähtee ulos kotoo?

Oletko empaattinen? Se vaikuttaa ainakin siihen että ihmisten keskuudessa käyminen voi olla raskasta, kun muiden energiat iskee sun tajuntaan, haluat tai et.

Ja jos on jo valmiiksi stressaantunut tai uupunut, niin tuntuu kauhealta suoritukselta päästä välillä ulos talosta.

Olet sairas ja tarvitset apua. Todennäköisesti mt-puolen sairaus, johon auttaa -jos motivaatio löytää uusia taitoja elää omien taipumustensa kanssa- terapia ja oireita helpottava lääkitys. Mutta vaatii paljon omaa työtä ja oivalluksia toipua jos/kun tilanne on noin paha

En minäkään enää oikein jaksa lähteä ulos. Tämä korona-aika on niin vienyt ilon ja elämänhalun ja helle uuvuttaa lopullisesti.

Eikä mun päässä mitään vikaa ole.

Minulle oli hirveä trauma kun ei päässyt kirjastoon, kirkkoon eikä uimahalliin. Ihan vaarattomat harrastukset oli kielletty. Sen jälkeen tämä yhteiskunta ja kaikki touhuilu on tuntunut aika raskaalta. En pidä tästä yhteiskunnasta yhtään enää. En halua olla tässä mukana.

.

Onko sulla muuten ahdistusta tai masennusta?

Taisit vastata jo itse kysymykseesi.

Sama vaiva täälläkin.

Ulkoilu piristää. Koita keksiä syy lähteä ulos. Käy vaikka kaupasta hakemassa jotain hyvää (esim. jääkahvi tai mistä nyt tykkäätkään) ja käppäile ympäriinsä siitä nauttien. Mieti paikkoja lähistöllä missä et ole käynyt vähään aikaan. Onko nuo paikat muuttuuneet viime aikoina? Onko lähistölle rakennettu uusi naapurusto, koulu tai kirjasto? Käy katsomassa.

Liikunta ja ulkoilu saa haluamaan lisää liikuntaa ja ulkoilua. Vaikein vaihe on päästä ylipäätänsä liikkeelle. Tsemppiä!:)

T. itsekin painin näiden ongelmien kanssa aikoinaan

Kävin jo kaupassa ja hyvällä säkällä vasta keskiviikkona tarvii käydä uudestaan.  

M.50

Kotona on ihanaa olla ja kodin ulkopuolella ei ole. Siinä syy. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona on ihanaa olla ja kodin ulkopuolella ei ole. Siinä syy. 

Asiaa.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään enää oikein jaksa lähteä ulos. Tämä korona-aika on niin vienyt ilon ja elämänhalun ja helle uuvuttaa lopullisesti.

Eikä mun päässä mitään vikaa ole.

Minulle oli hirveä trauma kun ei päässyt kirjastoon, kirkkoon eikä uimahalliin. Ihan vaarattomat harrastukset oli kielletty. Sen jälkeen tämä yhteiskunta ja kaikki touhuilu on tuntunut aika raskaalta. En pidä tästä yhteiskunnasta yhtään enää. En halua olla tässä mukana.

Samaa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoilu piristää. Koita keksiä syy lähteä ulos. Käy vaikka kaupasta hakemassa jotain hyvää (esim. jääkahvi tai mistä nyt tykkäätkään) ja käppäile ympäriinsä siitä nauttien. Mieti paikkoja lähistöllä missä et ole käynyt vähään aikaan. Onko nuo paikat muuttuuneet viime aikoina? Onko lähistölle rakennettu uusi naapurusto, koulu tai kirjasto? Käy katsomassa.

Liikunta ja ulkoilu saa haluamaan lisää liikuntaa ja ulkoilua. Vaikein vaihe on päästä ylipäätänsä liikkeelle. Tsemppiä!:)

T. itsekin painin näiden ongelmien kanssa aikoinaan

En halu ulos. Täällä Helsingissä on liikaa roskaa joka paikassa, liikaapyöräilijäitä, potkulautalijoita. Tuntuu että mykyinen Helsinki on ikävää ja kaaoottinen.ennen kaikkea sotkuista

Minulle vaikeus on se, että pitää ensin käydä suihkussa (tällä säällä) ja siistiytyä. Näytän mieluiten mahdollisimman kivalta eli en tykkää lähteä ihan tukka joka suuntaan sojottaen, koska silloin yleensä näkee esim ihastuksen sattumalta

Miula sama. Oon asperger. Ja kohta pitäis jaksaa kolmivuorotyötä ihmisten parissa huh hui...

Vierailija kirjoitti:

Minulle vaikeus on se, että pitää ensin käydä suihkussa (tällä säällä) ja siistiytyä. —

Tämä. Vituttavinta on, kun selkä valuu jo taas hikeä suihkun jälkeen ennen kuin on ehtinyt saada edes vaatteitakaan päälle.

Ulos lähteminen on nyt niin kova urakka kun ensin pitää käydä suihkussa ja sitten hikoilee jo uudelleen itsensä ihan märäksi ennen kuin on lähtövalmis. Ja mulla on vielä vaihdevuosihikoilukin tähän päälle.

Vaivalla olen hankkinut asunnon ja hiki päässä roudasin kaikki tavarani tänne. Niin miksi ihmeessä täältä nyt pitäisi ulos lähteä?

Asperger? Sosiaalisten tilanteiden pelko? Masennus? Raudanpuute? Kilpirauhanen?

Ennen oli vaikeinta saada itsensä siistittyä kauppaan. Nyt sitten lisäksi pitää odotella julkisia ja kantaa painavia tavaroita pidempi matka, kun muutin kaupan vierestä pois :( Kaupassakin on olo, että ei huvita kerätä tarvittavia asioita, vaikka sitten pitää lähteä uudestaan kauppaan.