Miksi palkka ja raha on kiellettyjä puheenaiheita?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Yllättävän monella on.
Rahan ympärillä on jotenkin outo kulttuuri. Monelle on ihan ok lainata autoa, kesämökkiä tai ruohonleikkuria, mutta satasen lainaaminen ei käy. On myös hyväksyttävämpää pyytää kaveria uhraamaan tyyliin koko viikonlopun vapaa-aika muuttotalkoissa, kuin kysyä lainaksi tonnia.
Itselläni vapaa-aika on kortilla, joten vähän aikaa sitten tarjouduin maksamaan tai avustamaan sukulaista muuttopalvelun palkkaamisessa. Ei kuulemma käy, mutta hyvin olisi käynyt minun vapaa-aikani ottaminen.
Mitä kiinnostavaa on rahassa tai palkassa? Rahahan on vain numeroita pankkitilillä tai jos käyttää käteistä, paperilappuja lompakossa. Mitä puhuttavaa siinä on?
En minkään ymmärrä mitä puhuttavaa siinä rahassa on?
Moni pienituloinen häpeää vähävaraisuuttaan. Ja joku jolla on iso palkka ja pullea pankkitili katsoo parhaimmaksi olla hiljaa varoistaan, koska muuten pidetään leveilijänä.
En halua puhua palkastani, koska se on samaan aikaan ihan liian vähän suhteessa tekemäni työn määrään ja vastuuseen JA huomattavasti enemmän kuin monella muulla tällä alalla.
Rahasta ylipäänsä minun ei ole vaikea puhua, mutta aika harvoin siitä on mitään hyötyä tai iloa kenellekään. Raha sinänsä ei ole kiinnostavaa, ainoastaan se, mitä sillä voi tehdä.
Ei oo. Mun liksa on 5442,39€ kuussa.
Olen alipalkattu.
Suomalaiset haluavat välttää kaikkea mahdollisesti elvistelyksi tulkittavaa viimeiseen saakka.
Työmaailmassa tuohon varmaan kannustetaan siksi, ettei alipalkatuille kävisi asia ilmi.
Noin muuten rahasta puhuminen on melko tylsää.
Olin pitkään pelkän peruskoulun käynyt elämänkoululainen. Jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni, kävin iltalukion ja yliopiston. Elelin opintotuilla jne. Kun sain elämäni ensimmäisen "oikean" työpaikan, olin hämmästynyt yli 4 tonnin aloituspalkastani ja saatoin siitä mainita useammalle. Tarkoituksenani ei ollut leveillä, vaan olin kaikkien toimeentulotuella vietettyjen vuosien jälkeen aidosti hämmästynyt ja iloinen. Halusin vain jakaa ilon aiheeni, mutta taisin vaikuttaa tökeröltä ja ylimieliseltä. Jaettu ilo ei tässä tapauksessa ole kaksinkertainen ilo.
Ei ole kiellettyä. Saa puhua. Ei vain ole soveliasta kysyä toiselta raha-asioita.
Vierailija kirjoitti:
En halua puhua palkastani, koska se on samaan aikaan ihan liian vähän suhteessa tekemäni työn määrään ja vastuuseen JA huomattavasti enemmän kuin monella muulla tällä alalla.
Rahasta ylipäänsä minun ei ole vaikea puhua, mutta aika harvoin siitä on mitään hyötyä tai iloa kenellekään. Raha sinänsä ei ole kiinnostavaa, ainoastaan se, mitä sillä voi tehdä.
Juuri näin. Raha on vain väline. Ihan kuten vaikka saksetkin. Kuinka moni pitää tärkeänä puhua saksista ja millaisia keskusteluja saksista saa?
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkään pelkän peruskoulun käynyt elämänkoululainen. Jossain vaiheessa otin itseäni niskasta kiinni, kävin iltalukion ja yliopiston. Elelin opintotuilla jne. Kun sain elämäni ensimmäisen "oikean" työpaikan, olin hämmästynyt yli 4 tonnin aloituspalkastani ja saatoin siitä mainita useammalle. Tarkoituksenani ei ollut leveillä, vaan olin kaikkien toimeentulotuella vietettyjen vuosien jälkeen aidosti hämmästynyt ja iloinen. Halusin vain jakaa ilon aiheeni, mutta taisin vaikuttaa tökeröltä ja ylimieliseltä. Jaettu ilo ei tässä tapauksessa ole kaksinkertainen ilo.
Ymmärrän ilosi hyvin. On ollut "pikkuinen" harppaus kuukausituloissa. Toimeentulotuki/sun palkka. Hienoa, kun opiskelit ja vielä työllistyitkin.👍
Uskon, että palkasta puhumisen tabu on ollut kapitalistien ja korporaatioiden aikaansaama. Työnantaja hyötyy siitä, kun alaiset eivät vertaile palkkojaan. Se on vain naamioitu hyviin tapoihin kuuluvaksi.
Aiheuttaa kateutta