Voiko hautajaisista sanoa että olipas kivat hautajaiset? Vai onko se epäasiallista?

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

Onko hautajaisisisa sopivaa sanoa, "joka toiselle kuoppaa kaivaa..." ?

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

voi sanoa. meillä puoli sukua karjalasta ja aina kun länsisuomalaiset tulevat ensi kertaa karjalaisiin hautajaisiin, kommentoivat jälkeenpäin, että olipas kivat hautajaiset ja vielä iloisetkin, en ole koskaan kokenut tällaista/kylläpä suru helpotti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

Mutta läheinen on edelleen siellä arkussa, vaikka arkku ei mukana olekaan. En usko, ette kenenkään mielestä on kivaa haudata läheisensä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistotilaisuudessa olen kuullut jo nauruakin ja musta se on helpottavaa kirkossa siunaamisen ja itkun jälkeen.

Mummon muistotilaisuudessa vaari kevensi tunnelmaa kysymällä, että koskas me ryyppäämään ruvetaan?

Vaari ei todellakaan ollut juomamiehiä, en ollut nähnyt häntä humalassa koskaan (ja nyt on jo edesmennyt hänkin), mutta kyse taisi olla vaan sutkautuksesta, joka tosiaan kevensi tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

Mutta läheinen on edelleen siellä arkussa, vaikka arkku ei mukana olekaan. En usko, ette kenenkään mielestä on kivaa haudata läheisensä. 

Minä saatoin isäni hautaan joitain kuukausia sitten, ja muistotilaisuus oli minulle, henkilökohtaisesti, surua suuresti huojentava kokemus.

Puheissa vieraat muistivat hänen parhaita puoliaan, hänen huumorintajuaan, pilkettä silmäkulmassa. Olin jo ehtinyt unohtaa sellaiset asiat, kun surun murtamana hoidin siivouksia, asunnon tyhjennyksiä, paperiasioita ja sitten hautajaisia, ja joista jälkimmäinen osoittautui suureksi avuksi surutyössä.

Isä oli jo kuollut. Hautajaisissa saatoimme hänet yhdessä pois, ja se, että se oli osin iloinen ja kiva tapahtuma, toi minut maan pinnalle ja sai minut muistamaan sellaisena kuin hän oli. Ei vain kuolleena pötkönä matkalla multaan.

Se, jos mikä, oli kivaa.

Ei minusta voi käyttää sanaa kiva.

Oma perhe voi keskenään puhua, että oli kivat hautajaiset mutta ei kukaan vieras saa sellaista mennä sanomaan. Se kuulostaisi ihan äärettömän loukkaavalle ja epäkohteliaalle. Kauniit, lämminhenkiset, tunnelmalliset, koskettavat, mieliinpainuvat ennemmin.

Riippuu tapauksesta.

Huonokuntoisen vanhainkotivanhuksen poismeno on normaalia ja jopa helpotus.

Meillä ainakin oli oikein kivat isotädin hautajaiset. Oli ollut aivoinfarkteja, Parkinson jne. Pappi laulatti hautajaisissa yhteislauluja virsikirjankin ulkopuolelta.

Sureminen ei olisi ollut järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

Mutta läheinen on edelleen siellä arkussa, vaikka arkku ei mukana olekaan. En usko, ette kenenkään mielestä on kivaa haudata läheisensä. 

jos joku sanoo, että olipa kivat hautajaiset, niin hän ei sano, että olipa kiva haudata tuo ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

Mutta läheinen on edelleen siellä arkussa, vaikka arkku ei mukana olekaan. En usko, ette kenenkään mielestä on kivaa haudata läheisensä. 

jos joku sanoo, että olipa kivat hautajaiset, niin hän ei sano, että olipa kiva haudata tuo ihminen

No just tämä! Hautajaiset voi olla kivat, ei se tarkoita sitä että on kivaa kun se tyyppi kuoli. Ihmiset näköjään haluavat kuulla kaiken väärin ja löytää kaikesta pahantahtoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

voi sanoa. meillä puoli sukua karjalasta ja aina kun länsisuowmalaiset tulevat ensi kertaa karjalaisiin hautajaisiin, kommentoivat jälkeenpäin, että olipas kivat hautajaiset ja vielä iloisetkin, en ole koskaan kokenut tällaista/kylläpä suru helpotti

Tämä!!!

Olen haudannut isäni ja äitini.

Molemmat hautajaiset, siis muistotilaisuudet, olivat hauskoja. Suku kokoontui ja muisteltiin mukavia asioita. Syötiin, juotiin ja naurettiin itkun jälkeen. Oli kivaa.

Jäi hyvä muisto molemmista tilaisuuksista!

Myös (evakko)karjalaisten sukulaisteni hautajaisissa on ollut kivaa.

Kiva ei ehkä ole paras sana kuvaamaan onnistuneita hautajaisia. Tunnelmalliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheinen on siellä arkussa niin sana kiva tuskin on se mitä ihan ensimmäisenä lähtisin tapahtumasta käyttämään.

Jos järjestelyt on hoidettu hyvin niin siitä voisin toki mainita.

No eihän se arkku ole mukana siellä muistotilaisuudessa.

Nyt varmaan puhutaan siis muistotilaisuudesta eikä siunaustilaisuudesta, oletan.

Mutta läheinen on edelleen siellä arkussa, vaikka arkku ei mukana olekaan. En usko, ette kenenkään mielestä on kivaa haudata läheisensä. 

Joku toinen vastannut puolestani.

Saatiin tästäkin vääntö aikaiseksi, kun olisi ihan helppo käyttää jotain muutakin sanaa.

Minua hävettää vieläkin, kun hautajaisista kotiin lähtiessäni kiitin kauniista juhlista... Huomasin heti mokani, mutta en voinut enää mitään.

"Kiva" on niin geneerinen sana, että se voi tarkoittaa vaikka mitä. Riippuu ihan kontekstista ja millä tavalla sen sanoo. Ei kaikki ole niin sanaseppoja, että mieleen pärähtää "tunnelmalliset" ja "lämminhenkiset" herkällä hetkellä. 

Muistotilaisuudessa voi sanoa. Minä sanoin oman isäni hautajaisissa, että oli mukavaa, kun vieraat tulivat, saimme viettää aikaa yhdessä, muistella menneitä ja vainajaa, puhua tulevista ja itse sain kuulla aivan uusia juttuja isäni elämästä. Mukavaa, vaikka kokoon kutsun aihe olikin hautajaiset. 

Muiden juhlasta ei varmaan noin kannata sanoa automaattisesti, ellei tunne omaisia tai henkilöitä paremmin, omista voi. Voisi muotoilla ehkä tarkemmin lauseen, esimerkiksi "teillä oli miellyttävä juhla, koska musiikki oli hyvin valittu ja puhuja oli hyvä" etc. Tai olen pahoillani poismenon vuoksi, Erik oli hieno ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minua hävettää vieläkin, kun hautajaisista kotiin lähtiessäni kiitin kauniista juhlista... Huomasin heti mokani, mutta en voinut enää mitään.

Ei mitään hävettävää. Isäni hautajaiset olivat myös minun mielestäni onnistuneet ja kauniit. Olin keskustellut isäni kanssa etukäteen, että sitten kun hän kuolee, pidetään kunnon juhlat. Toteutin siis hänen toiveensa.