Mitä mieltä sarjaseurustelijoista? Ei mitään aikaväliä yksin seurustelujen välillä

Tuntemani sarjaseurustelija alkoi kypsyä ja rauhoittua lähempänä kolmeakymmentä. Nuorempana hän vaihtoi tyttöystävästä toiseen, osaksi sen takia, että tuli lähes aina jätetyksi. Oli kova romantikko ja tunteissaan varmasti vilpitön mutta ei lapsellisuuttaan osannut kohdella seurustelukumppaneitaan kunnioittavasti ja huomioonottavasti. Lisänsä tähän toi vielä melko paha alkoholiongelma. Jotkut tyttöystävät jaksoivat katsoa tätä menoa maksimissaan vuoden, osa luovutti jo parin viikon jälkeen. En muista, mikä hänen pysähtymisensä vähän ennen kolmeakymppiä sai aikaan mutta muistaakseni kävi jonkin aikaa terapiassakin. Nyt on ollut jo pitkään naimisissa ja isäksikin on tullut ja vaikuttaa siltä, että hän on nyt löytänyt tasapainon ja rauhan elämässän.

Tuo Jlo on kyllä tyyppiesimerkki sarjaseurustelijasta. Ei osaa nainen olla yksin tai sitten älyää sen, ettei sillä enää ole mitään  muuta kuin nuhruiset seurustelukuviot, jotka voi jotain kiinnostaa. 

Läheiriippuvuus ja heikko itsetunto näillä sarjaseurustelijoilla.

En voi ymmärtää. Minun tuttavapiirissäni on juuri näitä, eli entistä ei ole jätetty kun uusi löydetty, mutta tämä uusi, jonka kanssa selvästi oli jotain menossa aina väitettiin vain kaveriksi tms ja ettei ole mitään heidän välillään. No kappas kummaa kun vihdoin ero tulee niin samana iltana on ollut tämä "kaveri" mukana menossa. Sama taas toistuu 4-5 vuoden päästä kun tehdään sama juttu, mutta uuden "kaverin" kanssa.

Kuinka raukka voi olla että ihan rehellisesti eroaa entisestä ja on sitten ihan kunnolla yksin ennenkuin mitään seuraavaa edes etsii!

Säälittäviä vässyköitä. Eivät osaa olla yksin.