Ihmettelyjä
Olen jo pidempään ihmetellyt erilaisia keskusteluja, joissa painotetaan sitä, että pienten vauvojen tulisi muun muassa oppia nukahtamaan yksin, nukkumaan yöt ilman imetyksiä/korviketta ja viihtymään päivisinkin mahdollisimman paljon yksikseen. Vauvan itkuunkaan ei aina kannata heti vastata, ettei vaan itkullaan opi vaatimaan kaikkea.
Puppua sanon minä. Pienet vauvat ja vielä isommatkin taaperot eivät mielestäni hyvälle elämän alulle muuta kaipaa kuin nimen omaan syliä ja läheisyyttä ja sitä että he kokevat saavansa tarpeensa tyydytetyksi. Sosiaalialan työntekijänä olen kyllä saanut nähdä paljon lapsia, jotka olisivat kaivanneet nimen omaan syliä ja turvaa jo pieninä vauvoina.
Pakko oli ottaa puheeksi, kun tuntuu, että jo ihan pienistä vauvoista halutaan mahdollisimman itsenäisiä. Liekö vanhempien halua säilyttää oma elämä mahdollisimman samanlaisena kuin ennen vauvaa. Eli vauvan tulisi olla mahdollisimman vaivaton. Joidenkin elämä kun tuntuu hajoavan siihen, että vauvaa pitää joskus syöttää jopa mahdollisesti tunnin välein ja nukutukseenkin voi vierähtää välillä tunteja.
Itselläni 5-vuotias ja 3 kk vanhat tytöt. Isompi nukkuu ja nukahtaa oikein tyytyväisenä omaan sänkyynsä vaikka on vauvana saanut nukahtaa syliin, kun on läheisyyttä kaivannut.
Kommentit (5)
Minulla poika 9kk nukahtaa yöunille vain syliin ja en pidä sitä ollenkaan pahana. Joskus olen tassuttelua koittanut vähäsen, mutta ei onnistu ja mielelläni nukutan poikani sylissä. Kyllä hän vielä joskus nukkuu yksin itsekin. Yksi kaverini kovasti tuputtaa tassuhoitoa minulle, että saisin pojan nukahtamaan mahd pian jotta olisi omaa aikaa.
Mulla on tarpeeksi silloin ainakin omaa aikaa kun poika nukkuu..
nautin tästä äitiydestä täysin.. =) Enkä pidä pahana yöheräämisiäni, tosin ne joskus väsyttää jos sattuu olemaan niitä paljon, mutta... kaikkea aikansa..
toisaalta johtunee siitä, että mun elämäni pikkuprinssi on ollut koliikkivauva, ja yöheräilijä ja syliin nukahtaja edelleen :) Enkä kehenkään vaihtais. Nyt pojalla ikää on lähes 8kk. Mutta ihan tosissaan, jos lapsi itkien ja huutaen vaatii ja kaipaa läheisyyttä eikä millään nukahda, niin mulla ei yksinkertaisesti anna mikään vaisto periksi, etten reagoisi lapsen huutoon. Ja suoraan sanottuna on se myös mulle usein helpompaa nukuttaa syliin, koska kun pojalla on hyvä ja turvallinen olo, hän nukahtaa viidessä minuutissa. Joskus kun on oikein raukea ja väsynyt, lasken hänet sänkyyn jo ennen nukahtamista, ja pyllylle taputellen nukutan sinne. Tämä onnistuu harvoin, ja vain iltaisin, päivisin poika tarvitsee jämäkkää sylihyssytystä ja hyräilyä pystyäkseen rauhoittumaan. Koenko sitten että teen jotain väärin, kun annan lapselleni läheisyyttä hänen tarvitsemansa määrän, enkä heti imeväisiästä opeta häntä sitkeäksi pikkusissiksi, joka itsenäisesti nukahtaa heti sänkyyn laskiessa, eikä rasita meitä vanhempia turhaan..? No enpä koe en :)
Syksyn jatkoa, poika kutsuu!
Nuippu ja sylivaavi
Meillä on varsin temperamenttinen pikkunassikka joka ei missään vaiheessa ole sylikissana viihtynyt. Itse mielelläni kyllä paijaisin vauveliani enemmänkin! Sylissä (lähes aina) rimpuillaan, sätkitään ja viuhdotaan ja lopulta huudetaan pää punaisena! Hyssyttelyt ja hytkytykset eivät tähän ole auttaneet.
Hyvin väsyneenä hän kyllä sylissa rauhoittuu tutin kanssa, yleensä päivisin rauha tulee paremmin kun lasken hänet viereeni " omaan tilaansa" ja siinä sitten seurustellaan. Rintarepussa kyllä <2kk iässä viihtyi ja nukkui päivisin paremmin kuin omassa petissä...
Yöksi on nukahtanut omaan sänkyyn ongelmitta.
Lapseni saa molempien vanhempien läsnäoloa, huolenpitoa ja aikaa - ilman sylitystäkin uskon hänen kasvavan tasapainoiseksi, vai kuinka?
en epäilekään, etteikö tämäkin ole ihan yksilöstä kiinni, tietysti :) Se oli mulla lähinnä pointti, että kun aina toitotetaan, että pitäisi opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn, niin juuri yksilökohtaisesti joidenkin (esim. meidän poitsun) kohdalla se vain ei onnistu. En tietenkään tarkoita, että ne joiden vauvat nukahtaa kiltisti eivät olisi hyviä ja läheisyyttä tarjoavia vanhempia. Ainoastaan, että kaikilla sänkyyn nukutus ei vain toimi, koska vauvan läheisyydenkaipuu on niin suuri. Tuntuu että tästä enemmänkin kritisoidaan, ja halusin kommentoida etten ymmärrä miksi. Tilanteen mukaan.
Oikein mieltä lämmitti lukea kirjoituksesi! Lapselle ei voi koskaan tarjota liikaa syliä!