Jos en voi pitää jostakusta, se on yleensä äitini syytä
Ihmisillähän on vikansa ja tarkoitan sitä, että joku on käytöstavaton, ahdasmielinen, ilkeä jne. Mutta mitä se tavallaan haittaa, koska kaikkien kanssa ei ole pakko olla kaveri ja en itsekään ole täydellinen. Olisi helppoa vain etsiä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Paitsi, ettei olekaan. Ja syy on äidissäni. Hän suuttui aina, jos joku oli minua kohtaan ilkeä tai toimi väärin, kun en pitänyt siitä. Olin mukamas huonokäytöksinen. Vaikka en siis olut, ainoastaan saatoin aiheellisesti haukkua tai arvostella tällaista henkilöä. Äitikin olisi haukkunut heitä, jos he olisivat olleet minä. Joten siitä ei tarvitse keskustella, olinko minä väärässä.
On eri asia opettaa lasta suvaitsemaan gaggakasojakin, kuin väittää tälle, että gaggakasat ovat itseasiassa sinua ylempänä ja sinä et ole mitään.
Sitten on sellaisia epätäydellisiä ihmisiä, joiden ystävä haluaa olla siitä huolimatta, että näissä on vikoja. Mutta äitini nimenomaan teki ystävystymisen tai ystävyyden syvenemisen tällaisten ihmisten kanssa minulle täysin mahdottomaksi. Hän alkoi aina haukkua minua, jos joku oli loukannut minua sanoen, millä lailla se TOINEN arvostelee minua asiassa ja oletti, etten ole minkään arvoinen kellekään eikä kukaan uusi ihminen tykkää minusta. Vaikka olisiko kaikilla muka varaa olla tykkäämättä? Eivät ole itsekään mitään täydellisiä, todellakaan.
Niin koska äitini istutti ajatuksiini sen, että toisten on ihan ok aina arvostella minua (emme edes tienneet, arvostelivatko he, sen tiedon puute ei pysäyttänyt äitiäni haukkumasta omaa lastaan), minä vetäydyin paljolti ihmisten seurasta aikuisena ja suren asiaa. Koska olen mielestäni seurallinen, vaikkakin viihdyn myös yksin ja kaipaankin omaa aikaa myös. Mutta en koskaan uskalla aloittaa ”riitoja” kenenkään kanssa, vaan olen hajuton ja mauton ihminen, joka ei sitten kiinnostu ihmisistä, joille ei edes saa suuttua, vaikka nämä olisivat miten pöllöjä tahansa.kävelen vain pois, eivätkä he tunne minua, enkä minäkään vissiin heitä. Äitini syy.
Normaali, rakastava äiti olisi TUKENUT, ARVOSTANUT ja RAKASTANUT OMAA LASTAAN.
” Vaikka en siis olut, ainoastaan saatoin aiheellisesti haukkua tai arvostella tällaista henkilöä.”
Siis äidilleni! En sille ihmiselle (ennen kuin puhuin asiasta äidilleni. Enkä siis sen jälkeenkään, koska äitihän katsoi aina vain minussa olevan vikaa).
Ap