Tunnetko ketään liian kohteliasta ihmistä?
Miten liika kohteliaisuus ilmenee? Ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia se sinussa herättää? Vai voiko ihminen olla liian kohtelias?
Kommentit (27)
Nro 20 tekstin alku on kuin minä! Minussa on siis juuri tätä ylikohteliaisuutta. En osaa sanoa mistä johtuu. Olen pohjimmiltani arka ja herkkä, vältän konflikteja viimeiseen asti. Olen kylläkin puhelias eli suunvuoron kyllä saan.
Jatkan vielä, että en ole kyllä muutenkaan "vaativa" tai tarkka ihminen. Minua ei oikeastikaan haittaisi jos yöpaikassa olisi vähän viileä nukkua tai tyyny olisi muhkurainen. Monesti menen/teen jotain muiden ehdotusten mukaisesti vain siksi, että minulle on oikeasti ihan sama.
-22
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:31"]Mä saatan olla. En hirveästi vaadi itselleni mitään, ja jos vaikka joku itsevarma ihminen paasaa jostain asiasta aivan väärin tiedoin, saatan ehkä korkeintaan nätisti mainita niistä oikeista tiedoista, mutta jos henkilö pysyy edelleen ihan varmana omasta asiastaan niin en viitsi alkaa "häpäistä" vaan nyökyttelen vaan.
[/quote]
Tuo ei ole minusta mitään ylikohteliaisuutta. Törppöähän se olisi vieraammassa seurassa alkaa besserwisseröimään tai haastamaan riitaa paremmilla tiedoillaan. Eli normaalia kohteliaisuutta vain.
Mutta liikaa kohteliaisuutta se voisi olla sitten, jos seurueessa erikseen kysyttäisi sun näkemystä asiaan ja sinä vain kohteliaisuudesta myötäilisit muiden mielipidettä. Ja kaikki kuitenkin näkisi sun kiusaantuneesta ilmeestä, että oot oikeesti ihan eri mieltä.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:38"] Vähän älytöntä :D Toisaalta ymmärrettävää, lapsuudessani minun "piti" aina varoa etten aiheuta muille huonoa mieltä, eli minulla ei ollut varaa olla kiukkuinen tai osoittaa mieltäni muille. Päinvastoin minun piti käyttäytyä hyvin koska muut ottivat minun pahan tuuleni henkilökohtaisena loukkauksena.
[/quote]
Niin että on vähän pakotettu käyttäytymään hyvin. Just sellanen olo usein tulee, että tuo ihminen elää jossain näkymättömässä häkissä ja sen pitäisi päästä vapauteen.
Ja yllä on ehdotettu myös ainakin, että johtuisi epävarmuudesta, itsetunnon puutteesta tai yksin jäämisen pelosta. Hyvin samanlaisia päätelmiä olen tehnyt maalaisjärjelläni. Ja olen yrittänyt kehua ja kannustaa, jotta rohkaistuisi puhumaan rehellisesti ja vapautuneemmin.
ap
Kohteliaisuutta pidetään yksiselitteisesti hyvänä asiana. Mutta näinhän se tuppaa olemaan, että asia kuin asia voi äärimmäisyyteen vietynä muuttua negatiiviseksi.
Musta tuntuu että monet Suomessa ärsyyntyy musta kun olen kohtelias. Vaikka mä vaan olen mitä olen! Ei mua tarvitse rohkaista tai saada muuttumaan. Ihmiset on erilaisia. Toiset ottaa muut huomioon, toiset ei. Ehkä näille tulee huono omatunto jotka ei niin toisista välitä, kun näkee kohteliaan ihmisen? Monesti vähän kovikset tyypit yrittää neuvoa mua olemaan toisenlainen. Sanoo että puhu eri tavalla tai että pitää sanoa mielipide asiaan. Ehkä mä en niin halua sitä sanoa. Mitä se sulle kuuluu.
Niin ja jos vaikka joku soittaa mulle aamulla, kun vielä nukun, ja soittaja kysyy "enhän herättänyt", sanon usein että et, koska en vaan halua että soittajalle tulee mitenkään syyllinen olo. Vähän älytöntä :D Toisaalta ymmärrettävää, lapsuudessani minun "piti" aina varoa etten aiheuta muille huonoa mieltä, eli minulla ei ollut varaa olla kiukkuinen tai osoittaa mieltäni muille. Päinvastoin minun piti käyttäytyä hyvin koska muut ottivat minun pahan tuuleni henkilökohtaisena loukkauksena.
20