Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

10-v itkuraivarit julkisella paikalla

Vierailija
12.07.2014 |

Mitä ajatuksia herättää?

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millaisessa tilanteessa raivareita on tullut?

Onko joku tietty laukaiseva tekijä?

Onko mitään ennakoivaa merkkiä siitä että kohta napsahtaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi te ette puhu lapsillenne? Tuon ikäinen kyllä tajuaa jo puhetta vai kuinko väärin? Lapsi on 10- vuotias. 

 

En käsitä millainen munapää aikuinen jättää lapsen tuollaisessa tilanteessa huomioimatta tai alkaa näyttää omaa esimerkkiään. Kai sen voi sanoa lapselle suoraan. Ja sanoa että jää tänä kesänä menemättä Lintsille jos et nyt heti ole hiljaa. Ja sitten puhutaan käytöstavoista ja muistutetaan ettei kaikkea saa. Yksi hyvä tapa on miettiä rahan arvoa ja kotona otetaan mukaan miettimään mitä kaikkea tuloja on, mitkä on pakollisia menoja ja sitten paljonko jää rahaa ostoksiin. Paljonko menee rahaa kauppaan ruokiin ja mitä maksaa lapsen leirit, harrastukset ja vaatteet yms.

 

Helpottuisi kummasti elämänne jos otatte lapsenne ihmisenä ja vähän jo vaaditte käytöstä ja kehutte/torutte ja annatte arestia ja lapsi välillä menettää saamaan etuuksia jos käytös niin sanoo. Kiva sitten taas saada oikeuksiaan.

 

Vierailija
4/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 17:55"]

Miksi te ette puhu lapsillenne? Tuon ikäinen kyllä tajuaa jo puhetta vai kuinko väärin? Lapsi on 10- vuotias. 

 

En käsitä millainen munapää aikuinen jättää lapsen tuollaisessa tilanteessa huomioimatta tai alkaa näyttää omaa esimerkkiään. Kai sen voi sanoa lapselle suoraan. Ja sanoa että jää tänä kesänä menemättä Lintsille jos et nyt heti ole hiljaa. Ja sitten puhutaan käytöstavoista ja muistutetaan ettei kaikkea saa. Yksi hyvä tapa on miettiä rahan arvoa ja kotona otetaan mukaan miettimään mitä kaikkea tuloja on, mitkä on pakollisia menoja ja sitten paljonko jää rahaa ostoksiin. Paljonko menee rahaa kauppaan ruokiin ja mitä maksaa lapsen leirit, harrastukset ja vaatteet yms.

 

Helpottuisi kummasti elämänne jos otatte lapsenne ihmisenä ja vähän jo vaaditte käytöstä ja kehutte/torutte ja annatte arestia ja lapsi välillä menettää saamaan etuuksia jos käytös niin sanoo. Kiva sitten taas saada oikeuksiaan.

 

[/quote]

 

Sinänsä samaa mieltä, että tuo on moralisoimaton menetelmä. Vanhemmat pahentavat lapsen alemmuudentunteita sanomalla sataan kertaan, että ei pitäisi enää olla noin lapsellinen. Sitten lapsi yrittää pidätellä alkavaa kohtausta yrittäessään estää sen, eikä opi purkamaan sitä alkuvaiheessa ja puhumaan angstiaan auki. Ja pienihän tuo vielä on sitä osaamaankaan. Joku toinen persoona ei hermojaan menetä, toinen taas on paljon herkempi ympäristötekijöille.

 

Tehkää yhteistyönä pieni näytelmäntapainen, jossa lapsi on olevinaan väsynyt, kuumissaan ja nälkäinen, ja keksikää kilpaa hyviä syitä, joista käpy kärähtää. Sitten kehitätte näytelmälle räjähdysversion ja sen hallitun version, ja jälkiruuaksi on herkkua.

 

Käsi sydämelle sitten kanssa, että ette pelkää ja inhoa lapsenne tarpeita, vaikka niiden ilmaisu olisikin hurjaa. Osaatteko lohduttaa lasta aidosti myötätuntoisesti, vaikka yrittäisittekin rajata tuhovoimaa? Ei ole lapsen vika, että hän on sattunut syntymään räjähtävän temperamentin riesakseen saaneena?

Vierailija
5/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 17:40"]

Millaisessa tilanteessa raivareita on tullut?

Onko joku tietty laukaiseva tekijä?

Onko mitään ennakoivaa merkkiä siitä että kohta napsahtaa?

[/quote]

 

Laukaiseva tekijä on yleensä  juuri "yleinen kurja olo" joka voi johtua juurikin esim. nälästä, väsymyksestä tai vaikka vessahädästä. Tällaisessa tilanteessa ihan pienikin jollain tavalla pieleen mennyt juttu voi laukaista itkuhuutokohtauksen (ei onneksi potku- eli ei ole väkivaltainen, huutaa vaan). Voihan näitä toki ennakoida, mutta kun, etenkään näin ison lapsen kohdalla, ei voi koko ajan varmistella, että "olosuhteet" ovat kohdallaan. Raivo kyllä loppuu, juurikin uhkailemalla jonkin kivan asian menetystä, varsin nopeasti, mutta voi kun tuon ei tarvitsi koskaan alkaakaan... Lapsi vain sanoo, ettei voi sille mitään...ei varmaan ruusuinen tulevaisuus edessä :( Onko sattumoisin palstalla ketään jonka lapsi on raivonnut vielä isompanakin, mutta on kuitenkin jossain vaiheessa tasoittunut? AP

 

Vierailija
6/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 17:55"]

Miksi te ette puhu lapsillenne? Tuon ikäinen kyllä tajuaa jo puhetta vai kuinko väärin? Lapsi on 10- vuotias. 

 

En käsitä millainen munapää aikuinen jättää lapsen tuollaisessa tilanteessa huomioimatta tai alkaa näyttää omaa esimerkkiään. Kai sen voi sanoa lapselle suoraan. Ja sanoa että jää tänä kesänä menemättä Lintsille jos et nyt heti ole hiljaa. Ja sitten puhutaan käytöstavoista ja muistutetaan ettei kaikkea saa. Yksi hyvä tapa on miettiä rahan arvoa ja kotona otetaan mukaan miettimään mitä kaikkea tuloja on, mitkä on pakollisia menoja ja sitten paljonko jää rahaa ostoksiin. Paljonko menee rahaa kauppaan ruokiin ja mitä maksaa lapsen leirit, harrastukset ja vaatteet yms.

 

Helpottuisi kummasti elämänne jos otatte lapsenne ihmisenä ja vähän jo vaaditte käytöstä ja kehutte/torutte ja annatte arestia ja lapsi välillä menettää saamaan etuuksia jos käytös niin sanoo. Kiva sitten taas saada oikeuksiaan.

 

[/quote]

 

Sinänsä samaa mieltä, että tuo on moralisoimaton menetelmä. Vanhemmat pahentavat lapsen alemmuudentunteita sanomalla sataan kertaan, että ei pitäisi enää olla noin lapsellinen. Sitten lapsi yrittää pidätellä alkavaa kohtausta yrittäessään estää sen, eikä opi purkamaan sitä alkuvaiheessa ja puhumaan angstiaan auki. Ja pienihän tuo vielä on sitä osaamaankaan. Joku toinen persoona ei hermojaan menetä, toinen taas on paljon herkempi ympäristötekijöille.

 

Tehkää yhteistyönä pieni näytelmäntapainen, jossa lapsi on olevinaan väsynyt, kuumissaan ja nälkäinen, ja keksikää kilpaa hyviä syitä, joista käpy kärähtää. Sitten kehitätte näytelmälle räjähdysversion ja sen hallitun version, ja jälkiruuaksi on herkkua.

 

Käsi sydämelle sitten kanssa, että ette pelkää ja inhoa lapsenne tarpeita, vaikka niiden ilmaisu olisikin hurjaa. Osaatteko lohduttaa lasta aidosti myötätuntoisesti, vaikka yrittäisittekin rajata tuhovoimaa? Ei ole lapsen vika, että hän on sattunut syntymään räjähtävän temperamentin riesakseen saaneena?

[/quote]

 

Ap kiittää tästä! Juuri tätä ymmärtämisen ja rangaistuksella uhkailemisen taistelua käydään näissä tilanteissa. Tuota rooli/eläytymisharjoitusta täytyykin kokeilla, jos vaan saa lapsen jotenkin motivoitumaan.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletteko mittailleet verensokereita noiden kohtausten aikana? Meillä lapsilla erittäin harvinainen maksasta johtuva verensokerihäiriö. Matalat aiheuttavat voimakasta ärtyisyyttä, uskoisin että teilläkin voi olla samantyyppistä.

Vierailija
8/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kenelläkään mitään vinkkiä, miten saisi lapsen tajuamaan, että tuollainen kiukuttelu ei ole hänen ikäiselleen sopivaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:46"]

Onko kenelläkään mitään vinkkiä, miten saisi lapsen tajuamaan, että tuollainen kiukuttelu ei ole hänen ikäiselleen sopivaa?

[/quote]

omalla esimerkillä

 

Vierailija
10/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kukaan muu meidän perheessä ei kyllä tuolla tavalla kiukuttele, ei edes nuorempi sisarus...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vaikka jättäisi sen itkupotkuraivarin ilman huomiota. Antaa lapselle huomiota vasta sitten kun on rauhoittunut! Ei kysele kun toinen raivoaa, vaan antaa raivota, poistuu itse paikalta tms.

Vierailija
12/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lellipentu kyseessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lellipentu kyseessä.

Vierailija
14/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä ole koskaan nähnyt moista, kyllä ne yleensä huomattavasti nuorempia on. Jos nyt ei kehitysvammaisia lasketa siis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pettymyksen sietokyky heikko, tulee olemaan vaikeuksia elämässä, jos ei siihen opi.

Vierailija
16/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Herättää ajatuksen että joko lapsi on todella piloille lellitty tai sitten lapsella ei ole kaikki ihan hyvin. 

Vierailija
17/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla tyttö 11 ja sai sellaiset kun piti uudet kengät ostaa...ei ihan normaalia mutta tätä ollut nytpuolivuotta psykologiset tutkimukset tulossa syksyllä. Sairauksina hänellä tällä hetkellä diabetes keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuuden lapsen uusioperheessä hän on toisiksi nuorimmainen eikä todellakaan hemmoteltu. Viimeisen vuoden ollut koulu kiusattu. Ei oo todellakaan helppoa ja yllätti ekoilla raivareilla kaikki. Nyt niitä on jatkuvasti.

Vierailija
18/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkennuksen vielä ei halunnut uusia vaan pitää vanhat risat ja likaiset niitä ei saanut pestä tai mitään. Mut uudet silti ostettiin. Polki jalkaa ja huusi keskellä citymarkettia...noloa

Vierailija
19/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen työkaverin vaimo on 40v ja sai lomamatkalla itkupotkuraivarit ostoskeskuksessa kun miehensä alkoi naputtaa rahasta. Mitä ajatuksia herättää?

Vierailija
20/21 |
12.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä seiskan tyttärellä on ihan kunnon vaikeuksia, että en nyt edes ihmettele raivareita. Mistä tuo koulukiusaaminen on alkanut? Toisaalta jos reagoi voimakkaasti verensokerien pienimmillekin vaihteluille, kilpparikaan ei ole ihan niin yksinkertainen sairaus, kun siitä aina väitetään, ja ongelmia voi olla nimenomaan henkisellä puolella. Voimia!