Mitä tehdä kun 55-na en enää jaksa työelämää ja sen paineita

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin hyytymään jo neljävitosena.. Vielä olisi parikyt vuotta puristettava..

Mä myös. Fyysisesti helppoa, mutta pää alkaa prakaamaan. Muistikatkoksia ja -häiriöitä, ei enää samaa intoa ja paloa kuin kymmenen vuotta sitten. Liian paljon kaikkea ja liian vähän aikaa. En tule kestämään seuraavaa 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä raastaa ja lypsää ainakin joillakin aloilla.

Toki kaikkea ei voi laittaa työn piikkiin, vaikka kovat työpaineet kuormittaa paljon.

Silläpä tässä kyselen ideoita. Tuo ruokavalioon paremman huomion kiinnittäminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tärkeä. Liikunta on kunnossa ja nukkuminen mulla. Mutta ruokavalio ei.

Mietin jopa auttaisiko tupakka jaksamaan. Nuorempana poltin ja olin energisempi.

Itse olen 58 ja työtön. Kunnan on järjestettävä jokin suojatyöpaikka 6kk: n ajaksi, jotta pääsen taas ansiosidonnaiselle. En jaksa työelämää enää tässä iässä, 6kk juuri ja juuri, jos se on kevyttä tuötä.

Aina on se mahdollisuus, että jos fysiikka tai psyyke pettää, voi saada pitkän sairausloman tässä maassa. Voi miettiä, voiko jotain omassa elämässä muuttaa, voiko tyytyä vähempään, voiko muuttaa kaupunkiin, jossain halpoja vuokra-asuntoja, kauniita puistoja, samat sosiaalietuudet kuin muuallakin tässä maassa.

Jos ei mikään auta, et ole siis työkykyinen ja voit saada eläkkeen. Kertaa kaikki etuudet, jotka voit tässä maassa saada. Pärjäät hyvin.

Hanki lähete psykiatrille ja kerro loppuunpalamisestasi ja masennuksestasi. Kertomusta voi ja kuuluukin hieman värittää. Saikuttelet vuoden-puolitoista, siinä ajassa tulee käytyä kuntouttavat työtoiminnat sun muut, niistäkin vaan saikkua.

Työeläkkeesi on jo varmaankin ihan kohtalainen. Ihan fiksua jättäytyä aikaisemmin pois töistä kun jaksaa vielä elää ja harastaa. Suomalaisen arvomaailman mukaisesti töistä lähdetään vain jalat edellä.