Kaveri kääntää puukkoa haavassa (köyhä perhe ja matkustaminen)

Nämä kertomasi jutut olivat suoraan minun FB-päivityksiäni, joten voisin hyvin olla tai ehkä olenkin aloittajan "ystävä". En tosin ole kenellekään soitellut menoistani. Harmi, jos joku on kateellinen minun matkoistani. Olen itsekin elänyt ennen köyhempänä, mutta en ollut koskaan kateellinen niille joilla oli enemmän rahaa. Minulla on ollut kiva elämä ilman matkustelua ja huvituksiakin. En koskaan laita päivityksiä kiusatakseni muita. Ei kannata lukea muiden päivityksiä, jos niistä tulee paha mieli.

Minulla on ollut onni omistaa varakkaita ystäviä, jotka eivät ikinä saa tuntemaan itseäni mitenkään arvottomaksi. Eikä kyllä koskaan ole keskustelun aiheet loppuneet. Ehkä siksikin, että ovat sydämeltäänkin sivistyneitä, ja itse taas olen kiinnostunut laajalti erilaisista asioista ja paljon tietoa kartittanut asioista ja ilmiöistä vaikka en usein voikaan matkustella. Sekin on rikkautta.

Me saamme jatkuvasti kohdata tuollaista samanlaista kateutta matkoistamme ja tekemisistämme. Meillä on kaikkea pientä matkaa ja retkeä koko ajan suunnitteilla. Ulkomailla käydä 2-3 krt vuoteen ja pientä päiväretkeä viikoittain. Olen saanut ihan suoria "en halua kuulla" kommentteja ja "voi kun mekin joskus"-lässytystä.

Homman nimi on kuitenkin se, että meillä ei todellakaan ole mitenkään paljoa rahaa. Itseasiassa tiedän, että meillä on paljon vähemmän käyttörahaa mitä aika monella tuttavallamme, joka ei voi koskaan matkustaa mihinkään. Monella on vaan sellainen mielikuva, että meillä on suuret tulot ja uidaan rahassa, koska voidaan matkustella ja käydä paikoissa. Tätä ei vaan uskota.

Yksi vinkki; Lopettakaa se OSTELU. Siihen turhanpäiväiseen ostamiseen menee niin paljon rahaa, että monet eivät edes uskoisi. Et sinä oikeasti tarvitse uutta hellemekkoa tai puhelinta jos vanhakin on olemassa. Ja matkustaa voi myös halvalla, kunhan vaan on tarkkana ja miettii hintoja. Minä mietin todella paljon kaiken hintoja ja vaatekaappini on hyvin suppea. Ne rahat minä käytän siihen matkustamiseen ja kaiken kivan tekemiseen. Jostain syystä vaan kaikkea vapaa-aikaan käytettyä rahaa pidetään "hassauksena", kun taas kukaan ei arvostele sinun uusimpaan jalkalamppuun tai salaattiottimiin käyttämiä rahoja. Mielummin käytän rahani kokemuksiin kuin tavaraan, ja jos joku muu ei niin halua tehdä, niin voisi mielestäni myös lopettaa sen valituksen.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 12:25"]

Minulla on ollut onni omistaa varakkaita ystäviä, jotka eivät ikinä saa tuntemaan itseäni mitenkään arvottomaksi. Eikä kyllä koskaan ole keskustelun aiheet loppuneet. Ehkä siksikin, että ovat sydämeltäänkin sivistyneitä, ja itse taas olen kiinnostunut laajalti erilaisista asioista ja paljon tietoa kartittanut asioista ja ilmiöistä vaikka en usein voikaan matkustella. Sekin on rikkautta.

[/quote]Nro 33 jatkaa: Ja minulla onni omistaa myös vähävaraisia ystäviä, joita erilainen elintaso ja elämäntapa ei haittaa. Jos ystävän kanssa puhuu vaikkapa edellisen viikon tapahtumista tai tulevista lomasuunnitelmista, niin minusta molempien pitää voida puhua omistaan eikä  niin, että vain toinen puhuu ja toinen on hiljaa, jotta kaveri ei pahottaisi mieltään. 

Mutta lapsiin on kuitenkin ollut varaa, ihan useampaankin?

Kateus on turhaa myös siksi ettet ikinä tiedä mitä uhrauksia ihmiset ovat joutuneet tekemään saavuttaakseen tietyn eli tason tms. Taka voi olla esim. Paljon ylitöitä tai yrittäjänä paiskimassa 12h päiviä, mikä tarkoittaa että on pois perheen parista. On helppo sanoa että haluaa että oli paljon rahaa, mutta silloin unohdetaan miettiä olisi valmis tekemään myös samat "uhraukset"..

Mistä sitten saa keskustella, jos kaikki joka ei ehkä olisi jollekin toiselle syystä tai toisesta mahdollista on kielletty aihe? Onko kaikilla pakko olla identtinen elämä? Jos yksi on sokea, onko tasa-arvoa ainoastaan se, että kaikilta muiltakin puhkotaan silmät?

Mä olen käytännössä lopettanut yhteydenpidon yhteen lapsuudenystävään kun tuntuu, että koko ajan saa olla varuillaan mitä uskaltaa kertoa meidän arjesta. Tulee olo, että pitää vähätellä ja salailla tekemisiä kun toinen on kaikesta katkera ja kateellinen, pahastuu ja saa aina jonkun alemmuuskompleksin ja marttyrisoinnin päälle. Haukkuu ja päivittelee tuohtuneena kaikkien muiden perheiden matkustelua/ostoksia/elintasoa mulle, joten oletan, että meitä haukutaan muille. Välillä kuulee äänestä miten toista ottaa päähän jos kerron rehellisesti missä ollaan kun soittaa tai kysyy mitä ollaan viime aikoina tehty. Ja ei todellakaan olla rikkaita, priorisoidaan vaan rahankäyttöämme ja olemme aikanamme tinkineet elintasosta opiskelemalla pitkään, huolehtimalla taloudestamme ja viivyttämällä lasten "hankintaa" pidempään kuin he. Nyt sitten se palkitaan ja tämä tuntuu ärsyttävän suunnattomasti.

Ystävyyssuhde on alkanut tuntua rasitteelta ja vie enemmän energiaa kuin antaa kun koskaan ei voi olla oma itsensä. Aina pitää miettiä etukäteen viitsiikö siitä ja tästä mainita jne. Muiden ystävien kanssa ei ole tätä ongelmaa ja siksi paljon rennompaa.

Oletkohan ap minun ystäväni? Asenteesi ainakin on harvinaisen tuttu. Älä sitten ihmettele kun ei taas ole vähään aikaan maistunut yhteydenpito.

Minun sukulaiseni taas ovat paljon vähävaraisempia kuin me ja matkustavat jatkuvasti sekä koti- että ulkomailla.

Välillä tuntuu olevan tili nollilla, mutta silti ostetaan kaikenlaisia luksustuotteita, joita me ei osteta, vaikka varaa olisikin.

Ex-naapureillammekin oli meitä hienompi/kalliimpi auto ja ulkomaille matkusteltiin usein, vaikka rahat piti lainata ystäviltä.

Ihmettelen välillä tuota menoa, mutta omapahan on elämänsä...

No pitäiskö kaverisi valehdella omasta elämästään ja kertoa vain asioista joihin teilläkin on varaa, vai mitä ihmettä haluat? Erikoinen aloitus.

No pöh. Siskoni matkustaa samalla tavalla jatkuvasti, minä taas en. Meillä on erilaiset elämät ja se ei ole pois minulta, kun toisilla on ihanaa. Päinvastoin pyydän häntä lähettämään postkortteja matkoiltaan. Ripustan kaikki postikortit häneltä ja muilta ystäviltä jääkaapin oveen ja myötäiloitsen! Haaveilen siitä, että mekin lähdemme vielä jonakin vuonna elämämme ensimmäiselle lomamatkalle ulkomaille. Tai peräti kotimaahan, kun se on niin kallista.

Ei varmaan tosiaan ole ymmärtänyt, että sinulle on arka paikka se, että ette voi kulkea ja mennä kuten haluaisit ja koet asista katkeruutta. Jos on läheinen ihminen, voithan mainita hänelle, että tulet surulliseksi hänen matkakertomuksistaan, kun haluaisit itsekin kokea vastaavia, eikä mahdollista ole.

En nyt ymmärrä mikä tässä on ongelma. Minkä takia sinun pitäisi lapsille alkaa selittelemään jonkun kaverisi menemisistä ja tekemisistä? Minkä takia sinä niistä pulttaat? Antaa toisen mennä ja tehdä mitä haluaa, ei se ole teidän perheeltä pois. En tiedä minkälainen suhde teillä muuten on ja oletteko aina kertoneet toisillenne miten päivänne ovat kuluneet vai onko kyse vain jostakin fb-kaverin päivityksistä? Ala elämään nyt omaa elämääsi ja älä pelkää sitä jonkun toisen perheen elämään. Aina löytyy joku menevämpi, nätimpi, rikkaampi, laihempi, onnellisempi ja ties mitä, mutta kun alat keskittymään omaan elämääsi, et tarvitse enää pultata turhista.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:25"]Ei varmaan tosiaan ole ymmärtänyt, että sinulle on arka paikka se, että ette voi kulkea ja mennä kuten haluaisit ja koet asista katkeruutta. Jos on läheinen ihminen, voithan mainita hänelle, että tulet surulliseksi hänen matkakertomuksistaan, kun haluaisit itsekin kokea vastaavia, eikä mahdollista ole.

[/quote]

Mutta jos ap on noin katkera että herneiden syönti kaupungin uimarannalla jo aiheuttaa kateutta niin saattaa olla että voi olla vaikeaa ylläpitää ystävyyttä ylipäänsä kenenkään kanssa...

On eri asia muistaa toista kuin yrittää tahallaan tehdä kateelliseksi. En jaksa kadehtia muiden lomia ja omaisuuksia, mutta kyllä ne "hajotkaa räntäsateeseen, täällä on helle" -kortit on rasittavia. No, turha yritys. Naurattaa vaan, jos toisten pitää lähteä jonnekin vain siksi, että on varaa

Etiikkapähkinä on tänään etikkainen. Vähän turhan alleviivaava, ei tästä hiilly lainkaan. Laita uusi yritys.

Tekisit jotain taloutesi eteen? Kysyppä itseltäsi, että miksi olet köyhä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:31"][quote author="Vierailija" time="11.07.2014 klo 08:25"]Ei varmaan tosiaan ole ymmärtänyt, että sinulle on arka paikka se, että ette voi kulkea ja mennä kuten haluaisit ja koet asista katkeruutta. Jos on läheinen ihminen, voithan mainita hänelle, että tulet surulliseksi hänen matkakertomuksistaan, kun haluaisit itsekin kokea vastaavia, eikä mahdollista ole.

[/quote]

Mutta jos ap on noin katkera että herneiden syönti kaupungin uimarannalla jo aiheuttaa kateutta niin saattaa olla että voi olla vaikeaa ylläpitää ystävyyttä ylipäänsä kenenkään kanssa...

[/quote] No av-palstalla nyt aina vähän liioitellaan kaikkea.

Me ollaan myös vähävaraisia, opiskelijoita kun ollaan. Tiedän ap, että harmittaa. Minuakin välillä vaikka osaankin iloita ystävieni puolesta. Minä en ole kateellinen, harmittaa etten itse voi toistaiseksi tarjota lapsille näitä maksullisia elämyksiä.

Mutta miksi ihmeessä ap ei voisi mennä rannalle syömään omia eväitä? Meidän lapset rakastaa eväsretkiä. Me syödään retkellä tasan samoja leipiä ja hedelmiä kuin kotonakin, mutta lapset nauttivat silti. Aika pienellä sitä piristystä saa arkeen jos vähän miettii, eikä jää tuleen makaamaan.

Kuulostaa hieman erikoiselta, että kaverisi soittelee sinulle päivittäin ja raportoi arkeaan. Oletteko ehkä kovin nuoria?

Parhaiden ystävieni kanssa me soitamme toisillemme, kun meillä on oikeaa asiaa (kyläilykutsu, lenkkikutsu, kun tarvitaan tukea/tietoa tärkeässä asiassa...). Kavereihin pidän vähemmän yhteyttä, mutta heillekin soitan silloin, kun olen lenkki/urheilukaveria vailla tai kun kutsun kylään/juhliin. Yleensä itseasiassa lähetän tekstarin.