Miksi jotkut ihmiset eivät ajattele asioita syvemmin? Kertokaa minulle.

Ihmisten välillä on älykkyyseroja. Tämä on eräs tyypillisimmistä tilanteista, joissa se näkyy.

jospa ap itse aloittaisit sen syvällisen keskustelun näiden ihmisten kanssa ja katsoisit mitä tapahtuu? Voi olla että he pitävät sinua yhtä pintaliitoisena kuin sinä heitä, tai vaan sellaisena kaverina, ettei sinun kanssasi avauduta sen ihmeemmin. 

Pari tuttua on jotka varmaan nauttisivat ap:n seurasta. Rehellisesti sanoen, he ovat niin tylsää ja pitkäpiimäistä seuraa, että pyrin vaihtamaan puheenaiheita usein jo pelkästään sen takia, jotta eivät pääse uppoutumaan tähän loputtomaan ja "syvälliseen" esitelmöintiinsä. Kukaan muu ei jaksa innostua, ja seurauksena on vain haukottelua ja vaivihkaisia katseita.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:19"]

Vaikkapa ihmisten käytöksen perimmäisiä motiiveja, historiassa toistuvia kaavoja, politiikkaa, sosioligvistiikkaa, yhteiskunnan toiminnan mielekkyyttä... Näitä voi pohtia teorioiden ja filosofien kautta tai sitten ihan keittiötasolla. (ei ap) 

[/quote]
No onpas syvällistä. Mä oisin luullut että kasvatus, uskonto, kuolema yms. syvällinen keskustelunaihe. Politiikasta ei syvällistä saa tekemälläkään.

Mä en vaan enää viitsi. Vielä muutama vuosi sitten luulin ihan tosissani tajuavani jotain maailmasta, mut elämä näytti etten tajua mitään. Siinä samalla, kun olin pettynyt sekä itseeni, yhteiskuntaan että elämään ylipäänsä, lopahti kiinnostus mihinkään muuhun kuin siihen miten tässä nyt handlataan päivä kerrallaan. Ja kun näen ihmisiä, haluan vaan nauttia sen ihmisen seurasta ja nauraa. Nauran nykyään ihan liian vähän, ja jos näen ihmisen jonka kanssa synkkaa, otan siitä kaiken ilon irti. Mitä älyvapaampaa huumoria, sen parempi. 

Ymmärrän hyvin että pintapuolisesti tuttuja ihmisiä tai uusia ihmisiä tavatessa puhutaan niitä näitä ja säätilaa. Niin teen itsekin.

Ymmärrän myös sen, että jostain syystä joillekin ihmisille ei halua "avautua" tai jäädä pohtimaan mitään sen enempää. Tai ainakaan useimmiten ei halua, tai vain joskus tekee niin. Kuka nyt koko ajan haluaisi puolisonsakaan kanssa keskustella elämän tarkoituksesta tai syvistä tunteistaan tai peloistaan jne. vaan aika paljon ajasta mennään päiväkohtaisten asioiden parissa.

Mutta että aina menee sillä pintatasolla? Oman siskon kanssa? Vanhan ystävän? Vaimon?

ap

Hmmm.... Yleensä nämä "hyvää päivää,kirvesvartta!" - ihmiset eivät tosiaan antaudu siihen keskusteluun, vaikka tekisi kuinka hyviä avauksia. Eli ei se vika tosiaan ole varmaan ap:ssa vaan ihmisten erilaisuudessa. En tiedä, ehkä siinä on älystä tai koulutuksestakin kysymys. Ja vaatiihan se oikea keskustelu tietysti aikansa ja paikkansa, ei nyt ihan kaupan kassalla...

En tiedä.. Ei ole tullut ajateltua syvemmin miksi.

Syvällistä ajattelua ei ole olemassa. Kaikki ajatteleminen on pintapuolista. Siinä syy miksi pintapuolisuuteen.

Ei vaan jaksa. Nuorempana "syvälliset" keskustelut aamuyön hämärinä tunteina tai viinilasin ääressä olivat kivoja, mutta tuollaiset keskustelut edellyttävät usein voimakkaita mielipiteitä ja mielipide-eroja, tietynlaista mustavalkoisuutta, joka on minulta karissut elämän edetessä. En jaksa vaahdota esim. ihmisen käyttäytymisen motiiveista, koska pyrin mieluummin ymmärtämään ja hyväksymään asian. Ja sillä selvä, en koe tarvetta "jauhaa" siitä. Samoin uskonnossa; olen uskovainen enkä jaksa toistuvia, pitkäpiimäisiä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka jo alunperin ovat valinneet puolensa. Mieluummin nautin elämästä, sen ohikiitävistä hetkistä ja siitä tietoudesta, että kaikki on lainaa. Milloin vain voi sattua jotain oikeasti merkittävää, sen olen työssäni nähnyt. Kohtaan työssäni päivittäin elämän tietynlaisen rajallisuuden ja myös kuoleman, joten en enää saa itseäni minkäänlaiseen "draiviin" keskustellessa esim. politiikasta. On erilaisia mielipiteitä, kyllä, mutta minulla ei ole intohimoa keskustella asiasta, koska on niin paljon tärkeämpiä asioita (terveys, elämän jatkuvuus, omat lapset, ihmisten hyvyys). Tuollaiset asiat eivät tunnu tärkeiltä ja ihmiset jotka paasaavat niistä tuntuvat sellaisilta, jotka eivät osaa nähdä metsää puilta. 

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 20:22"]

Ei vaan jaksa. Nuorempana "syvälliset" keskustelut aamuyön hämärinä tunteina tai viinilasin ääressä olivat kivoja, mutta tuollaiset keskustelut edellyttävät usein voimakkaita mielipiteitä ja mielipide-eroja, tietynlaista mustavalkoisuutta, joka on minulta karissut elämän edetessä. En jaksa vaahdota esim. ihmisen käyttäytymisen motiiveista, koska pyrin mieluummin ymmärtämään ja hyväksymään asian. Ja sillä selvä, en koe tarvetta "jauhaa" siitä. Samoin uskonnossa; olen uskovainen enkä jaksa toistuvia, pitkäpiimäisiä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka jo alunperin ovat valinneet puolensa. Mieluummin nautin elämästä, sen ohikiitävistä hetkistä ja siitä tietoudesta, että kaikki on lainaa. Milloin vain voi sattua jotain oikeasti merkittävää, sen olen työssäni nähnyt. Kohtaan työssäni päivittäin elämän tietynlaisen rajallisuuden ja myös kuoleman, joten en enää saa itseäni minkäänlaiseen "draiviin" keskustellessa esim. politiikasta. On erilaisia mielipiteitä, kyllä, mutta minulla ei ole intohimoa keskustella asiasta, koska on niin paljon tärkeämpiä asioita (terveys, elämän jatkuvuus, omat lapset, ihmisten hyvyys). Tuollaiset asiat eivät tunnu tärkeiltä ja ihmiset jotka paasaavat niistä tuntuvat sellaisilta, jotka eivät osaa nähdä metsää puilta. 

[/quote]

Lisään: Saattohoitolääkäri kertoi jokin aika sitten HS:ssä, että kuoleman edessä ihmiset eivät puhu työstään tai saavutuksistaan. Minulla on vähän sellainen tunne tuollaisten paasaavien ihmisten kanssa. Esim. kiihkeä keskustelu politiikasta -> who cares? Olkaa onnellisia, että olete terveitä. Ihanaa, että jollain asiat on niin hyvin että hän jaksaa intoutua tuollaisesta. 

Olen usein pettynyt ihmisten pinnallisuuteen. Toisaalta vaatii luottamusta keskustella syvällisempiä, sukulaisten ja työkaverien kanssa en jaksa.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:22"]

Ihmisten välillä on älykkyyseroja. Tämä on eräs tyypillisimmistä tilanteista, joissa se näkyy.

[/quote]

Nimittäin tämä aloitus vai? Siltä vaikuttaa...

Itse tykkään puhua omalta kokemuspohjalta erilaisista asioista ja tapahtumista ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia, mutta en juurikaan jaksa analysoida ja spekuloida erilaisia esim. poliittisia aiheita tai teorioita tai filosofisia juttuja. Ei vaan kiinnosta. Ja usein en myöskään jaksa kuunnella jankkausta ja paasausta. Siis saa sanoa mielipiteensä ja mielelläni kuuntelen perustelut, mutta kun se juttu jää junnaamaan niin vaihdan yleesä siinä vaiheessa pöytää.

-en halua paljastaa sisintäni, olen vuosien saatossa käpertynyt vielä enemmän itseeni.

-"syvällinen keskustelu" vaikkapa politiikasta saattaa oikeasti olla keskustelun aloittajan paasaava monologi aiheesta, keskustele siinä sitten

-en ole oppinut keskustelemaan niin, että eri mieltä ollessa olisi mahdollista keskustella asiallisesti, koen  tilanteen yhteenottona ja yritän välttää yhteenottoja.

-Ei ole pitkäaikaista ystävää, jonka tuntisin todella hyvin. uudemmille tuttavuuksille en halua puhua "syvällisesti"

Kylläpä joillakin on erikoinen käsitys siitä, mitä syvällinen keskustelu on. Itse en ainakaan koe, että esimerkiksi politiikka liittyisi syvälliseen keskusteluun mitenkään. Syvällinen keskustelu ei myöskään tarkoita sitä, että väitellään jostakin asiasta. Minulle syvällinen keskustelu on sitä, että esimerkiksi pohditaan jonkin asian eri näkökulmia. Kuten vaikka keskustelu, jonka kävimme erään lapsen kanssa, kun hän kysyi, eivätkö lääkärit voi lukea ajatuksia, kun he leikkaavat potilaan pään auki. Silloin meillä ainakin oli aika syvällinen aihe, tosin lapsen kanssa asiat ovat aina yksinkertaisempia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset ajattelevat syvällisesti?

Mitä on syvällinen ajattelu? Onko sinun syvällinen ajattelusi oikeasti syvällistä vai pinnallista näennäis syvällisyyttä?

Onko syvällinen ihminen parempi ja arvokkaampi ihminen kuin pinnallinen ihminen? Mihin pyrit syvällisyydellä?

Onko "syvällisyys" sinulle keino ylentää itsesi suhteessa muihin ihmisiin?

Mikä syvällisyyden lajeista on parasta syvällisyyttä, oikeinta syvällisyyttä? Sekö jota sinun syvällisyytesi edustaa?

Onko jokin päämäärä, jonka vuoksi syvällisyys on ihmisille tavoiteltava olotila?

Miksi ihmisiä pitää luokitella ja arvottaa?

Näennäissyvällisyys on yhdyssana.

Syvällinen ajattelu on sitä, että ajatellaan myös sitä, mitä pinnan alla on. Pinnallinen ihminen näkee, että tuo tuossa näyttää kyllä siltä, että ei ole harjannut hiuksiaan aamulla. Syvällinen ihminen näkee, että esimerkkihenkilö on nukkunut pommiin, eikä ole ehtinyt laittautua ja on kaiken lisäksi erittäin pahantuulinen edellämainittujen takia.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Mihin pyrit tällä kysymyksellä?

Tämäkin kysymys kuulostaa erittäin ikävän sävyiseltä. Syvällisyys joko on tai on olematta. Kukaan ei voi itse päättää, että minä olen syvällinen ja sinä et. Se on luonteenpiirre, joka joko kehittyy tai sitten ei.

Syvällisyyttä on yhtä montaa lajia kuin on ihmistäkin. Ethän sinä kysy keneltäkään sitäkään, onko hänen iloisuutensa tai surunsa sitä oikeinta tai parasta iloa tai surua. Syvällisyys on vähän sama asia.

Syvällisyys antaa paljon. Se antaa kyvyn nähdä maailma kymmenen kertaa laajempana ja ihmeellisempänä. Syvälliset ihmiset ovat usein myös sosiaalisesti älykkäitä, sillä he näkevät toisista ihmisistä asioita, joihin muut eivät kiinnitä huomiota. Syvällisyys ei ole olotila, se on luonteenpiirre.

Viimeinen kysymys ei liity aiheeseen mitenkään. Jokainen on taitava jossain, missä muut eivät ole ja jokaisella on luonteenpiirteitä, joita muilla ei ole. Minun käsittääkseni tässä ketjussa ei ole luokiteltu millään tavalla, todettu vain, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole siinä suhteessa samanlaisia meidän kanssamme. Erilaisuus on rikkautta.