Miksi jotkut ihmiset eivät ajattele asioita syvemmin? Kertokaa minulle.
Jotkut kaverit elämän varrelta, tai sukulaiset, ystävät, ovat olleet sellaisia, joiden kanssa keskustelu pysyy aina pintatasolla. He kiitävät aiheesta toiseen nopeaa tahtia. Heidän kanssaan voi olla kiva vaihtaa kuulumisia tai jotain päiväkohtaista juttua, mutta syvempää kosketusta heihin ei koskaan saa.
Sitten on syvällisempiä tai jopa syvällisiä ihmisiä.
Mutta valaiskaapa minulle, millaisia ihmisiä nämä pintakiitäjät ovat? Eivätkö he ajattele ihan oikeasti muuta kuin niitä päiväkohtaisia asioita? Tämä on minulle jäänyt arvoitukseksi. Minulla on ollut myös pari hyvää ystävää jotka ovat olleet pintaihmisiä. En voi koskaan rehellisesti sanoa, että he olisivat tulleet minulle kovin läheisiksi, vaikka pitkäaikaisia ystäviä ovat olleetkin.
Kommentit (57)
Miksi jotkut ihmiset ajattelevat syvällisesti?
Mitä on syvällinen ajattelu? Onko sinun syvällinen ajattelusi oikeasti syvällistä vai pinnallista näennäis syvällisyyttä?
Onko syvällinen ihminen parempi ja arvokkaampi ihminen kuin pinnallinen ihminen? Mihin pyrit syvällisyydellä?
Onko "syvällisyys" sinulle keino ylentää itsesi suhteessa muihin ihmisiin?
Mikä syvällisyyden lajeista on parasta syvällisyyttä, oikeinta syvällisyyttä? Sekö jota sinun syvällisyytesi edustaa?
Onko jokin päämäärä, jonka vuoksi syvällisyys on ihmisille tavoiteltava olotila?
Miksi ihmisiä pitää luokitella ja arvottaa?
Mulla on tasan pari ystävää jolle voin avautua ja puhua syvällisesti. Loppujen kanssa puhun siis vaan ns paskaa. Kyse ei olisi siitä ettenkö osaisi puhua syvällisiä, en vain puhu niitä sellaisen kanssa johon en luota.
Pitävät sinua ehkä tyhmempänä kuin itseään? Ainakin näin minä toimin, puhun itseäni tyhmenpien kanssa jotain pintapuolista kun tiedän etten saa heistä irti mitään uutta ja mielenkiintoista.
Mulla ei ole ketään kenelle voisin puhua syvällisesti. :(
Kaikki ihmiset ei ole henkiseltä kehitykseltään sillä tasolla että syvälliset asiat kauheasti kiinnostaisi.
Toisaalta, itse olen syvällinen, mutta puhun silti paljon kevyitä juttuja ihmisten kanssa koska en välttämättä halua puhua syvällisiä kaikkien kanssa, normaalissa elämän kanssakäymisissä ei ole tarvetta olla aina syvällinen, joskus on hyvä heittää aivot narikkaan ja puhua liibalaabaa kuten työpaikan kahvitunnilla. En halua näyttää syvällistä puolta aina ja kaikille.
Olen miettinyt ihan samaa. Itse kun tykkään pohdiskella syvällisiä, niin hankala löytää keskusteluseuraa. Veljeni on melkeinpä ainoa jonka kanssa voi keskustella syvällisiä mutta se on aika tylsää kun olemme lähes kaikessa samaa mieltä. Tykkään väitellä. :D
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 23:14"][quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 22:23"]
Minullekaan ei ole vielä selvinnyt, että mistä syvällisissä keskusteluissa puhutaan?
[/quote]
Ihan mistä tahansa. Siitähän se nautinto tuleekin, kun älykkäiden ja taitavien keskustelijoiden kanssa voi syventyä aiheeseen kuin aiheeseen niin, että siitä löydetään jotakin humoristista, jotakin yllättävää ja jotakin opittavaa. Hyvä keskustelu tuottaa esteettistä, älyllistä ja emotionaalista mielihyvää siinä missä tanssiminen, sakin pelaaminen tai kirjoittaminen.
[/quote]
No heitä nyt kehiin pari muutakin "hienoa" sivistyssanaa lisää, niin vaikutat superälyköltä mikä on tavoitteesikin. Esteettinen keskustelu? :D Joo-o... En naura.
Keskustelen kyllä "syvällisestikin", mutta se edellyttää oikeanlaista keskustelukumppania. En ryhdy keskustelemaan sellaisen kanssa, jolla on vahva näkemys jostain asiasta ja jonka syvällisen keskustelun ainoa tarkoitus on saada minut muuttamaan mieleni. En halua keskustella syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka ei osaa katsoa asioita kolikon molemmilta puolilta vaan ainoastaan omasta näkökulmastaan tai omiin kokemuksiinsa perustuen. En halua keskustella syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka suuttuu, hermostuu tai menettää malttinsa. En halua keskustella syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka ei kykene koskaan myöntämään olevansa väärässä. En halua keskustella syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka jää jankkaamaan asiaa. En halua keskustella syvällisesti sellaisen henkilön kanssa, joka suhtautuu keskusteltavaan asiaan subjektiivisesti.
Joten keskustelen syvällisesti oikein mielelläni, jos vaan joskus tapaan henkilön, jonka kanssa niin voi tehdä.
Joskus mietin tätä samaa koska pidän pintapuolista keskustelua lähinnä paskanjauhamisena. Haluaisin jutellessa kehittyä, oppia jotain uutta, jakaa tietoa.
Kertokaapa joku esimerkki mitä aiheita käsittelette näissä syvällisissä keskusteluissa.
Tuntuisi omituiselta alkaa vaahdota jostain politiikasta, kulttuurista, urheilusta, taiteesta, tai ylipäätään elämästä kovin perinpohjaisesti. Kyläillessä rupatellaan sukulaisten ja kavereiden kanssa sen hetken kuulumisista, en ole koskaan kokenut että keskustelu ei olisi riittävän "syvällistä". Osaamme iloita jo pelkästään toistemme tapaamisesta.
Minä olen tuollainen niitä kohtaan joille en halua avautua ja näyttää sisintäni. Eli esim. työ- ja opiskelukaverit ja ne joita en tunne vielä kovin hyvin.
Kysymys ei välttämättä ole heidän ajattelustaan vaan ulosannistaan.
Kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse... Huvittavia nämä itsensäkehumis-ja nostamistopikit, samaten kuin nämä "ah olen niiiin syvällinen ja viisas"-höpölöpöt.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:10"]
Haluaisin jutellessa kehittyä, oppia jotain uutta, jakaa tietoa.
[/quote]
Ai myös siellä kaupan kassalla jossa juttelet myyjän kanssa?
Vaikkapa ihmisten käytöksen perimmäisiä motiiveja, historiassa toistuvia kaavoja, politiikkaa, sosioligvistiikkaa, yhteiskunnan toiminnan mielekkyyttä... Näitä voi pohtia teorioiden ja filosofien kautta tai sitten ihan keittiötasolla. (ei ap)
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 19:10"]
Haluaisin jutellessa kehittyä, oppia jotain uutta, jakaa tietoa.
[/quote]
Ai myös siellä kaupan kassalla jossa juttelet myyjän kanssa?
[/quote]
no ihan sama olla hiljaa, jos ei ole muuta sanottavaa kuin päivän säätilan toteaminen
Kertokaa minulle mitä minulle nyt kuuluu.
Kanssakäymisessä ilmenevä syvällisyys on ikään kuin avautumista keskustelun tasolla. Jotkut ihmiset eivät ole tottuneet keskustelemaan ja/tai ajattelemaan syvällisiä ja jotkut eivät vain ole "romantikkoja" vaan enemmän tässä ja nyt -ihmisiä, arkisia, proosallisia luonteita. Myös se voi vaikuttaa, onko ihmisellä kosketusta tunteisiinsa. Olen huomannut myös sellaista, että suomalaiset eivät usein myöskään ole oppineet puhumaan tunteistaan ja avaamaan sisintään rakentavaan sävyyn. Politiikkaa pidän muuten itse ainakin juurikin pinnallisena aiheena sään yms. tapaan.