Nettitreffeillä -annanko ulkonäön vaikuttaa vai en?

[quote author="melba" time="10.07.2014 klo 19:48"]

Ehditkös 7 ne 100 tavata tuossa kahdessa kuussa?

[/quote]

Tuo sadan sammakon pussaaminen on sanonta.

ohis

mä olen luonnossa paljon viehättävämpi kuin kuvissa. kerran kävi esimerkiksi niin, että kuvan perusteella mut hylännyt nettimies yritti baarissa. en lämmennyt yritykselle. 

mulle itselle kävi niin, että en ollut yhtään kiinnostunut baarissa tapaamastani miehestä, ei ollut mielestäni ulkoisesti mun tyyppiä. tapasin hänet silti uudestaan ja vei multa jalat alta luontellaan ja meillä oli fyysistä vetovoimaa. siitä syntyi lyhyt kiva suhdekin sitten.

tämän perusteella sanoisin, että käy kahvilla, et voi tietää ennen kuin näet.

Ulkonäkö ja persoonallisuus eivät ole niin erillisiä asioita kuin kuvitellaan. Monet persoonallisuuden piirteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti myös ulkonäköön, ja siksi ainakin itselläni se ulkonäkö tavallaan vaikuttaa siihen, keneen ihastun. Mutta jos karsitaan kaikki se ulkonäöstä, mihin persoonallisuus vaikuttaa, niin geneettinen ulkonäkö on kyllä minulle yksi hailee siinä vaiheessa, kun se oikea kumppani löytyy. Puhun nyt näistä hiusten- ja silmienväreistä, pituudesta, leuan jykevyydestä ja muusta sellaisesta. Aivan sama minulle, ja hyvin keskenään eri näköisiin miehiin olen ihastunut. Komeisiin ja rumina pidettyihin, vinkuheiniin ja urheilullisiin jne. Sairaalloisen lihaviin en koskaan, ja sepä onkin jo sitten ominaisuus, johon myös persoonallisuus vaikuttaa (useimmilla).

Moni ihastumiseni on tapahtunut netissä ennen kuin ensimmäistäkään kuvaa olen nähnyt, joten voin aidosti sanoa ettei ulkonäkö siihen vaikuttanut.

Ap:lle sanoisin, että jos mies näyttää vaikkapa pukeutumistyylinsä perusteella aivan erilaisiin elämänarvoihin uskova kuin itse olet, sen kannattaa antaa vaikuttaa sen verran että tarkistaa onko itselle syntynyt oikeansuuntainen kuva toisen arvomaailmasta. Puhtaasti geneettisten piirteiden ei kannata antaa vaikuttaa siihen, lähteekö treffeille vai ei. Jos ihastut luonteeseen, ne lakkaavat joka tapauksessa vaikuttamasta.

Terveisin pitkässä ja onnellisessa suhteessa netissä tavatun miehen kanssa elävä nainen

Älä turhaan yritä ja lakkaa myös huijaamasta itseäsi, että olet muka kiinnostunut enemmän sisimmästä. Max. voit sanoa, että miehen ollessa tarpeeksi komea, sinua alkaa kiinnostaa myös mitä ulkokuoren lisäksi on tarjolla.

Höh, ei minua ainakaan ulkonäkö haittaa yhtään ellei se ole todella huono. Tavallisennäköisestä talliaisesta voi kuoriutua vaikka mikä adonis kun sille antaa tilaisuuden, on nähty!

Annat olla. Miksi pakottaa jotain tunnetta? Kyllä maailmassa lienee myös sinulle ihminen joka täyttää molemmat vaatimukset.

Voithan sä kerran tavata. Mä nettideittailin kerran. Kuva oli ihan meh osastoa mutta annoin mahdollisuuden. Livenä miellytti heti silmää.

unohda. älä kiusaa miestä. olisi vain pieni mahdollisuus että treffeillä asia kääntyisi toisinpäin... ellei sattuisi olemaan ihan perseestä revitty kuva ja livenä parempi.

t. mies

Joskus ihminen näyttää ihan erilaiselta kuvassa kuin livenä. Suuntaan tai toiseen. Kannattaa ehkä käydä katsomassa, mikä fillis miehestä tulee kun olette kasvokkain. Eihän siinä mitään menetä, jos käy vaikka kahvilla. Jos ei iske yhtään, sitten vaan rehellisesti sanot, että oli hauska tavata, mutta ei nyt ei natsannut.

No ennen olisin vastannut että unohda se, mutta nytpä rakastuinkin puolivuotta sitten mieheen ketä en olisi aiemmin edes vilkaissut. Jokin kemia meidän välille vain tuli, enkä ole ikinä tällaista kokenut. Hän saa minusta aivan uusia puolia esiin. Eli anna silti tilaisuus.

Minä olen aina ajatellut, että joka tapauksessa pitää pussata sataa sammakkoa ennen kuin löytää sen oikean, joten en ole ikinä nirsoillut kenenkään ulkonäön suhteen. Ja voi että mulla oli hauskaa nettideittiaikoina! Maailma on täynnä niin monenlaisia miehiä, pitkiä, pätkiä, tukevia, hoikkia, höpsähtäneitä ja autonrassaajia ja kaikissa niissä oli jotain symppistä.   Ehdin pari kuukautta deittailla kunnes tapasin mieheni (12 vuotta yhdessä) eikä hänen kanssaan enää edes vaihdeltu kuvia, koska ei sillä ulkonäöllä ollut mulle merkitystä. Jälkeenpäin harmitti, että tämä kävi niin nopeasti, musta oli ihanaa käydä treffeillä ja ottaa ilo irti elämästä. Mut se nyt oli sitten siinä. :D

Minä sanoisin, että avoimin mielin, tuskin sulla on nyt niin hirveän paljon parempaakaan tekemistä kuin deittailla, vai onko? Jokaiset treffit tekevät seuraavista helpompia, teille molemmille, vaikka ette enää uudelleen näkisikään.

Ehditkös 7 ne 100 tavata tuossa kahdessa kuussa?

Yksillä treffeillä kävisin, mutta pyrin kyllä välttämään nekin jos ulkonäkön puolesta ei yhtään natsaa. En haluaisi itse treffeille jonkun kanssa jos se ei minun ulkonäöstä pitäisi.