Oletteko huomanneet, että ainakin näin kesäaikaan ihmisillä on taipumus kerääntyä useita satoja tai tuhansia yksilöitä käsittäviksi laumoiksi julkisille paikoille?

Mutta eikös se ole vähänniinkuin kun leijonat voittaa mm kisat niiin kuin korona olisi nujerretttu.

Joillakin on taipumus mennä mahdollisimman kauaksi muista ihmisistä näin kesäaikaan.

Siltä se varmaan kaverittomista, ihmiskammoisista introverteistä ja muista friikkisirkuksesta karanneista tuntuu.

Ei kai nyt sateessa ja pimeydessä viitsi ulkona kokoontua kovinkaan paljon. Mitä ihmeellistä tuossa nyt on?

Ihminen on laumaeläin pohjimmiltaan.

Katsoin eilen illalla uidessa käydessä possunpunaisia ihmisiä rannalla, olivat olleet siellä koko päivän ilman aurinkorasvaa.

Kyllähän siinä kävi mielessä, että hohhoijaa.

Festareillekkin mennään oikeasti vaan näyttäytymään, musiikki on vain tekosyy.

Mutta ihmisenhän yksi perustarpeista on tulla nähdyksi. Mikäs siinä.