Lue keskustelun säännöt.
Erotakko vai eikö erota?
10.07.2014 |
Seurustelen miehen kanssa joka on ihana luonteeltaan. Suhteemme on melko pitkähkö ja olemme aiemmin jo puhuneet tulevaisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä (lapset, talo, kaikki).
Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa etten enää tunne vetoa miestäni kohtaan. Hän on edelleen yhtä herttainen ja mukava, mutta en vain tunnu rakastavan häntä enää enkä tunne minkäänlaista kemiaa/kipinää välissämme. Seksikään ei tunnu hyvältä ja olen vältellyt sen harrastamista jo muutaman viikon. Hän ei ole muuttunut, mutta ehkä minä olen. Haaveilen erilaisesta elämästä kuin mitä me suunnittelimme, enkä näe häntä tulevieni lasten isänä. Tai ehkä en vain enää halua nähdä. Lähiaikoina olen myös huomannut hänestä asioita jotka ärsyttävät minua, vaikka ne eivät ennen haitanneet. Tunnen olevani ilkeä sillä eihän hän ole tehnyt mitään...
Pitäisikö erota, heittää pois kaikki samantien, vai sinnitellä vielä hetken aikaa suhteessa, jossa en tällä hetkellä viihdy?
Haluaisin myös lukea teidän tarinoitanne eroista. Joko jättäjänä tai jätettynä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:35"]
Parikymppinen ei aina vielä tiedä, miksi haluaa eron. Jälkikäteen sitten osoittautuu, että se oli ihan selvää. Tuonaikainen poikaystäväni takertui minuun samaan tyyliin kuin vanhempani, ja aloin tuntea käsittämätöntä aggressiivisuutta häntä kohtaan - epäilemättä siksi, koska vanhempiani kohtaan en uskaltanut. Aloin inhota suunnilleen kaikkea hänessä, ja silloin oli mahdotonta niiden myönteisten tunteiden mahtua sekaan.
Ero teki hyvää molemmille, seuraavaan tyttöystävään hän suhtautui isällisen komentelevasti ja ilmeisesti alkoi aikuistua. Minä taas löysin jonkun, johon saatoin ripustautua itse saadakseni olla lopultakin lapsi. Kaikilla menee nykyisin aika mukavasti. Ex ei komentele enkä minäkään enää juuri roiku, ja tyytyväisen oloisia lapsiakin on saatu nykyisissä suhteissa. Yhteisiä ei siis onneksi ole. Vaikka edelleen pidän hänestä, tietyt ominaisuudet hänessä edelleen tökkisivät ihan yhtä pahasti kuin nuorena.
Onko sattunut jotain, mikä olisi mahtanut muuttaa näkökulmaasi? Esimerkiksi suhteissa vanhempiin?
[/quote]
En osaa sanoa mikä on muuttunut... Eniten tässä lähiaikoina on kuitenkin häirinnyt se miten sysäsin aikoinaan omat unelmani syrjään hänen ja meidän suhteemme takia. Halusin lähteä ulkomaille, ehkä jopa asua siellä hetken. Halusin nähdä maailmaa, kokea asioita ja mitä vielä. Kaiken tämän jätin hänen takiaan sillä hän halusi asua Suomessa. Tänne siis jäimme ja asumme noin 15km päästä vanhemmistamme ja lapsuudenkodeistamme, vaikka vannoin nuorempana etten asuisi täällä.
En todellakaan syytä häntä unelmieni syrjään jättämisestä, sillä minun valintani se oli. Aluksi minulla oli mukavaa, eikä haitannut ettei asiat menneet niinkuin ajattelin, mutta nyt tuntuu jälleen että tämä ei ole sitä mitä halusin...
En myöskään tiedä miten minun kuuluisi jättää hänet. En ole ikinä ennen jättänyt ketään tai ollut jätettävänä. Tavatessamme olin 17-vuotias ja tämä on ensimmäinen oikea parisuhteeni. Ja kyllä, jos joku laskee 1+1, olen tällä hetkellä 23.
-ap