Lue keskustelun säännöt.
Erotakko vai eikö erota?
10.07.2014 |
Seurustelen miehen kanssa joka on ihana luonteeltaan. Suhteemme on melko pitkähkö ja olemme aiemmin jo puhuneet tulevaisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä (lapset, talo, kaikki).
Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa etten enää tunne vetoa miestäni kohtaan. Hän on edelleen yhtä herttainen ja mukava, mutta en vain tunnu rakastavan häntä enää enkä tunne minkäänlaista kemiaa/kipinää välissämme. Seksikään ei tunnu hyvältä ja olen vältellyt sen harrastamista jo muutaman viikon. Hän ei ole muuttunut, mutta ehkä minä olen. Haaveilen erilaisesta elämästä kuin mitä me suunnittelimme, enkä näe häntä tulevieni lasten isänä. Tai ehkä en vain enää halua nähdä. Lähiaikoina olen myös huomannut hänestä asioita jotka ärsyttävät minua, vaikka ne eivät ennen haitanneet. Tunnen olevani ilkeä sillä eihän hän ole tehnyt mitään...
Pitäisikö erota, heittää pois kaikki samantien, vai sinnitellä vielä hetken aikaa suhteessa, jossa en tällä hetkellä viihdy?
Haluaisin myös lukea teidän tarinoitanne eroista. Joko jättäjänä tai jätettynä.
Kommentit (21)
Minkä ikäisiä olette? Jos kovin nuoria, niin kannattaa mennä ja elää, jos toinen ei tunnu hyvältä. En siis tarkoita, että vanhempien ihmisten pitäisi jäädä roikkumaan epätyydyttävään suhteeseen, mutta sellaisena parikymppisenä se on vain helpompaa ja varmasti ehtii tulemaan ties mitä vielä vastaan, jopa se oikea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin viiden vuoden suhteesta juurikin noista luettelemistasi syistä. Tästä on kohta 2 vuotta aikaa, ja ollaan edelleen hyvin läheisiä, kumpikaan ei ole alkanut seurustella uudelleen (tai no itselläni nyt on tässä melkein koko ajan ollut sellainen on/off-suhde mutta siitä ei tule koskaan mitään vakavampaa [ei ole varattu kuitenkaan]) ja vietetään paljon aikaa yhdessä... En tiedä mitä tästä vielä tulee ja palataanko joskus vielä yhteen, mutta vaikka välitän exästäni ehkä enemmän kuin kenestäkään, se kipinä ei ole palannut. Hän on ihan täydellinen muuten, mutta en halua häntä enää jostain syystä seksuaalisessa mielessä. Pelkään että jos palaamme yhteen, olen taas kuukauden päästä ahdistunut ja haikailen jonkun muun, seksuaalisesti puoleensavetävämmän perään. Eroa en kuitenkaan ole katunut missään kohtaa, uskon että olen tämän vajaan 2 vuotta kuitenkin ollut onnellisempi, kuin mitä olisin ollut, jos olisin suhteeseen jäänyt. Ikää meillä oli molemmille erotessa n. 25 vuotta.
Oletteko olleet liikaa yhdessä? Nyt kumpikin tekemään muita juttuja, lähdet esim. Risteilylle kavereiden kanssa ja usutat miehesi poikien kanssa mökille tmv. Heti piristää suhdetta jos vähän malttaa erossa pysyä.
KAIKKI kiltit ja kunnolliset miehet on valitettavasti TYLSIÄ, sille ei mahda mitään :D
Jopa minä 30+ vanha käpy menen näin kesällä sekaisin kun esim. rannalla on upeita uroksia, huh huh! Ja oma vanha ukko on kaikkea muuta kuin komea ilman paitaa. Mutta kun taas syyssateet alkaa niin se oma vanha ruppana onkin taas oikein kiva kainalossa :)
Ero, ei ole reilua "varata" toista vaan siitä pelosta ettei löydä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppi, joka kysyy "Erotakko" eroaa tietenkin, kuuluu pakettiin. Johan te melko pitkähkösti ehdittekin olla yhdessä ja kun nyt kerran toisesta on ärsyttäviä ominaisuuksiakin alkanut löytyä, niin ei muuta kuin kantapäät vastakkain. Eihän sellaista kestä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:02"]
Minkä ikäisiä olette? Jos kovin nuoria, niin kannattaa mennä ja elää, jos toinen ei tunnu hyvältä. En siis tarkoita, että vanhempien ihmisten pitäisi jäädä roikkumaan epätyydyttävään suhteeseen, mutta sellaisena parikymppisenä se on vain helpompaa ja varmasti ehtii tulemaan ties mitä vielä vastaan, jopa se oikea :)
[/quote]
Ollaan parikymppisiä molemmat. Hän tosin vähän vanhempi kuin minä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tee siis suhteen eteen töitä ja ihmettelet kun et sitten arvosta suhdetta.
Kasvun paikka. Ei pitkä suhde ole jatkuvasti ihana ja ihanuus vaatii töitä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:10"]
Ero, ei ole reilua "varata" toista vaan siitä pelosta ettei löydä parempaa.
[/quote]
En halua "varata" häntä. En vaan tiedä mitä mulle on tapahtunut ja miksi mun tunteet häntä kohtaan on täysin erilaiset kun mitä vielä pari kuukautta sitten. Ja en tiedä onko tämä tunteiden muutos pysyvää vai pelkkä ohimenevä vaihe. Olen sekaisin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkässä suhteessa tunteet heittelevät. Välillä ollaan toisista emotionaalisesti kauempana, sitten taas lähempänä. Välillä on lämmön tunnetta, välillä toinen ärsyttää.
kauan olette olleet yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:14"]
Et tee siis suhteen eteen töitä ja ihmettelet kun et sitten arvosta suhdetta.
Kasvun paikka. Ei pitkä suhde ole jatkuvasti ihana ja ihanuus vaatii töitä.
[/quote]
Mitä tarkoitat kun sanot etten ole tehnyt suhteen eteen töitä? Tunnen ainakin tehneeni. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodesta 2008 eli kohta kuusi vuotta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:19"]
Jätä se sika!
[/quote]
Hän ei ole sika. Olenko vain haaveilija vai voiko tosielämässä todella löytää sellaisen kumppanin, jonka tietää olevan "se oikea"? -ap
Ehkä teillä on se kuuluisa seitsemän vuoden kriisi? minä muistan sen. Silloin piti ajatella asiat uudestaan, mitä tahtoo.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:22"]
Hän ei ole sika. Olenko vain haaveilija vai voiko tosielämässä todella löytää sellaisen kumppanin, jonka tietää olevan "se oikea"? -ap
[/quote]
Sellaisen voi löytää ja kyllä sen sitten tietää. Ehkä kumppanisi on kaikin puolin mukava miekkonen mutta ei vaan se kaikkein paras juuri sinulle. Suosittelisin eroa, sillä voi olla ettei tunteesi koskaan tule takaisin ja jos sinnittelet tunteitta suhteessa kauan, voi siitä lähteminen muuttua hankalammaksi ja jatkaisit sinnittelyä vielä kauemmin... Tsemppiä!
Erotako mieluummin kuin kahdella k-kirjaimella.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:22"]
Hän ei ole sika. Olenko vain haaveilija vai voiko tosielämässä todella löytää sellaisen kumppanin, jonka tietää olevan "se oikea"? -ap
[/quote]
VOI LÖYTÄÄ!! Olin myös pitkässä suhteessa monia vuosia sitten. Mies oli lähes täydellinen mutta kuten sinullakin kipinä puuttui. Yhtenä päivänä (edelleen suhteessa) tapasin toisen miehen ja välillämme kipinöi välittömästi. Olin silloin 26-vuotias. Erosin miehen nro 1 kanssa kahdeksan vuoden suhteen jälkeen sillä tiesin ettei hän ollut sitä mitä minä halusin ja ihastumiseni oli niin suurta että tunsin pettäväni häntä vaikken mitään ollut tehnyt. Tunteeni tätä uutta miestä kohtaan olivat valtavat.
Odotimme tämän "kipinämiehen" kanssa hetken aikaa sillä en halunnut suinpäin hypätä uuteen suhteeseen. Tutustuimme muutaman kuukauden ajan ja sitten aloimme seurustelemaan. Nyt olemme naimisissa, meillä on kaksi upeaa lasta (kolmas tulossa) ja kipinä on edelleen tallella. Olen suunnattoman onnellinen ja kiitollinen että uskalsin lähteä vanhasta suhteestani pelkän tunteen takia.
Lähde jos sinusta tuntuu siltä.
Parikymppinen ei aina vielä tiedä, miksi haluaa eron. Jälkikäteen sitten osoittautuu, että se oli ihan selvää. Tuonaikainen poikaystäväni takertui minuun samaan tyyliin kuin vanhempani, ja aloin tuntea käsittämätöntä aggressiivisuutta häntä kohtaan - epäilemättä siksi, koska vanhempiani kohtaan en uskaltanut. Aloin inhota suunnilleen kaikkea hänessä, ja silloin oli mahdotonta niiden myönteisten tunteiden mahtua sekaan.
Ero teki hyvää molemmille, seuraavaan tyttöystävään hän suhtautui isällisen komentelevasti ja ilmeisesti alkoi aikuistua. Minä taas löysin jonkun, johon saatoin ripustautua itse saadakseni olla lopultakin lapsi. Kaikilla menee nykyisin aika mukavasti. Ex ei komentele enkä minäkään enää juuri roiku, ja tyytyväisen oloisia lapsiakin on saatu nykyisissä suhteissa. Yhteisiä ei siis onneksi ole. Vaikka edelleen pidän hänestä, tietyt ominaisuudet hänessä edelleen tökkisivät ihan yhtä pahasti kuin nuorena.
Onko sattunut jotain, mikä olisi mahtanut muuttaa näkökulmaasi? Esimerkiksi suhteissa vanhempiin?
Älä sitoudu koskaan; tulet vain pettymään ja tuottamaan pettymyksiä.