KASVIO ja laiska teini
Nyt kärähti pinna tän patalaiskan teinin kanssa. Sillä oli kesätehtävänä kerätä se tuttu kasvio, oli valinnut kasvion, ei mitään kuvakokoelmaa. Yhtään kasvia ei ole saanut koottua. Puoliväkisin pakotimme sen kesämökillä keräämään perus-niittykukat ennen juhannusta. Nyt pitäisi kerätä paljon muutakin kuivumaan ja ehdotin eilen että lähdetään tänään käymään suolla ja metsässä. Ei halua lähteä. Tänään yritin puhua järkeä, että se on vain viitseliäisyydestäsi kiinni, helppo numero kun yrität.
Ei, ei mitään reaktiota. Sanoin että ole yhdeltä valmis, käydään lenkki. Ei, kävin äsken huoneessa kysymässä, joko on valmis. Ei mitään, ei ollut edes päivävaatteita saanut päälle. Räjähdänkö, räjähdänkö.. ei, tämä on hänen juttu, en tee mitään hänen puolestaan tässä. En enää ehdottele edes lähtemistä. vedin oven kiinni ja siellä olkoon. Pärjää elämässä miten pärjää. Jos oma laisuus on tuota luokkaa niin siellä olkoon. Ilmoitin äsken tekstiviestillä että puhelimeen tulevat yöksi taas dataliikenteen estot päälle. Mä oon niin vihainen...
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Sen kasvion voi kerätä myöhemminkin, anna lapsen tehdä se omalla tavallaan. Meidän luokalla aikoinaan mm. yli puolet pojista teki sen kasvion vasta elokuussa kun uusi lukuvuosi oli jo alkanut.
Meillä ei vaadituista kasveista löytynyt enää kuin viisi lajia elokuussa.
Ahaha, itsellä aikoinaan oman äidin kanssa ihan samanlaista meininkiä. Lopulta ylisuorittava äiti taisi itse kerätä suurimman osan kasveistani... Ihan kelpo yliopisto-opiskelija minusta tuli silti, mikään epäkiinnostava homma ei vaan edelleenkään suju kuin hirveällä pakottamisella. Äidin mielestä olen laiska, omasta mielestäni osaan vain optimoida aikani ja huomioni käytön ;)
Meillä oli sama homma. Mökillä sai näyttää, että tässä nyt olisi keskellä pihaa kasveja, poimitko.
Ei ole sama tekeekö sen pitkin kesää vai elokuussa. Meidän lapsella oli tarkat ohjeet millä ja millaisella kasvimäärällä saa minkäkin arvosanan. Ohjeena oli, että kaikki kukkivat kasvit tulee kerätä kukkivana! Silloin ne on myös helpompi tunnistaa. Ei siis onnistu viime tingassa. Etenkin tänä kesänä kunnat ovat ohi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Hikipingoilla vanhemmat ja suku valjastetaan etsimään mökkimatkoillaan. Aivan turhaa touhua. Luokan yhteinen luontoretki keväällä ja syksyllä riittäisi aivan hyvin ja muutamien peruskasvien tuntemus! Onneksi ei itsellä tarvinnut 1980-luvulla kerätä koulussa!!
Ei minunkaan tarvinnut. Mutta olen puolet lapsuudestani viettänyt maalla ja tunnistin kerättävät kasvit yhtä lukuunottamatta. Lapsella sen sijaan oli vaikeuksia tunnistaa edes ketunleipää. Eli aivan tarpeen oli tämä tehtävä.
Tuttu fiilis ap:lla. Täällä kokemusta kahden kasvion tekijän äitinä. Eka oli piinaa ja toka oikein kiva kokemus. Kasvit (tietyt 50 kpl kukkivina) oli samat. Kuopus hyvin muisti tuon kasiotappelun, joten osasi asennoitua toisin. Oli niin paljon helpompaan löytää se kukkiva valkovuokko keväällä, kuin elokuussa.
Täällä kasio on puolet kurssin numerosta ja läpäisyynkin (eli 5 arvosanaan) piti olla puolet (25) kasassa.
Teini liikkeelle. Ilmota, että saa valita tänään tai huomenna valitsemanansa kellonaikana. Homma hoidetaan nyt kun kasvit kukkii, paljon vaikeempaa elokuussa. Näin opetat nuorelle, että jotkut hommat on vaan hoidettava, ajallaan. Ruudut pois, jos ei hoida. Ei työelämässäkään päätetä ite haluuko tehä vai ei. Turha ottaa vitosta ku voi ottaa ysin. Ulkoilma tekee hyvää.
T.yläkouluope
Tässä ei ole tarkoitus kiusata teiniä, eikä vanhempien vastahyökkäyksen toivominen myöskään. Ops sanoo mitä sanoo, joten älkää vanhemmat hyökätkö opea vastaan. Ei ole liiallinen pyyntö, että teini lomalla käy ulkona ja samalla ehkä oppii jotain.
Ethän syytä opettajaa opsin vaatimuksista. Järjetöntä kyllä, jos vaaditaan kasveja, joita ei lähellä kasva. Siinä kohtaa voi valittaakin! Luulis et ois esim 100 kasvin lista ja niistä pitäs löytää 50 saadakseen kympin, 25:llä ehkä kutosen.
Arvaa, kuka ne kaaviot (2 kpl) keräsi pääosin meillä.... Ööh, patalaiskat teinit? Ei vaan äiti ja mummo ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hikipingoilla vanhemmat ja suku valjastetaan etsimään mökkimatkoillaan. Aivan turhaa touhua. Luokan yhteinen luontoretki keväällä ja syksyllä riittäisi aivan hyvin ja muutamien peruskasvien tuntemus! Onneksi ei itsellä tarvinnut 1980-luvulla kerätä koulussa!!
Ei minunkaan tarvinnut. Mutta olen puolet lapsuudestani viettänyt maalla ja tunnistin kerättävät kasvit yhtä lukuunottamatta. Lapsella sen sijaan oli vaikeuksia tunnistaa edes ketunleipää. Eli aivan tarpeen oli tämä tehtävä.
Miten niin?! Olen itse asunut lähes korvessa lapsuuteni eikä kiinnosta kasvit ja eläimet kuin pintapuolisesti. Kuvat näkee googlettamalla joka tapauksessa. Tätkeämpää olisi yhdessä opettajan kanssa tehdä luokan ulkopuolella retkiä kuin kerätä hikihatussa kasviota.
Vierailija kirjoitti:
Ethän syytä opettajaa opsin vaatimuksista. Järjetöntä kyllä, jos vaaditaan kasveja, joita ei lähellä kasva. Siinä kohtaa voi valittaakin! Luulis et ois esim 100 kasvin lista ja niistä pitäs löytää 50 saadakseen kympin, 25:llä ehkä kutosen.
Kyllä se kasvilista on opettajan vastuulla. Siis katsoa että ne oikeasti on saatavilla.
Olen todella kiitollinen, että lapseni opettaja on ns. järjen ihminen, sillä aika kauheita vaatimuksia nuo 50 kukkivan kasvin etsiminen ovat. Meillä opettaja antoi luettelon puista, pensaista ja kasveista (luettelossa noin 60 eri lajia) ja teinien piti etsiä niistä 25 ja ottaa kuva päivämäärän ja oman nimen kanssa. Teini sai 15 lajia alle tunnissa kulkemalla pihalla ja viereisessä metsässä, suurin osa näistä siis puita (puista piti olla siis sekä koko kuva että erikseen kuva lehdistä). Onneksi ei ollut vaatimusta kukista, sillä elokuun lopullahan tuo vasta hommaan heräsi. Etsittiin sitten yhdessä loput ajelemalla lähiseudulla etsimässä erilaisia ojanvarren ja niittyjen lajeja. Listaan tuli siis ihan peruspuut ja vähän muita lajeja (hieskoivu, rauduskoivu, tervaleppä, haapa, paju, vaahtera, tammi, lehmus, pihlaja, saarni, kataja, mänty , kuusi, mustikka, puolukka, pähkinäpensas, sinivuokon lehdet, kotkansiipi, kallioimarre, metsäkorte, pari sammallajia, pari jäkälälajia, osmankäämi, koiranputki).
Oli mielestäni hyödyllinen mutta riittävän helppo homma teineille ja tärkeintä oli se, että lajit olivat yleisiä ja helposti löydettäviä myös syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma muksu ei joutunut moista tekemään. Ilmeisesti hänellä on fiksu opettaja kun ei pakota repimään kasveja luonnosta.
Eipä niitä nykyään ole pakko repiä irti. Valokuvakasvio on käsittääkseni aika yleinen, itse olen -94 syntynyt ja oman yläasteen kasvioni sain tehdä piirtämällä kasvit mallista, oli itselle mieluisa ja kiva tapa tehdä se.
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos minä kävin kouluni siinä välissä kun mitään kasvioita ei kerätty. Ilmeisesti niitä on kuitenkin joskus aikoja ennen minun kouluaikojani kerätty ja alettu taas myöhemmin kerätä. En ymmärrä mitä hyötyä tuollaisen kasvion keräämisestä on kenellekään.
Minunkaan aikana ei kerätty kasveja koulussa, mutta keräsin silti. Mitäs se sellainen elokuussa kerääminen on, kun monet kukat ovat siihen mennessä jo kukkineet. Nykyään pitäisi kyllä riittää pelkkä kasvin kuvaaminen kun kaikilla kerran puhelimet on.
Turhaan enää riehut. Kasviota olisi pitänut tehdä jo keväällä ja alkukesästä.
Onneksi opettajat huomioivat nämä aika reilusti todistusnumerossa. Se kutonen tai seiska päättötodistuksessa ei kamalasti nuorta välttämättä lämmitä. Syksyn biologian numero jää päättötodistukseen, koska kevätlukukaudella on maantietoa. Ainakin suurimmassa osaa kouluja.
Koenumerot miinus kaksi on todistusarvosana.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan enää riehut. Kasviota olisi pitänut tehdä jo keväällä ja alkukesästä.
Onneksi opettajat huomioivat nämä aika reilusti todistusnumerossa. Se kutonen tai seiska päättötodistuksessa ei kamalasti nuorta välttämättä lämmitä. Syksyn biologian numero jää päättötodistukseen, koska kevätlukukaudella on maantietoa. Ainakin suurimmassa osaa kouluja.
Koenumerot miinus kaksi on todistusarvosana.
Oliko se ap:n teini menossa ysille?
Meillä ainakin kasvio kerätään seiskan ja kasin välissä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä piti koota 8. luokan alkuun edeltävän kesän aikana digikasvio, eli kuvata tietty määrä määriteltyjä kasveja ja koota niistä muutamat perustiedot. Ei se nyt mikään elämää suurempi tehtävä ole, mutta helpottaa kummasti kun aloittaa keräämisen jo heti seiskan keväällä kun kasvilista jaetaan, monet kasvit löytyivät kukkivina nimenomaan keväällä. Tehtiin pojan kanssa yhdessä, autoin häntä lajitunnistuksessa ja osasin kertoa paikkoja mistä tiettyjä kasveja kannattaa hakea. Ihan yksinään tehden olisi varmaan ollut hänelle aika uuvuttava, varsinkin alkuun pääseminen. Ppt-muotoista kasviota koottiin sitä mukaa kun kuvia kertyi, ja käytännössä n. kuukaudessa homma tuli valmiiksi. Ei ollut mikään mahdoton ponnistus, päinvastoin, aika mukavakin.
Kuvaaminen on paljon järkevänpää, kuin kasvien repiminen kasvupaikoiltaan. Eiväthän lintubongaritkaan kerää trofeita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hoida kasviotaan, niin sitten ei hoida. Jospa vielä intoutuu kavereiden kanssa lähtemään kasveja etsimään?
Ei ole vanhempien vastuulla kasvien etsiminen!
Ei ole, yhtään kasvia en hänen puolestaan kerää. Mutta tämä paimentaminen... Oltas tehty samalla kiva pyöräretki alle 5 km päähän, eväät mukaan ja katseltu kesäpäivää. On jotenkin niin surkeaa kun hän linnoittautuu omaan huoneeseensa eikä käy kuin vessassa ja syömässä. Yöt pelaa ja puuhaa mitä lie netissä. Keskustelin äsken miehen kanssa. Mies myönsi että on perinyt laiskuuden häneltä. Herää elämään parin kympin tienoilla ja ihmettelee kun elämä lipuu ohitse.
No, tämä kesä menee näin, ensi kesänä ripari ja kesätyö, niistä ei tule luistamaan. Muistan kun äitini tuli aikanaan tyttöjen huoneeseen ja otti meitä niskatukasta kiinni ja veti käytävälle, ilmoitti että puoli tuntia aikaa tampata matot ja pestä käytävä. Itkun kanssa pesimme ja tamppasimme.
Niin ei kai nykyään saa tehdä...
aP
En ymmärrä näitä vanhempia, jotka ihmettelee, kun teini vaan pelaa ja surffaa netissä kaiket yöt.
Härpäkkeet pois, jollei velvoitteet maistu.
1986 menin ala-asteen ensimmäiselle luokalle ja me opeteltiin kyllä kasveja koko peruskoulun ajan, koulun omista prässätyistä kokoelmista ja koulukirjojen kuvista. Kokeitakin oli niin että ope laittoi niitä prässättyjä kasveja esille ja piti paperille kirjoittaa niiden nimet. Sulan maan aikaan lähdettiin luokkana ulos lähimaastoon tunnistamaan niitä luonnossa. Mutta ei meidän mitään omia kokoelmia tarvinnut tehdä. Mikä siinäkin on ideana? Omat vanhempani 60-luvulla joutuivat koulua varten sellaiset keräämään ja pitivät sitä jo silloinkin täydellisen idioottimaisena. Äitini on puutarhaihminen ja tuntee luonnonkasveista varmaan kaikki, mutta on ne aikuisena opetellut, kun lapsena ne unohti sen jälkeen kun ei ollut enää pakko muistaa. Itse tunnistan peruspuuston ja myrkkykasvit, se riittää mulle. Minä taas tunnistan lintuja reilusti yli peruskoulun oppimäärän...
Pitääkö Etelä-Suomen kouluissa opetella tunnistamaan eläinten jäljet lumessa, oli lunta tai ei?
Jotain jäynää näille kasviofriikkien vaatijoille voisi keksiä. Kertoisi opettajalle että löysi järvestä tämmöistä hyytelömäistä ja otin sitä purkkiin. Saatko selvää mitä se on? Veden sekaista miehistä luonnontuotetta ja katselisi koska opettaja tajuaa....