tunnetko pakko-oireista kärsivää, joka olisi käynyt armeijan?
Meillä pojalla on puhjennut pakko-oireinen häiriö. Tulee tiettyjä pakkotoimintoja, kuten lukitsemisen tarkistamista.
Varmaan pojalla on aikaisemminkin ollut tähän suuntaan herkkyyttä, mutta pulmaksi asti ongelma kehittyi nyt talvella korona-aikaan, kun etäkoulun jälkeen olisikin pitänyt lähteä lähikouluun.
Oireilu on ollut satunnaista ja nyt kesällä oireilua ei ole. Poika käy töissä ja vapaa-ajallaan tapaa kavereitaan.
Kuitenkin mietityttää edessä odottava armeija.
Pakkotoiminnot ovat sen tasoisia, että armeijassa olo ei luultavasti niiden kanssa kyllä suju. Ja toisaalta armeija-elämä sen suuntaista, että on kohonnut riski, että pakkotoiminnot alkavat uudestaan, vaikka olisivat pysyneet poissa armeijaan asti.
Toisaalta pojalla olisi kova halu käydä armeija.
mitenhän tässä olisi hyvä toimia?
Kommentit (7)
Poika on kyllä käynyt lääkärillä ja juttelemassa psykiaktrisen sairaanhoitajan tms kanssa.
Olisiko hyvä anoa lykkäystä, vaikka pakkotoiminnot eivät oireilisikaan kutsuntojen aikaan tai palvelukseen astumisen lähestyessä?
(joo, terveystarkastuksessa jne tätä käydään läpi, mutta luultavasti siihen voi itse jonkin verran vaikuttaa, mille kannalle asiassa päädytään.)
olen eri kuin ap, mutta samaa kyselisin.
Armeija olisi edessä kahden kuukauden kuluttua. Pakko-oireet ovat sillä tasolla, että maitojunalla tullaan takaisin vuorokauden tai kahden sisällä.
Miten tässä tulisi toimia?
Heinäkuun alussa pitäisi siis armeijan harmaisiin astua. Mutta pakko-oireet estävät sen, että armeijassa pystyisi olemaan.
Jos pakko-oireiat ei olisi, poika olisi kovin halukas suorittamaan armeijan. Mutta nyt tilanne on tämä.
Olisi hyvä toimia niin, että hankkisitte lapselle ammattiapua, ettekä miettisi armeijaa. Kognitiivinen käyttäytymisterapia toimii pakko-oireisiin parhaiten.