Mitä mieltä ihmisistä, jotka
ilmoittavat toiselle, että en ole kanssasi enää tekemisissä. Sitten taas jonkin ajan kuluttua sen hylätyn ihmisen tulisi hyväksyä, että hylkääjä haluaakin olla taas kaveri? Hylkääjä loukkaantuu, jos hylätty ei enää halua olla tekemisissä.
Toinen tapa, että toiselta vaaditaan anteeksipyyntöä mutta ei suostuta kertomaan, mitä pitäisi pyytää anteeksi.
Miten itse menettelet, jos joudut jomman kumman tyypin kanssa tekemisiin.
Kommentit (11)
Löytyisikö nyt viisaita linjoilta?
ap
Kertokaa nyt neuvoja ja mielipiteitä!
ap
Siis kyseessä on lapsesi kaveri, joka välillä hylkää sinun lapsesi ja välillä taas haluaakin olla hänen kanssaan? Minkä ikäisestä lapsesta on kysymys? Kavereiden vaihtuminen ja riidan päälle "mä en enää IKINÄ leiki sun kanssasi" on ihan normaalia jopa vielä alakouluikäisille lapsille. Viikon tai kuukauden päästä pyydetään anteeksi, kun kiukku on mennyt ohi.
Kyse 15 v lapsesta ja tämä toinen vaatii aina anteeksipyyntöä ilman, että kertoo, miksi anteeksi pitäisi pyytää siis tyyliin loukkasit mua, pyydä anteeksi eikä toisella tai kellään paikalla olleista ole hajuakaan, mitä on tapahtunut ja jos ei pyydä anteeksi niin sitten on parempi ettei olle tekemisissä.
Äitinsä katkoo välit omaan äitiinsä aina tasaisin väliajoin ja nuo katkot ovat kestäneet jopa 2 v.
Minusta tuo on tietynasteista valtataistelua kun kyse jo tuon ikäisestä ihmisestä, joka varmasti ymmärtää sanojen tarkoituksen ja merkityksen.
ap
Kehottaisin painumaan helvettiin ja kasvamaan aikuiseksi.
Jätän omaan arvoonsa keskenkasvuiset aikuiset. En kaipaisi elämääni tuollaisia,
Mitäs sitten kun nämä aikuiset ovat siirtäneet nämä toimintatapansa lapsilleen ja lapsi alkaa toimia samoin?
ap
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 11:02"]Mitäs sitten kun nämä aikuiset ovat siirtäneet nämä toimintatapansa lapsilleen ja lapsi alkaa toimia samoin?
ap
[/quote]
No se on sitten suoraan sanottuna voi voi.
Jotkut eivät osaa lapsia kasvattaa, en väitä itsekään sitä lapsettomana osaavani, mutta on paljon sellaista mitä.itse ehkä toisin tekisin.
En silti ketään ala neuvomaan lasten kasvatuksessa, toki vinkkejä annan jos niitä kysellään, mutta enemmän kyselyt on ammattiini pohjautuvia kuin kasvatuksellisia ohjeistuksia.
Ongelma on se, että nyt on sitten jonkin asteinen riita tällaisen kasvatuksen saaneen lapsen kanssa ja toinen osapuoli saanut toisenlaisen kasvatuksen.
Vähän hukassa, kuinka toimia kun ei haluaisi tämän lapsen saamaa kasvatusta arvostella mutta tilannetta mahdotonta selvittää ellei lapselle sano, että noin ei voi käyttäytyä mutta kun se malli tulee jo kotoa.
ap
nostan
ap