Altistaako lihavan kanssa seurustelu lihomiselle?

Tutkimusten mukaan jopa ystävän ystävän lihominen altistaa lihomiselle. Sosiaaliset verkostot vaikuttavat niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti mitä kommentteja täällä! :D Itse olen lihava, onneksi myös pitkä, mutta oikeasti ylipainoinen. Mies on todella hyväkuntoinen ja lihaksikas, ollut sitä suhteemme alusta.

Mulla ei todellakaan ole ”mässysäkki kädessä” illat enkä ”paista pekonia” aamut, vaan syön ihan normaaleja ruokia. Kilot tarttunut pahimmissa masennusvaiheissa + päälle perussairauden lääkitys, joka hankaloittaa laihtumista. Mies urheilee, minä en juurikaan. Muuten syödään oikeastaan aika samoja juttuja, erona että mies syö lihaa, minä kasvissyöjä. Yleensä minä olen se joka yrittää patistella miestä mukaan vaikka kävelylle tai metsään palloilemaan, mutta mies kieltäytyy koska ”ei harrasta kardiota”. Että niin.

Kaikenlaista sitä onkin. :)

Kyllä se silti vaan stereotypiana pitää paikkaansa. Monet ylipainoiset huolehtii siitä, että keittön kaapista löytyy aina keksipaketti ja suklaalevy. Pakastimessa on rasia jäätelöä ja kun leffa laitetaan pyörimään on jotain sipsejä sun muuta naposteltavaa. Silloin kun näitä herkkuja on aina helposti saatavilla niitä tulee myös herkästi syötyä. Terveelliseen elämään tottunut ei välttämättä ole aikaisemmin pitänyt jatkuvasti kotona mitään tuollaisia. Ne on olleet harvinaista herkkua - ihan kirjaimellisesti. Sitten kun uuden kumppanin myötä kotiin ilmestyy näitä herkkuja vähän sinne sun tänne tarjolle niin helposti sitä tulee syötyä. Jos kumppanilla on sipsikulho sylissä kun yhdessä katsotaan leffaa niin tottakai sitä alkaa itselläkin tekemään mieli sieltä ainakin muutama napsaista suuhunsa.

Näin kävi omalla kohdallani. Aloittaessamme seurustelun minä olin hoikka ja urheilullinen, miehellä puolestaan 30 kg ylipainoa. Nyt, viisi vuotta myöhemmin minä olen lihonut 12 kg ja mies laihtunut liki 20 kg. Voisi sanoa siis, että teimme jonkinlaisen kompromissin asian suhteen.

Todellisuudessa olen ollut aina nautiskelija ja kaikki urheilu on ollut minulle täyttä pakkopullaa. Lenkkipolku ja sali alkoi jäädä liian helposti väliin, kun vaihtoehtona oli kokkailla viiniä nautiskellen ja musiikkia kuunnellen ihanan miehen kanssa. 

Omalla vastuulla tämä painon nousu tietenkin on ja onneksi olen nyt havahtunut tähän todellisuuteen. Syksyllä on taas paluu lenkkipoluille, mutta kesän vielä nautiskelen.

Vierailija kirjoitti:

Karkeasti sanottuna riippuu miksi toinen on lihava. Jos on lihava koska ei osaa tehdä ruokaa ja syö sen takia pelkkää Hese/Mäkkiä niin usein laihtuu jo kotiruualla jos vaan viitsii tehdä. Tai muuten mukautuu toisen elämäntyyliin

Sit on näitä sohvaperunoita mitkä on juurtuneet sohvaan ja etsii juurilleen jatkajia että saa mukuloita.

Riippuu myös siitä miksi se laiha on laiha. Jos se on näitä jotka syö epäterveellistä mutta vähän tai joilla on luonnostaan pieni ruokahalu tai sitten sellainen kuuluisa läpipasko niin ei ehkä liho. Sitten jos hoikkuus on muutenkin jatkuvaa mielihaluja vastaan taistelua, ruokavalio pysyy edes suht kuosissa vain siksi ettei osta kotiin herkkuja houkuttelemaan ja jatkuvasti on riskissä repsahtaa, niin läskin kanssa asuminen on about yhtä terveellistä kun raitistuneena alkoholistina bilehileen kanssa kimppaan lyöttäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Se kermaa ja voita syövä on todennäköisesti hoikemmassa ja paremmassa kunnossa kuin se kananrintoja syövä.

- minä leivon esim. kuivakakut voihin, teen tortut voitaikinasta jne. koska voista tulee hyvä aromi leivonnaisiin. Margariinileivonnaiset ovat mauttomia. Marjarahkan teossa käytän rahkan lisäksi kuohukermaa.

Olen normaalipainoinen, harrastan säännöllistä liikuntaa, kolesteroliarvoni ovat hyvät ja verenpaine matala. N47

Kuivakakut voihin? Niin leivotko muita miellyttääksesi, etkä itse koskekaan niihin? Sinunkaltaisesi tuhoavat lähiestensä terveyden. Mihin kukaan tarvitsee kuivakakkuja? Oksettaa ajatuskin sinun kakuistasi. Ja tuo margariini! Voi luoja, en tiedä mitä on margariini. Mutta jos tarkoitat koko rasvojen kirjoa, mikä ei ole voita, niin siellä on valtavat erot maussa ja terveellisyydessä. Ihan sama kuin sanoisit, että käytät mansikkakakkuun mansikoita, etkä perunaa, kun peruna on mautonta!

Sivusta seuranneena vastaus on kyllä. Hoikka, siro ystäväni alkoi seurustella reippaasti ylipainoisen miehen kanssa, nyt on kiloja kertynyt jo aika reippaasti ystävällekin. Onko se ihmekään, jatkuvasti kittaavat alkoa ja vetävät sipsia ja mäkkisafkaa naamariin. Liikunta nollasta.

Vierailija kirjoitti:

Omista kokemuksistani kyllä. Olin suhteessa lihavaan naiseen ja lihoin seurustelun aikana. Suurin syy oli ruoat joita hän vuorollaan valmisti ja liikunnan puute. Kun liikuin, niin minua syyllistettiin, että en vietä aikaani hänen kanssaan. Enkä ole mikään himoliikkuja, vaan liikun noin 4 tuntia per viikko. Enää en halua ylipainoista kumppania.

Minä rakastan liikuntaa ja liikun 5-6 päivänä viikossa. Seurustelin myös jonkin aikaa ylipainoisen miehen kanssa, joka kiukutteli jatkuvasti, kun lähdin treenaamaan. Miespuolisista treenikavereista oli mustasukkainen.  Treenin tuomaa hyvämuotoista peppuani jaksoi kehua, muttei kai ymmärtänyt, ettei se istumalla ollut syntynyt. Eli mieluummin ei ylipainoista kumppania. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta seuranneena vastaus on kyllä. Hoikka, siro ystäväni alkoi seurustella reippaasti ylipainoisen miehen kanssa, nyt on kiloja kertynyt jo aika reippaasti ystävällekin. Onko se ihmekään, jatkuvasti kittaavat alkoa ja vetävät sipsia ja mäkkisafkaa naamariin. Liikunta nollasta.

Uskon ,että oot vaan kateellinen kun ystäväsi löytänyt hyvän miehen ja ystäväsi uskaltaa olla ja nauttia.