Altistaako lihavan kanssa seurustelu lihomiselle?

Voi myös olla, että omasu sallivamman ja kehopositiivisemman asenteen solidaarisuudesta toista kohtaan, ja se alkaa heijastua siihenkin, mitä sallii itselleen. Eli sitä kautta voi huomaamattaan alkaa lihoa. Olen myös huomannut, että joissain pariskunnissa jos on iso ulkonäköero, alkaa se paremmannäköinen pikkuhiljaa vaihtaa tyyliään huonommaksi. En tiedä mistä se johtuu - ehkä jotain tiedostamatonta halua muuttaa se tilanne, että oma kumppani näyttäisi harmaavarpuselta (oman itsen rinnalla). Tai sitten ei itsekään motivoidu enää näyttämään hyvältä, kun vierellä olevakaan ei näytä.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös olla, että omasu sallivamman ja kehopositiivisemman asenteen solidaarisuudesta toista kohtaan, ja se alkaa heijastua siihenkin, mitä sallii itselleen. Eli sitä kautta voi huomaamattaan alkaa lihoa. Olen myös huomannut, että joissain pariskunnissa jos on iso ulkonäköero, alkaa se paremmannäköinen pikkuhiljaa vaihtaa tyyliään huonommaksi. En tiedä mistä se johtuu - ehkä jotain tiedostamatonta halua muuttaa se tilanne, että oma kumppani näyttäisi harmaavarpuselta (oman itsen rinnalla). Tai sitten ei itsekään motivoidu enää näyttämään hyvältä, kun vierellä olevakaan ei näytä.

Sori omituinen kirjoitusvirhe. Omasu = omaksuu

Voihan se huonommannäköinen myös muuttua paremmaksi ts laihduttaa, urheilla ja laittautua enemmän.

Voi helvetti mitä kommentteja täällä! :D Itse olen lihava, onneksi myös pitkä, mutta oikeasti ylipainoinen. Mies on todella hyväkuntoinen ja lihaksikas, ollut sitä suhteemme alusta.

Mulla ei todellakaan ole ”mässysäkki kädessä” illat enkä ”paista pekonia” aamut, vaan syön ihan normaaleja ruokia. Kilot tarttunut pahimmissa masennusvaiheissa + päälle perussairauden lääkitys, joka hankaloittaa laihtumista. Mies urheilee, minä en juurikaan. Muuten syödään oikeastaan aika samoja juttuja, erona että mies syö lihaa, minä kasvissyöjä. Yleensä minä olen se joka yrittää patistella miestä mukaan vaikka kävelylle tai metsään palloilemaan, mutta mies kieltäytyy koska ”ei harrasta kardiota”. Että niin.

Kaikenlaista sitä onkin. :)

Olen nuorena seurustellut erittäin hoikan miehen kanssa. Hän kantoi minulle kismet-suklaata aina käydessään, enkä kehdannut olla syömättä ja kiloja alkoi kertyä. Hän söi niitä itsekin, mutta oli liikunnallisempi kuin minä.

Minulla oli lihava mies. Oli hyvin nirso eli mikään vihreä ei kelvannut. Lihottavaa epäterveellistä ruokaa. Mikä ihmetytti eniten oli se, että suolaa ja voita piti lisätä lähes joka ruokaan. Alkoholia kului useita lavoja viikossa. Enkä edes itse ole mikään terveysguru, mutta tämä oli jo minullekin aivan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se huonommannäköinen myös muuttua paremmaksi ts laihduttaa, urheilla ja laittautua enemmän.

Juu, hyvä diili laiskalle paksukaiselle, huono diili hoikalle hyväkuntoiselle. Siis jos ajatellaan että molemmat vetävät toista kohti omaa elämäntyyliään ja lopulta päädytään puoliväliin.

Jos eri huusholli niin ei vielä mutta perheen perustaminen lihavan kanssa kyllä altistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei altista. Todennäköisemmin se lihava saa sinulta inspiraatiota terveellisempään elämään ja hoikistuu itse. En tunne ketään, joka varsinaisesti haluaisi olla lihava. Painoa on vaan jostain syystä joskus kertynyt. Jos minulla olisi urheilullinen ja normaalipainoinen mies, joka toivoisi minun hoikistuvan, toivoisin että hän nätisti sanoisi asiasta ja yhdessä urheiltaisiin yms. Kyllä ylipainosta pääsee eroon, jos on oikeasti halua.

Jos lihava syö paljon ruokaa ja herkkuja eikä liiku, ei sun tarvitse tehdä perässä. Pidät kiinni omista elintavoistasi.

Harvassa taloudessa tehdään kahta erillistä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tai ostetaan kaupasta erikseen sun ja mun pöperöt jääkaappiin sun ja mun hyllyille.

Kun maustamattomka kananrintoja ja vihanneksia syövä asuu kermaa ja voita-tyypin kanssa pidempään niin kyllä siinä jotain huonolaatuista tulee syötyä.

Ja jos toisella on aina mässysäkki käden ulottuvilla niin ehkä hoikkakin joskus saattaa samalla sohvalla istuessaan maistaa (tämä kyllä hkä epätodennäköisempää, jollei hoikka ole entinen mässyttelijä joka paksukaisen avustuksella repsahtaa uudelleen).

Se kermaa ja voita syövä on todennäköisesti hoikemmassa ja paremmassa kunnossa kuin se kananrintoja syövä.

En ikinä seurustelisi tai tekisi mitään lihavan naisen kanssa.

Kyllä se altistaa. Monesti pariskunnilla on samanlaiset ruokailutottumukset ja usein syödään samoja ruokia.

Tiedän erään henkilön mikä oli vähän ehkä ihan vähän pullea ja jojoili painonsa kanssa ollen välillä hyvässäkin kunnossa. Seurustelee nykyään supersize amerikka l*skin kanssa ja on itse turvonnut samoihin mittoihin.

Meillä kävi toisinpäin. Eksä hoikistui ja innostui terveellisemmästä ruokavaliosta ja liikunnasta. Tykkään ruuanlaitosta ja mielelläni kokkasin aina päivän ruuat. 

Kyllä perheet jostain syystä muistuttavat toisiaan, lapsesta vaariin.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti mitä kommentteja täällä! :D Itse olen lihava, onneksi myös pitkä, mutta oikeasti ylipainoinen. Mies on todella hyväkuntoinen ja lihaksikas, ollut sitä suhteemme alusta.

Mulla ei todellakaan ole ”mässysäkki kädessä” illat enkä ”paista pekonia” aamut, vaan syön ihan normaaleja ruokia. Kilot tarttunut pahimmissa masennusvaiheissa + päälle perussairauden lääkitys, joka hankaloittaa laihtumista. Mies urheilee, minä en juurikaan. Muuten syödään oikeastaan aika samoja juttuja, erona että mies syö lihaa, minä kasvissyöjä. Yleensä minä olen se joka yrittää patistella miestä mukaan vaikka kävelylle tai metsään palloilemaan, mutta mies kieltäytyy koska ”ei harrasta kardiota”. Että niin.

Kaikenlaista sitä onkin. :)

Ensin selitykset lääkityksistä ja muista sitten se oleellinen ”mies urheilee, minä en.” Niinpä.

Omista kokemuksistani kyllä. Olin suhteessa lihavaan naiseen ja lihoin seurustelun aikana. Suurin syy oli ruoat joita hän vuorollaan valmisti ja liikunnan puute. Kun liikuin, niin minua syyllistettiin, että en vietä aikaani hänen kanssaan. Enkä ole mikään himoliikkuja, vaan liikun noin 4 tuntia per viikko. Enää en halua ylipainoista kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti mitä kommentteja täällä! :D Itse olen lihava, onneksi myös pitkä, mutta oikeasti ylipainoinen. Mies on todella hyväkuntoinen ja lihaksikas, ollut sitä suhteemme alusta.

Mulla ei todellakaan ole ”mässysäkki kädessä” illat enkä ”paista pekonia” aamut, vaan syön ihan normaaleja ruokia. Kilot tarttunut pahimmissa masennusvaiheissa + päälle perussairauden lääkitys, joka hankaloittaa laihtumista. Mies urheilee, minä en juurikaan. Muuten syödään oikeastaan aika samoja juttuja, erona että mies syö lihaa, minä kasvissyöjä. Yleensä minä olen se joka yrittää patistella miestä mukaan vaikka kävelylle tai metsään palloilemaan, mutta mies kieltäytyy koska ”ei harrasta kardiota”. Että niin.

Kaikenlaista sitä onkin. :)

mieluummin ottaisin sen pekoninpaistajaläskin kuin sinunlaisen hullun pillerinpopsijaläskin.

Se kermaa ja voita syövä on todennäköisesti hoikemmassa ja paremmassa kunnossa kuin se kananrintoja syövä.

- minä leivon esim. kuivakakut voihin, teen tortut voitaikinasta jne. koska voista tulee hyvä aromi leivonnaisiin. Margariinileivonnaiset ovat mauttomia. Marjarahkan teossa käytän rahkan lisäksi kuohukermaa.

Olen normaalipainoinen, harrastan säännöllistä liikuntaa, kolesteroliarvoni ovat hyvät ja verenpaine matala. N47

Mä ainakin lihoin. Toinen söi epäterveellisesti, ja sitä ei saanut lenkille koskaan. Makasi himassa sohvalla,  kun tulin treeneistä. Alkoi ihan konkreettisesti estää muakin liikkumasta, kun sain lapsen. "Et sä voi lenkille mennä ja jättää lasta tänne kotiin yksin (oli itse paikalla)." Halusi aina jotain majoneesimössöjä ruuaksi. "En tykkää hernekeitosta. En voi elää sillä." Ei juonut vettä eikä maitoa, vaan kahvia ja kaljaa tosiaan lavatolkulla. Annokset oli valtavia, ja ruokaan meni paljon rahaa. Ketutti maksaa puolet, ja syödä vähemmän kuin toinen.

Erottiin, kuitenkin muista syistä. Mutta huomaan, että osa hänen tavoistaan tarttui muhun. Ei kannata ottaa lihavaa miestä. On paska sängyssäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin lihoin. Toinen söi epäterveellisesti, ja sitä ei saanut lenkille koskaan. Makasi himassa sohvalla,  kun tulin treeneistä. Alkoi ihan konkreettisesti estää muakin liikkumasta, kun sain lapsen. "Et sä voi lenkille mennä ja jättää lasta tänne kotiin yksin (oli itse paikalla)." Halusi aina jotain majoneesimössöjä ruuaksi. "En tykkää hernekeitosta. En voi elää sillä." Ei juonut vettä eikä maitoa, vaan kahvia ja kaljaa tosiaan lavatolkulla. Annokset oli valtavia, ja ruokaan meni paljon rahaa. Ketutti maksaa puolet, ja syödä vähemmän kuin toinen.

Erottiin, kuitenkin muista syistä. Mutta huomaan, että osa hänen tavoistaan tarttui muhun. Ei kannata ottaa lihavaa miestä. On paska sängyssäkin.

Jep, kannattaa ottaa sellainen kumppani, joka on sellainen mistä tykkää, tuossa sinulla on selvästi tullut virhe. No virheistä on syytä ottaa opiksi ja jatkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on huomattavasti helpompaa alkaa viettää laiskaa elämää herkutellen kuin aktiivista elämää ja terveellistä syömistä. Sen näkee ihan kun katsoo ympärilleen. Ja mistä se johtuu niin evoluution aiheuttamaa. Seura tekee kaltaisekseen ja tavat tarttuu. Tätä asiaa on myös tutkittu jenkeissä jonkin verran ja on todettu, että ylipainoiset ystävät ja seura vaikuttavat ihmisen valintoihin ja painoon. Puolisolla taas on vielä suurempi vaikutus.

Tuo todellakin totta. Laiskaan helppoon elämään tottuu todella helposti ja nopeasti.Sitten jos kumppani vielä yllyttää sellaiseen niin tudellakin suuri riski että ylipainoa alkaa tulla.