Voinko ystävyys palautua seksin harrastamisen jälkeen?

Minä harrastin seksiä parhaan ystäväni kanssa. Vahingossa, ihan totta! Hän oli niin läheinen, että juttelimme avoimesti ihan kaikesta, naurettiin, kinasteltiin, oltiin kuin sisko ja veli. Kunnes kerran parin viinilasillisen jälkeen (oltiin tunnettu ja viiniäkin maisteltu silloin yhdessä jo vuosia)  torkahdettiin samaan sänkyyn, ja heräiltiin sitten jotakuinkin sisäkkäin :/ Seksi oli tajunnan räjäyttävän ihanaa, hän osoittautui täydelliseksi vastaparikseni.

Ystävyys kärsi kolauksen. Entinen rento, avoin tunnelma on poissa. Se johtunee suurimmaksi osaksi hänen syyllisyydestään: hän on varattu ja hyvissä naimisissa, emmekä kumpikaan koskaan edes kuvittelisi saattavamme tuota liittoa vaaraan. Silti, silloin tällöin kun vielä tapaamme noin kerran parissa kuukaudessa, saatamme päätyä seksiin, koska se vain toimii niin älyttömän hyvin. Väliajat emme pidä yhteyttä, ja koemme tahoillamme vain omatunnon kivuliasta kolkutusta.

Niin se on: joko seksiä tai ystävyys. Noista kahdesta kannattaa valita ystävyys :(

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastin seksiä parhaan ystäväni kanssa. Vahingossa, ihan totta! Hän oli niin läheinen, että juttelimme avoimesti ihan kaikesta, naurettiin, kinasteltiin, oltiin kuin sisko ja veli. Kunnes kerran parin viinilasillisen jälkeen (oltiin tunnettu ja viiniäkin maisteltu silloin yhdessä jo vuosia)  torkahdettiin samaan sänkyyn, ja heräiltiin sitten jotakuinkin sisäkkäin :/ Seksi oli tajunnan räjäyttävän ihanaa, hän osoittautui täydelliseksi vastaparikseni.

Ystävyys kärsi kolauksen. Entinen rento, avoin tunnelma on poissa. Se johtunee suurimmaksi osaksi hänen syyllisyydestään: hän on varattu ja hyvissä naimisissa, emmekä kumpikaan koskaan edes kuvittelisi saattavamme tuota liittoa vaaraan. Silti, silloin tällöin kun vielä tapaamme noin kerran parissa kuukaudessa, saatamme päätyä seksiin, koska se vain toimii niin älyttömän hyvin. Väliajat emme pidä yhteyttä, ja koemme tahoillamme vain omatunnon kivuliasta kolkutusta.

Niin se on: joko seksiä tai ystävyys. Noista kahdesta kannattaa valita ystävyys :(

Tuohan on seksisuhde, "koska se vain toimii niin älyttömän hyvin"...

Sama tilanne. Välit palasivat parin vuoden kuluttua

Tässä sen taas näkee! Mies ja nainen ei voi olla vain YSTÄVIÄ!

Me pantiin vahingossa ystävyyden alkuaikoina. Kipinää ei ollut. Oltiin sittemmin vaan parhaita kavereita. Nukuttiin vierekkäin ja puhuttiin ihastuksistamme. Hän alkoi kuitenkin mustasukkaiseksi mun miehistä jossain vaiheessa. Vaikka oli itsekin kiinnostunut yhteisestä kaveristamme. Kun aloin seurustella mieheni halusi että laitan välit poikki, koska oltiin pantu vuonna nakki. Tai no, ei halunnut tätä meidän kotiin ikinä, niin välit meni siinä. Välillä on meidän keskusteluja ikävä. Meinasin jopa yks pv kysyä mieheltä haittaisko häntä jos näkisin tätä. Kuitenkin jo 6 vuotta oltu ja alun omistushalu tuskin enää samaa luokkaa. No, en uskaltanut kun pelkään ettei ymmärrä miksi.

Päädyin kolme vuotta sitten sänkyyn miespuolisen ystäväni kanssa viininhuuruisen illan päätteeksi. Juttelimme tapahtuneesta suoraan jälkeenpäin, eikä kummallekaan jäänyt mitään pahoja fiiliksiä tai kiusaantuneisuutta. Ystäviä ollaan edelleen. :)

Tässä ollaan tultu yleisesti parempaan suuntaan, ettei se seksi ole niin mullistava juttu. Mutta sen verran kaveripiiri ja kasvatuskohtaista että tästä asiasta on oikeestaan ihan turha kysyä neuvoa - kaikkien tapaukset on niin erilaisia.

Ja ei, en sano että missään versiossa on mitään vikaa.

Tämän takia miehelläni ei ole naisia " ystävinä", jos olisi mä lähtisin! Kaikki pettää puolisojaan " ystävien" kanssa ja kun ihan vaan vahingossa se pippeli luiskahti pimppaan! Ja sit muka ollaan aikuisia ihmisiä, just!

Meille kävi kai huonosti - ei ystävyys jatkunut, maistraattiin päädyttiin yli 20v sitten.

Ystävyyteen ei ehkä tuo seksi kuulu, enkä sitä ole ystäväni kanssa harrastanut.. 

Olemme kyllä ystäväni kanssa puhunut siitä ja olemme molemmat sitä mieltä, että sitten siitä pian tulisi parisuhde ja silloin ehkä repisimme toisemme palasiksi, koska tiedämme toisistamme liikaa..

Ystävyys ja seksi pitää vain pitää erillään, tai sitten miettiä parisuhdetta ystävän kanssa. 

Olen parisuhteessa miehen kanssa ja olemme toki ystäviäkin, mutta paljon syvemmässä mielessä..seksikin on hyvää..

Hyvin voi jatkaa, meillä ystävyys on jatkunut jo 30v tuon tilanteen jälkeen:) Seksi oli erinomaista ja olisi varmaan edelleenkin mutta koska olimme molemmat varattuja totesimme että ei ole meidän juttu. Olemme nykyään enemmän "sielunsisaruksia" vaikka aina vitsailemmekin että pitäisikö uusia vuosi(kymmen)päivän kunniaksi. Olemme julkisesti toistemme fb kaverit ja puolisot tietää meidän ystävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voi jatkaa, meillä ystävyys on jatkunut jo 30v tuon tilanteen jälkeen:) Seksi oli erinomaista ja olisi varmaan edelleenkin mutta koska olimme molemmat varattuja totesimme että ei ole meidän juttu. Olemme nykyään enemmän "sielunsisaruksia" vaikka aina vitsailemmekin että pitäisikö uusia vuosi(kymmen)päivän kunniaksi. Olemme julkisesti toistemme fb kaverit ja puolisot tietää meidän ystävyydestä.

Ja silloiset puolisot tiesi varmasti pettämisestä kun tietysti tunnustitte?!

Vierailija kirjoitti:

Päädyin kolme vuotta sitten sänkyyn miespuolisen ystäväni kanssa viininhuuruisen illan päätteeksi. Juttelimme tapahtuneesta suoraan jälkeenpäin, eikä kummallekaan jäänyt mitään pahoja fiiliksiä tai kiusaantuneisuutta. Ystäviä ollaan edelleen. :)

Tossa on se, ettei kumpikaan kokenut syyllisyyttä. Kumpikin ymmärtää, että seksi ei kuuluystävyyssuhteeseen. Ja hyväksyy sen.... Ja toisaalta

parisuhteeseen kuuluu ystävyys ja seksi.

Tuo on kypsää ajattelua. OnKo teillä ystävyys jatkunut, kun toinen tai kumpikin on alkanut seurustella?

Ystävyys toimii niin kauan kunnes jotain seksuaalista tapahtuu, sitten se ei enää ole puhdasta ystävyyttä. Itse ajattelen näin eikä tulisi mieleenkään harrastaa seksiä ystävieni kanssa. Enkä kyllä toisaalta sulattaisi mieheltänikään ystäviä joiden kanssa olisi pannut.

Minulla oli kiva vappuheitot, joka pani...se siis oli se yksi kerta.... Mielestäni olin siinä kohdassa patja.

No, se oli sen jälkeen satunnaista yhteydenpitoa...ei seksiä. Minä olin ihastunut.

Ja sitten se loppui... Kunnes tavattiin muutaman vuoden kuluttua uudelleen liikuntaharrastuksessa . Mies tuli moikkaamaanja oltiin siten yhteisissä. Tehtiin ruokaa käytiin liikkumassa ym. Ei seksiä. Minä oli ystävyyden lisäski ihastunut. Mies oli pitkään muuallakin ja kirjoiteltiin. Hyvä tyyppi.

Ehkä se, että oli se kaukainen pano kauan sitten, teki minulle sen, että en osannut olla vain kaveri. Ihastunut olo. Vaikka olisi ollut kiva olla ystävä?

No, kerroin hänelle ihastukseni. En saanut vastakaikua. Olisi halunnut jatkaa ystävyyttä. Minuakin harmitti, kun minun oli pakko laittaa väli. Jättää se juttu..koin, että en olisi jäänyt muutakuin roikkumaan henkisesti. Minun toiveenani oli löytää hyvä parisuhde.

Ehkä, jos sitä alun panoa ei olisi ollut, niin olisin osannut jatkaa ystävänä. En tiedä.( Minulla on varmaan ylikorostunut moraali noiss seksiasioissa)

Kaipaan tavallani sitä ystävyyttä ja toisaalta se on kaunis muisto.

Oikeasti, en ymmärrä miten asiaa voidaan täällä edes pähkäillä. Ystävyys suhteita on niin monia erilaisia kuin on ihmisiäkin ja harvemmin niihin mikään yksi sääntö pätee. Itselläni on rakkaita ystäviä, joiden kanssa välit ovat täysin platoniset, mutta myös ystäviä joiden kanssa on selvästi enemmän kemiaa. Silti he ovat minulle yhtä tärkeitä ja ystävyys pelaa.

Se, että homma on edennyt pidemmälle yksittäisessä tapauksessa on vain vaatinut sen mitä ystävyyskin vaatii avoimuutta ja luottamusta. Kun asioista keskustellaan ja ollaan samalla aaltopituudella niin seksihän on vain kiva lisä siinä hetkessä. Ja se, että mites tulevaisuudessa sitten pähkäily on melko hullunkurista myös. Ketään meistä ei voi tulevaisuutta tai ystävyyksien kehitystä ennustaa, mutta jos toista ihmistä rakastaa ja kunnioittaa niin haluan positiivisena ihmisenä uskoa, että ystävyys säilyy.

"Ei se ole hyvä ystävä joka ei persettä anna" Vanha viidakon sanonta.