Lue keskustelun säännöt.
Täällä Asperger-mies. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (67)
58: Pidän 23-vuotiasta poikaani aikuisena. Kyllä hän, kuten myös poikieni yhteinen kaveri, ihan normaalit koulut on käynyt ja molemmat opiskelijoita nyt. Mutta tietyt pienet yksityiskohdat paljastavat, että ap on yksi sama, joka tekee aina näitä "olen sitä ja tätä" -aloituksia. Noissa on pieniä nyansseja, jotka toistuvat aina ja tietyllä tavalla niistä puuttuu as-piirteisyys. Lue nyt itse ja mieti, onko vastauksissa yhtäkään sellaista, jota ei ole tyypillisissä as-oppaissa? Oletko itse aina sellainen, kuin kirjallisuudessa sanotaan? Minä puhuin sitä paitsi vain ap:n vastauksista, miten as-henkilö voi vetää sen johtopäätöksen, että puhuin pärjäämisestä yleensä, kun en maininnut siitä sanallakaan?
Mulla todennäköisesti on jotain as-piirteitä itsellänikin. Mulla se ilmenee kyseenalaistamisella, todella pitkien lauseiden käytöllä, hyvin pieniin yksityiskohtiin tarttumisella ja suorasanaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 20:32"]
On oltava synnynnäinen häiriö, mutta diagnoosi voidaan yleensä tehdä aikaisintaan ala-asteikäisenä.
[/quote]
Ei pidä enää paikkaansa, oma poikanikin sai dg:n jo nelivuotiaana. Mutta tämä on varmaan muuttunut siitä, kun sinut on diagnosoitu, tietämys autismikirjosta varhaislapsuudessa lisääntyy koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2014 klo 23:26"]
Et ole. Olet aspergermiehenä esiintyvä nainen, joka vastailee tyypillisiä kirjoista löytyviä ja av:lta luettuja stereotyyppisiä vastauksia.
Perustan vastaukseni siihen, että olen itse täsmälleen samanikäisen, hyvätasoinen, normaaliälyisen aspergerpojan tai miehen, miten haluatte sanoa, äiti. Jo tuo, ettei as-diagnoosia tehty tai ole tehty ennen alle kouluikäiselle, höpön löpön, sillä poikani sai diagnoosin 5-vuotiaana vuonna 1996. Sen jälkeen diagnoosia hiukan muutettiin koska ei olltu stereotyyppinen asperger, mutta aikuisällä vaihdettiin takaisin. Myös toinen nuorempi poika sai diagnoosiksi as-piirteet kolmevuotiaana, mutta hänen diagnoosinsa kouluikäisenä todettiin turhaksi ja on nyt ihan normaali.
Miksi en usko ap:ta: Oma poikani ei pystyisi vastaamaan tuolla tasolla, eikä oikein kukaan tuntemani aito asperger, koska pojan myötä tukitoiminnassa on tullut muitakin tutuksi.
Esimerkiksi viesti 55: "Olen siis ap, tuo edellisen viestin kirjoittaja" on av-mamma vastaus, ei mikään asperger vastaus. "Aito asperger" ei kykene tuollaiseen selvennykseen jälkeenpäin. Asperger ei edes tekisi moista aloiitusta, koska sellaiset on aspergerin mielestä turhaa ajanhaaskausta. Tai viestissä 52: "Voin kertoa sen verran, että asun Porissa ja sain sitä täällä. Auttoiko yhtään?". Asperger vastaisi pelkätään "Porissa" ja jos kykene tekemään tuollaisen "auttoiko yhtään" selventävän kysymyksen, ei tyypillä nyt vain voi olla aspergeria. Aspergerin erottaa taviksesta juuri se että tuollaiseen ei ole kykyä. Vastaukset ovat myös hyvin naismaisia.
Tämä eka jo huvitti ja seurailin, miten kauan porukkaa menee halpaan: "Tällä hetkellä olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja tarkoitus olisi jossain vaiheessa mennä töihin, ainakin alkuun osa-aikaisesti. Tavallaan pahenivat, tavallaan eivät." Ei, aito asperger ei vaan kykene tällai vastaamaan.
Jos ap väittää olevansa asperger, olet kovin naismainen asperger ja suosittelen hakemaan uutta diagnoosia, sillä vastauksesi ovat normaaleja, eivät aspergerja.Vaihdoehdot kun ovat selittää ummet ja lammet tai sitten suorasanaiset, mutta noin tavanomaiset vastaukset normaaliin tyyliin, enny vaan usko.
Sekä nuo stereotypiavastaukset, täytyy sanoa että tarkkaan olet kirjat lukenut, sillä kaikki nuo vastaukset löytyvät kirjoista. Todellinen as-elämä ei kuitenkaan ole mitä kirjoissa lukee, vaan jotain vähän sinne päin.
[/quote]
Siis mitä? Olen itse asperger-nainen, enkä käsitä tuota, että as-ihmiset eivät mm. kykenisi vastaamaan noin noihin kysymyksiin. Minulla on suvussani myös muita as-piirteisiä ihmisiä, enkä edes heihin tai heidän kykyihinsä peilaten todellakaan ymmärrä kirjoitustasi. Tunnetko ainuttakaan as-aikuista? AS-aikuiset saattavat aivan hyvin olla työelämässä ja selvitä muutenkin suhteellisen hyvin tässä yhteiskunnassa.