Asioita, joita jokaisen "tulisi" tehdä/kokea yksin ainakin kerran elämässä?

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Eikö se ole hirveän pelottavaa? Jos sattuu jokin tapaturma ja puhelin on ulottumattomissa, kukaan ei voi auttaa. Tai jos joku murtautuu yöllä asuntoosi.

Yksin matkustaminen

Muuttaminen vieraaseen kaupunkiin ainakin vuodeksi tai pariksi.

Välimeren auringonnousu viileällä rantahiekalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Eikö se ole hirveän pelottavaa? Jos sattuu jokin tapaturma ja puhelin on ulottumattomissa, kukaan ei voi auttaa. Tai jos joku murtautuu yöllä asuntoosi.

No se voi tapahtua silloinkin, kun asuinkumppanisi on poissa kotoa. 

Ulkomaille muuttaminen yksin. Sen jälkeen selviää kaikesta elämässä.

Alapeukuista päätellen ketjua lukevat henkilöt, jotka eivät ole lapsuudenkotinsa pidemmälle menneet henkilöt.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen ketjua lukevat henkilöt, jotka eivät ole lapsuudenkotinsa pidemmälle menneet henkilöt.

Lisäksi kateus, suomalaisten kansallistauti.

Käydä Rio de Janeirossa ja Copacabanalla!

Sanoisin itsekin omillaan asuminen. Kehittää ongelmanratkaisu- ja ongelmanhoitokykyä (apua, miten solmitaan vuokrasopimus/ostetaan koti/hankitaan sähkösopimus/tilataan putkimies/maksetaan kiinteistö- ja jätemaksut/siivotaan lattiakaivo jne) sekä elämänhallintaa ja kodinhoitoa. Tulee myös selväksi mitä kaikkea kodinhoitoon kuuluu, että esim. yhteenmuuttaessa osaa kunnioittaa myös tulevan kumppanin kotitoimia ja panostusta yhteiseen kotiin. Tyyliin ruoka ei ilmesty itsestään kaappiin, sähkö tule itsestään seinästä, ja terveellinen ruoka teleporttaa lautaselle neljännestä ulottuvuudesta.

Toinen mitä toivoisin kaikkien kokevan elämänsä aikana on pyyteetön rakkaus tai huolenpito. Jos ei lapsuudenperheestä tai kumppanilta, niin vaikka lemmikkikissalta tai -undulaatilta, harrastusyhteisöstä, seurakunnan pastorilta, nuorisotyöntekijältä, keneltä tahansa. Ihan vain pystyäkseen uskomaan että maailmassa on myös hyvyyttä.

Mokailla ja epäonnistua. Jäädä yksin. Menettää asioita. Sairastua. Jäädä tyhjän päälle.

Kokea vastoinkäymisiä. Olla syrjitty, kiusattu ja väärinymmärretty hylkiö.

Kokea sellaisia epäreiluja hetkiä, joita kukaan ei edes usko.

Ihmistet jotka ovat köllineet kermavaahdossa ja suklaassa, eivät ole edes ihmisiä minun silmissäni. He ovat onttoja, tyhjiä ja mitäänsanomattomia leukojensa louskuttajia.

Jokaisen ihmisen pitäisi ainakin kerran elämässään saada seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Eikö se ole hirveän pelottavaa? Jos sattuu jokin tapaturma ja puhelin on ulottumattomissa, kukaan ei voi auttaa. Tai jos joku murtautuu yöllä asuntoosi.

Vaikka asut yksin, niin todennäköisesti et kuitenkaan missään saaressa keskellä ei-mitään ihan täytenä erakkona. Ja vakavia haavereita sattuu loppupeleissä kuitenkin tosi harvoin. Varmasti päivän tai parin, jos ei parin tunnin, sisällä esim. työkaverit ja pomo alkavat soittelemaan ja/tai tulemaan oven taakse jos sattuu joku tapaturma eli et ilmesty rutiineihisi. Ja aina on naapurit, ystävät, ikkunat, jos vaikka kippaat tikkailta alas, taitat niskasi, ja voit vain huutaa apua lattialta. Tämmöisiä tilanteita käynee ihan aniarvoin.

Ihan mittakaavan vuoksi - pikaisella googletuksella selvisi että noin 40% suomalaisista asuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin itsekin omillaan asuminen. Kehittää ongelmanratkaisu- ja ongelmanhoitokykyä (apua, miten solmitaan vuokrasopimus/ostetaan koti/hankitaan sähkösopimus/tilataan putkimies/maksetaan kiinteistö- ja jätemaksut/siivotaan lattiakaivo jne) sekä elämänhallintaa ja kodinhoitoa.

Riippuu ihmisestä. Minä olen ainakin jättänyt tekemättä yhtä sun toista tärkeää, koska en jaksa opetella. Olen asunut yksin yli 20 vuotta. 

Jonkin onnettomuuden tai vastaavan sivustaseuraajaksi. Hetkessä oppii paljon itsestään, esim. millainen on oikeasti kriisitilanteissa, vaikka teoriassa osaisikin oikeat auttamiskeinot.

Ryhmäseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Eikö se ole hirveän pelottavaa? Jos sattuu jokin tapaturma ja puhelin on ulottumattomissa, kukaan ei voi auttaa. Tai jos joku murtautuu yöllä asuntoosi.

Kuulostaa että olet tosi nuori. Kuinka monelle tiedät sattuneen kotona vakavia tapaturmia tai yöllisiä murtoja? Ei kovinkaan realistinen pelon aihe kumpikaan. Eikä todellakaan hyvä syy asua kenenkään kanssa, paitsi jos olet oikeasti jotenkin heikkolahjainen tai sairas ihminen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään.

Maslowin "Peak experience". Sattunut elämässä kohdalle vain kerran, mutta mikään ei ole ollut yhtä ihmeellistä, upeaa ja ikimuistoista kuin se 3-5 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuminen. Se on ihanaa.

Eikö se ole hirveän pelottavaa? Jos sattuu jokin tapaturma ja puhelin on ulottumattomissa, kukaan ei voi auttaa. Tai jos joku murtautuu yöllä asuntoosi.

Kuulostaa että olet tosi nuori. Kuinka monelle tiedät sattuneen kotona vakavia tapaturmia tai yöllisiä murtoja? Ei kovinkaan realistinen pelon aihe kumpikaan. Eikä todellakaan hyvä syy asua kenenkään kanssa, paitsi jos olet oikeasti jotenkin heikkolahjainen tai sairas ihminen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään.

Itselläni on yksinasuvana suurin pelko että jätän avaimet asunnon sisäpuolelle kun lähden ulos. Ja tuonkin ongelman saa ratkaistua soittamalla paikalle lukkoreiskan ja näyttämällä pankkikorttia. Ei ole ikinä tullut mieleenkään että joku tänne haluaisi murtautua tai jotenkin mystisesti loukkaisin itseni henkihieveriin täällä kotosalla. Ihan perspektiivin takia.